Kiitos kuluneesta vuodesta 2020

Kuva: Jake Monacosta

Kiitos ja kumarrus kaikille, jotka ovat tukeneet ja tsempanneet kaudella. Tein paljon töitä, että saisin ajon kulkemaan edes sinnepäin, mitä se oli pari vuotta sitten. Ei se vielä siellä ole ja ehkei koskaan, mutta en vieläkään anna periksi. Teen tätä, koska se antaa niin paljon. Se antaa tarkoituksen ja päämäärän. Se antaa ääripäät elämään. Ja niitä tarvitsen tunteakseni eläväni. En usko, että löytäisin sisältöä riittävästi ilman adrenaliinia tai itsensä haastamista. Onnistumisia ja epäonnistumisia. Siinä resepti myös ensivuoteen. 

 

Oikein ihanaa Joulua Teille kaikille liki 35.000:lle blogin lukijalle sekä tietenkin kaikille muillekin  ja menestystä vuodelle 2021!

Adrenalin junkie

-Esmeralda-

MTB touhuja

 Sain hommattua uuden maastopyörän. Tai noh, käytetyn, mutta nyt on sopivan kokoinen pyörä kai ensimmäistä kertaa. Muut on ollut M ja jopa L runkoisin niin tämä S on kyllä ihan nappi. Rose Count Solo. Limited edition. Ollaan Jussin kanssa - ja yksin - seikkailtu milloin missäkin ja on se vaan niin kivaa. Upeita maisemia luonnon kansallispuistoissa ja vähemmän upeita kahluu reissuja soilla, kun hiukan eksyttiin😁

Poronpolku Lopella oli yksi mieleenpainuva lenkki. Osittain joutui retuuttamaan pyörää ylös kivisiä mäkiä kun polku oli niin kapea ja kippura sekä sateiden takia haastavan liukasta. Maisemat oli jylhät vuoren päällä kun molemmin puolin polkua putosi jyrkät rotkot.

Reitit oli hyvin merkitty, ainoa vain ettei lautta enää kulkenut, joten emme päässeet kokonaan ympäri. Tai sitten olisi pitänyt soveltaa jostain, mutta päätimme pysyä merkatuilla reiteillä. Niistäkin tuli monen tunnin lenkki.

Välillä koko tie oli veden alla. Eräs juoksia huhuili meille, että tänne päin kun rakensin riu'un mitä pitkin pääsee eteenpäin. Vesi oli niin syvää tiellä, ettei hirvinnyt koittaa. Pohja olisi varmaan ollut aika pehmeää kun metsäpolku oli. Siinä sitten taituroitiin riukua pitkin pyörää talutellen ja onneksi oli coretex lenkkarit 😏

Taas toiselle harjulle ja välillä kiviä oli niin prkleesti, mutta oli todella kivaa silti.

Paljon käyty myös Sipoon kansallispuistossa reittejä ja polkja koluamassa. Kun menee vähän syrjemmälle alkaa ruuhkakin hellittämään. Näin paljon ulkoilijoita en ole nähnyt ikinä täällä. Korona ajanut ihmiset kodeistaan koko perheen voimin liikkumaan.

 

 Uskomatonta, että mennään jo Joulukuun puolivälin jälkeen ja maa on vihreän vehreä ja purot solisee. Lämpöasteita kymmenkunta ja mitä parhain fillarointisää. Olen jättänyt mopoilua vähemmälle tai siis tauolle. Parantelen olkapäätä ja treenaan peruskuntoa muuten. Lohjan Moottorikerho, jota edustan ensivuonna, on panostanut kunnolla tulevalle kaudelle kisakuskeihin. Kävimme kuntotestit läpi ja jokaiselle tehtiin siltä pohjalta oma treeniohjelma. Itsellä kunto on mielestäni hyvä, mutta hapenottoa pitää kohentaa. Koronan takia uimahallissa käynti jäänyt ja se auttoi todella paljon astmaan. Tietysti sekin, että panostin tietoisesti eniten ajamiseen saadakseni vauhtia nostettua ja jos ajaa 4 krt viikossa ei juuri voi muuta enää hirveästi kovaa treenata. Pitäisi ehtiä palautumaankin. Myös syksy, jossa oli 7 viikon ajan joka viikonloppu kisat oli aika rankka. Nyt "huilailen" enenmmän perus ja vauhtikunto treenejä ja kohta tulee myös intervallit mukaan.

 Mun Rose. Paras kaveri tällä hetkellä kun mopo on tallissa. Niin mahdottoman hieno fillari polkea. Ehkä joskus e-fat jolla voisi ajaa myös työmatkat.. 

Sondbyssä kävin ajamassa polkuja pitkin poikin ja löysin itseni mitä hienoimmasta rannasta, ettei uskoisi suomessa olevankaan. Otinpa sitten pienet rappujuoksutkin samalla. Hiekkaranta oli todella pitkä ja matalikko jatkui pitkälle. Niin upea, että pakko tulla kesällä joskus tänne.

Kyllähän mopollakin metsässä nauttii, mutta fillarin kanssa näkee ja kokee paikkoja ihan eri tavalla kun puuttuu se vauhti ja voi ajaa minne neneä näyttää. Mopolla ei ihan aina ehdi niitä maisemia ihastelemaan - tai jos ehtii niin jokin meni vikaan. 

Näillä eväillä rakennetaan ensi kautta ja kai se pitää nurmikkokin vielä leikata vaikka kohta jo joulu..

-Esmeralda-

 

 

21.11 2020 Mantsamimmien kauden päättäjäiset

 Ihan huikeaa, että on aktiivisia naisia ympäri suomen jo. Jämsässä muutenkin jonkunverran käyn ajamassa joten oli luontevaa käydä viettämässä kauden päätössafarit siellä.

Mantsamimmien moottori Katrariina ja Minna olivat järjestäneet safaripäivän ja ruokailu siihen lisäksi. Illanistujaiset ja sauna odotti kaiken tämän päälle.

Keli oli muuttunut lumiseksi ja vaikkei niin liukasta ollutkaan niin nastarenkailla lähdin liikkeelle. Piti mukavasti myös märässä mudassa. Taisi kaikenkaikkiaan olla 13 reipasta mimmiä reitillä kun pöristeltiin menemään suomi mantsaa Jämsän metsissä. Olin vanhalla 200:sella liikkeellä kun tipi on jo siivottu myyntikuntoon.

 

 

Onneksi huomasin, että vaihdepoljin oli putoamaisllaan. Onneksi oli Marko mukana ja Mamilla työkaluja. Näiden veteraanimopojen kanssa pitää aina muistaa kiristellä mutterit - ei taas muistanut.

Pari herkku kohtaakin löytyi. Siinä jonossa kun katselin muiden uintireissuja ensin niin päätin mennä varovasti ja sukat kuivana. Onnistui.

Tuulenkaatoja kierreltiin välillä taluttamalla. Oli senverran tarkat paikat. En myöskään halunnut olla naamallani isoilta kiviltä nastarenkailla hyppiminen kuullosti huonolta suunnitelmalta.

Oli ihan huikean hauska päivä, vaikka pienen ajo/ajatus virheen takia olkapää otti hiukan kipiää niin silti päivä oli huisin kiva. Tulimme Minnan kanssa suoraan syömästä (erittäin hyvää lohikeittoa) Minnalle kun vammat hiukan kolotti ja hyvä niin. Tuli jo aika hämärä, ennenkuin muut tulivat perille. Eihän siellä metässä olis enää nähnyt edes ajaa 😐 Tulikohan jotain 60km mentyä kuitenkin.

Ihana oli mennä päivän päälle saunaan ja vielä illallinen ennenkuin kotimatkalle. Bueno.

Kiitos Mantsamimmit tästä vuodesta ja ensivuonna taas nähdään varmasti!

-Esmeralda-

31.10 2020 Heinola Halloween CC 3h ajot

 No yhtään en tiennyt mitä odottaa, ja hyvä niin.😂

Aiemmin ajettu cc kisoissa läheistä rallicrossrataa ja kaikenmaailman kelkkareittejä ja ulkoiluteitä crossiradan lisäksi. Nyt sattui rallicross kisat samalle päivälle ja järjestäjä improvisoi uutta reittiä neitseelliseen metsään. Seuraukset varmaan jokainen voi arvata. Varikolla vielä hymyilytti.

Piti ensin sillä vanhalla 200:sella lähteä tänne säästääkseni tunteja tuossa uudemmassa, joka on menossa myyntiin, mutta viime hetkellä huomasin, että swingin akselista oli kierteet mennyt. Onneksi. Olisi ollut ihan murhaa könytä siellä sillä hyper äkkipikaisella kapineella. Tästäkin jouduin ensimmäistä kertaa ottamaan loivemman kartan käyttöön kun ei meinannut paikoitellen pystyssä pysyä. Ihan aina en pysynytkään...

Tutustumiskierros kertoi, että kostea reissu tulee. Ja ehkä hivenen mutainen... 

Alkuun lähdin liian rauhallisesti liikkeelle. En osannut oikein arvioida miten jaksan ajaa kun näin pitkää sessiota ei ole vähään aikaa tullut ajettua. No eihän siitä meinannut tulla oikein mitään. Ajo oli todella raskasta ja tuntui, että pyörää piti kannatella jokapaikassa ja toisaalta könysi joka kiven etureunan-kannen-takareunan ja pirun liukastakin oli. Paristi lipesi mopo kyljelleen - onneksi itse jäin jaloilleni- mutaan savisella metsäpolunpätkällä, jossa oli miehekkäät urat ja niin tautisen liukasta kun vaan voi. Joku kuski veti edessä lipat ja sain väistettyä sivuun ja katselin kun taistelu oli tosiasia kun yritti pysyä edes itse jaloillaan pystyssä. Hissunkissun vaapulavissun hiivin sen osuuden ja sitten muu olikin vähän ei niin kamalaa. Edelleen ajo tuntui raskaalta ja pysähdyin huoltoonkin paristi. Ensimmäisen kerran jo parin kierroksen jälkeen kun unohdin paksut hanskat käteen ja hikosi niin, että alkoi känsiä kivistää. Pakko vaihtaa ennnenkuin kädet aukeaa. Join vähän ja kuivin hanskoin takaisin rämpimään. Sitten kävinkin kerran nojailemassa ja umpisavessa oleva hanska oli pakko käydä vaihtamassa kun ei meinannut ote pysyä tangossa. 

Kuva:Lexan

 

 

 

 

Sitten tulin noin puolivälissä taas huoltoon. Onneksi tämä ei ollut mikään vakava kilpailu vaan sellainen "fun ride". Pohdin jatkaako vielä kun tuntui, että välillä oli niin ohjelmaa, että meinasi hengästyttää. Ihmeen kaupalla ei mitään sattunut ja lähes pystyssä pysyttiin. Mopon joutui laskemaan paristi kyljelleen kun liukui niin alta, ettei spagaati riittänyt. No... päätin sitten, että ajan yhden kierroksen vielä. Ajan niinkuin omaa reipasta kovaa vauhtia ja jos en jaksa enempään niin tulen pois. Sillä sipuli. Lasit päähän ja eikun radalle. Ja kas, sepä olikin helppoa. Oma vauhti piti huolen, että homma eteni ja mopo lakkasi nuolemasta kivien joka nurkkia vaan pysyi pinnalla ja eteni. Vauhdin tuoma hyrrävoima vei spooreissa mukisematta ja kampeamatta suoraan tapeilta seisten. Ainoa kohta, jossa otin edelleen hissunkissun oli se yber liukas savinen ptätkä. Hiivin pitkin reunoja ja ristiin rastiin urien yli ja vaivihkaa tasakaasulla niin ai että meni kivasti. Jos vähänkään epäilytti persus pamahti jakkaraan sillä sekunnilla ja jalat levällään paarustaen hitaasti, mutta pystyssä. En aikonut kyntää enää kertaakaan. Mopo painoi siihen kaikkialle tarrautuneesta mudasta varmaan jo 200kg. En olisi varmaan jaksanut nostaa enää pystyyn sitä.

Äkkiä ajaminen olikin ihan rentoa ja sujui itellään. Mutabrunnit ja muut yökötykset ei tuntuneet enää missään ja lähdinpä vielä yhdelle kierrokselle kun minuutteja oli kellon kohdalla 6 enää jäljellä. 10 kierrosta yhteensä sijoitti sekastartissa noin puoleenväliin noin 80 kuskin joukossa. Kierrosajan perusteella olisin ollut korkeammallakin, mutta haahuilin siellä huollossa vähän turhankin useita minuutteja. Oikein hyvä treeni oli ja niin tyytyväinen, että jaksoin ajaa hyvin näinkin pitkään ajoa, joka vaati keskittymistä kokoajan.

Nyt enää oli edessä järjetön pyykki. Voi tsiisus.
 
 

 

Tämä reissu taputeltu ja kokemusta rikkaampana huomiseen. 

-Esmeralda-

 

17.10 2020 Jyhnäharju endurosprint Mikkeli

 Kauden vimonen virallinen kilpailu. Vähän viiveellä taas... 

Sain majapaikan Jussin mökiltä Mäntyharjulta ja sivutuotteena myös samalla mekaanikon mukaan kisaan 😎. Ikinä ennen en ollut Mikkelissä ajanut, joten ihan uteliaisuuttani lähdin 13:ta muun naisen lisäksi sinne ajamaan. Täysin outo reitti tiedossa siis.

Ehdin siinä edellisenä iltana harmittelemaan, kun talvi jälleen yllätti ja kelit viileni. Yö pakkaset oli tosiasia ja näpit parkuisi umpijäässä. Vaikka miten oli hanskaa niin kahvalämppärit on ainoat, mitkä toimii. Niitä nyt ei ollut ja niinhän siinä kävi, että ensimmäisellä kierroksella noin hulppeat muutama satametriä startista oli näpit jo umpi jäässä. Ajaminen oli todella haastavaa kun ei tuntenut kytkin tai jarrukahvaa saatikka kun kaasutti niin tuntui, että mopo kakaa kysnistä kun sormet olivat aivan tunnottomat. Metsäosuus oli taas aika "enduroa" ja kun tankoa ei tuntenut niin aika herran hallussa varovasti mentiin. Crossirata olikin pehmeää hiekkaa ja se sujui jo paremmin. Olin hidas ja kömpelö ja en niin nopea. Sulattelin sormia ja niitä särki infernaalisesti kun veri alkoi sulamaan ja kiertämään niissä. Huoltoaikaa olikin reilusti. Turhankin reilusti. Sormet suli ja itse ehdin jo kylmetä.

Toiselle kierrokselle meno oli hiukan parempaa ja nousin ykköseksi. Silti oli vaikea päästä rytmiin alusta ja kierroksen edetessä alkoi jo pikkuhiljaa ajo sujumaan. Vaan sitten tuli taas pitkä huoltotauko. Söin vähän ja pidin itseni lämpimänä. Kolmannelle kierrokselle lähti ihan eri meinikin. Nyt ajo oli jouhevaa ja sujui niinkuin pitikin. Ja kierroaika oli heti ihan toista luokkaa. Olisin voinut siltä seisomalta jatkaa vaikka 10 kierrosta. Vaan taas piti tulla varikolle värjöttelemään. Ja koska olin ajanut jo "oikeasti" olin hiestä märkä ja aloin palelemaan ja viimeiselle kierrokselle lähdin ydin jäässä. Ja ajosta ei todellakaan tullut yhtään mitään. Noin vartin kestävällä pätkällä ajoin 1,20s huonomman ajan kun edellisellä kierroksella. Sain parinkymmenen sekunnin turvin pidettyä ykköspaikan podiumilla, mutta tuntui, etten selviä hengissä viimeisestä kierroksesta. Voi taivas se oli hirveää. Jotenkuten rimpuilin maaliin ja en ollut sulanut oikein sielläkään vielä. 

Kuva Simo Kuuslampi

Kuva Simo Kuuslampi

Kuvan Simo Kuuslampi

Kuva Simo Kuusalmpi

Kuva Simo Kuuslampi

Reitti oli tavallaan kiva - silloin kun ajo sujui - metsä kului jonkunverran kivikot ja juurakot ja itsellä ei ole se ihan pehmein alusta könyämään sinne vaan ajon pitäisi sujua, muuten alkaa tökkimään. Ja kontrasti 3:nen ja 4:nen kierroksen välillä oli kuin 10 ajovuotta. No, voitto tuli silti kotiin ja se yksi onnistunut kierros riitti pitämään hyvän mielen. Vaikka ilma lämpenikin jonkunverra ja uhittelikin sateella niin viileän raikas ulkoilupäivä oli. Pientä tihutusta lukuunottamatta ei satanut onneksi. 

Mieli hamuaa jo ensikaudelle, tosin vieläkin on auki millähän sitä ajaisi päätoimisesti. Juuri kun sai tämän asettumaan kätösiin niin pakkohan se on vaihtaa, muuten tunteja tulee hirmuisesti...

Onko se samanlainen vai jokin muu mikä?

-Esmeralda-

10.10 Säkylän evakko cc Järilässä

 Kämpperillä lähdettiin iltaa pitkin ajamaan ja kun saavuimme kisapaikalle oli pilkko pimeää. Ei sitten nähnyt yhtään mitään, paitsi sen mitä ajovalot valaisi. Joitaina autoja oli parkissa jo "tien"varressa ja jatkoimme hiukan eteenpäin ja löytyi sopiva suorahko kohta. Aamulla näkisi sitten mihin on lyönyt parkkiin. Ja aamu kun valkeni niin aika keskeiselle paikalle olimme tälläytyneet. Onneksi ohi pääsi joka suuntaan ja oli sinne tullut muitakin sikin sokin. Ei hätää 😂

Vähän hakusessa oli touhu, mutta lähtöpaikka löytyi ja ensimmäistä kertaa sain hyvän startin. Ihan kärkijoukossa matkaan. Kärki karkasi tosin kun jäimme jonoon muutaman kuskin kanssa, joista en päässyt ohi millään. Toinen onnistui valitsemaan mäkeen lyhyemmän linjan kun jonoa vetänyt otti pidemmän, ja näin pääsi ohi. Minä en. Yritin koko kierroksen jokapuolelta. Aina kun olin tulossa niin linja peipattiin kiinni. Totesin, että otan huollon tähän väliin kun siellä on pakko käydä jokatapauksessa, koska on erittäin raskasta ajaa takana lähellä ja koittaa ohi aina kun vain mahdollista. Tai sitten pitäisi ajaa vain kaasu pohjassa ja jos toinen tulee päin toivoa, että se on se joka lentää. Huollon jälkeen oli latu vapaa. Mentaalisesti lepäsin ajamalla omaa ajoa ja se kulki mielestäni hyvin. Kierroksen jälkeen sain uudelleen kiinni tämän letkan, josta en viimeksi päässyt ohi. Ja sama ruljanssi alkoi taas. Painostin takana ja se sai edessä ajavan yrittämään selkeästi vähän liikaa, sillä tilanteita alkoi tulla. Samalla ohittaminen vaikeutui kun ajolinjat levisi minne sattuu. Pieni virhe edessä ajavalta kuskilta ja pääsin vihdoin ohi. Se ei riittänyt. Takaa tuleva sai kiinni letkan ja pääsi myös ohi ja en enää saanut ennen maalia kiinni. Näin ollen jäin 5:neksi, kun naisia oli 17. Koko startin kaikkien luokkien (nuoret,classic ja V60) tuloksessa 6/37.

Kuva Simo Kuuslampi

Kuva Simo Kuuslampi

Kuva Simo Kuuslampi

Kuva Simo Kuuslampi

Reitti oli makea, hiekkamäet kruunasi suurimmaksi osaksi hiekkaa olevan reitin ja oli todella nasta ajaa ja mopo toimi hienosti. Sain vihdoin iskarit huollettua ja sen kyllä tunsi. Hiekkapatikossa pyysi lisää kaasua ja pelasi kuin enkeli. Ainahan sitä voisi ajaa kovempaa, mutta nyt edelleen maltilla yritän kehittyä vauhdin tasalle ilman hulluja riskejä tai väkisin kaahottamista. Tämä on hyvä näin ja lisää vain tunteja niin vauhtikin tulee itsestään. Positiivisena ilmiönä huomaan, että pystyn todella hyvin jo keskittymään reittiin ja ajoon. Olen todella tyytyväinen siitä, että jaksoi ruutulipulle asti puristaa eikä jäädä ajelemaan. Ajo on rentoa ja ainoat tilanteet tuli kun yritti väkisin ohi jostain ja linja meni kiinni niin väisti jonnekkin penkkaan, mutta sain hallintaan kaikki lepatukset ja loikat. Ensiviikon loppuna kauden viimeiset viralliset kilpailut Mikkelissä, enduroa vaihteeksi. Sitten miettimään mitä ensivuonna tekee ja millä pelillä ja missä.

-Esmeralda-

3.10 2020 Motopalvelu Crosscountry Orimattila

Tämäkin kuuluu näihin Must to do juttuihin. Harmitti, kun samaan aikaan oli Kisarannassa kauden ainoa classicmotocross "kisa" ajotapahtuma ja tämä oli samaan aikaan. Päätin sitten osallistua tähän kun oli aikalailla puutteellista tiedoitusta tuon cmx tapahtuman tiimoilta niin tähän oli helppo kallistua. Ja kannatti. Reitti oli möyhitty upeaan kuntoon. Olisi ollut jopa ehkä paremmin Suzukin kisa. Sillä on meinaan hiton siistiä päästellä pehmeässä hiekassa niin kovin kun sielu sietää. Ei tarvitse kaasua nostella. No toimi tuo kotarikin nyt kun vihdoin sain aikaiseksi (rahaa) huoltaa iskarit. Joten oli ilo silläkin päästellä. 

Startti oli taas hiukan hitaalla. Joka kerta kun koitin lähti hienosti vaihde päällä käyntiin. Viivalla sitten ei tärähtänytkään heti vaan veivasi hetken. Noh, mitä tästä opimme: vapaalla käyntiin. Kunhan ajattelin oikaista.. Jossain puolivälin tietämillä ehkäpä ja kyllä hiekka lensi. Rata oli todellakin möyhitty ja pikkukillit porasi kassareilla minkä pystyi kun pikkupyörät upposi mutkiin. Niitä sitten siinä pujotteli ja "kuolemaa halveksuen" vihdoin itse reitille ja ulos radalta. Pehmeä sekin oli mutta sai vähän väljyyttä ruuhkaan.

Kuva Simo Kuuslampi

Heti alusta asti oli todella hyvää kisaa monen kuskin kanssa. Pakka sekoittui hiukan huoltokäyntien takia, mutta joka kierroksella oli joku, jonka jota ottaa kiinni tai ohittaa tai jotain. Oli hyvä draivi.

Viimeisellä kierroksella jouduin yhden pikkukuskin taakse joksikin aikaa, kun toiset ehti juuri ohi väljällä reittiosuudella ja kun kapeni niin oli ihan mahdotonta mennä edes lähelle kun tämä kaveri kaasutti niin kovin joka mutkassa, että oli poikittain suoralla ja pelkäsin sen spinnaavan eteen tai kaatuvan. Viohdoin tuli pidempi suora ja pääsin ohi, mutta selät oli karannut jo ja ei muuta kun uutta matoa koukkuun. Ajoa niin kauan kunnes sai taas vainun. Kierros päättyi vaan ruutulipulle jo eli ei ihan ehtinyt ohittaa enää ketään. Pari kassaria sain kiinni, mutta aika loppui.

Kuva Simo Kuuslampi

Kuva Simo Kuuslampi

Kuva Simo Kuuslampi

Kuva Simo Kuuslampi

Kuva Simo Kuuslampi

Ajo sujui hyvin ja rennosti ja itseasiassa yritin muistaa rauhoittaa mutkiin sisäänajoa, on hiukan ongelmana ollut liian kova sisäänmeno nopeus ja sehän tietty aiheuttaa mutkaan hässäkkää. Jos siis kyseessä sisämutka. Ulkokaarteeseen muistutin lisää kaasua. Semmoista itse itseäni komentaen jutusteluahan se oli, mutta kun kaikkea ei muista kun innostuu. Tuntui toimivan sillä kierrosajat oli kärkiporukan tietämillä. No kahden kärki Marita ja Janette meni menojaan eri minuutilla, mutta siitä eteenpäin sitten. Pitkästä aikaa oli todella hyvää kilvanajoa ja nautin siitä kovasti. Vaikka sijoitusi naisissa oli 7/17 ja koko startin 14/43 niin ajollisesti oli todella tyytyväinen. Aina on parannettavaa, mutta ei ollut hirveitä tilanteita, vaan paletti pysyi kutakuinkin kasassa ja syksyn mittaan on ajoni edistynyt aikalailla. Täältä noustaa vielä perk**e 😎

Kuva Simo Kuuslampi

Parit kisat olisi vielä ajettavana.. ensiviikon loppuna Rauman suuntaan.

-Esmeralda-

26.9 2020 Lohja Hupi CC

 No tämä on myös ollut yksi odotetuista ajotapahtumista. Tykkään kovasti Lohjan radasta ajaa (Suzukilla - en niinkään Kotarilla) ja tämä crosscountry reitti on sekotelma rataa ja sen ympäristö metsiä kuten monasti näissä kisoissa on tapana. Nyt reitti oli hiukan poikkeava, sillä myrskyt oli kaataneet puita ja reitti oli kieputeltu niiden runkojen ja juuripaakkujen ympäri sieltä täältä. lisäksi oli mukaan mahtunut hakkuuaukeaa muutama kilometri.

Olin ajoissa paikalla ja kävin vähän juoksentelemassa ja katselemassa paikkoja. Hyvältä näytti. Rata oli tasainen kuin savanni ja metsä oli aika kuiva. Tiesin, että tulee kiva ajopäivä.

 Lähtö tapahtui vähän varkain, joku huusi vallilta puoliminuuttia ja sitten soikin jo torvi. En ollut laisinkaan valmiina mut äkkiäkös tuon starttinappulan painaa ja lähtee menemään. Ja ensimmäisenä reitillä. Ajamassa oli vain naiset ja niitäkin kourallinen - 6 kpl. Hiukan oli kuutamolla olo kun ei ollut jäljen jälkeä missään ja nauhoituksissa oli vähän säästelty. Hakkuaukealla auttoi kun katsoi minnesuuntaan on kannot maalattu niin reitti meni sielläpäin. Muutama tiukempi jarrutus - eikun tuonne suuntaan - mutta muuten oli oletus minne pitää mennä.

Kotari toimi hienosti, ja oli todella ilo ajaa sillä tuolla vaihtelevissa paikoissa senkun laski menemään. Olimme yhtä mieltä mutkista ja asioista, paitsi kerran tulin hiukan liian kovaa yhteen mutkaan ja ajautui kivimäen ulkoreunaan ja siellä olevaan veden tekemään kiviuomaan. Pahus. Joutui ihan pysähtymään ja nousihan se sieltä nätisti. Ei sinällään ollut huolta, kun olin aika reilussa johdossa. Ensimmäisellä kierroksella ajoin sen verran lennokkaasti varikon viertä, etten ehtinyt kääntää ratapolkuun vaan ajoin ratavarikon kautta. Noh, menihän se sieltäkin vaikkei olisi pakko ollut käydä niin tulihan käytyä. Louhosmontulla oli kahden ison kasan välistä alas yksi "suppa" alamäki. Sellainen mitä dyyneillä kutsuttiin devils eye. Ensimmäisen kerran menin rauhassa pohjan kautta, mutta sitten sovelsin dyyniajoa ja ajoin viereisen kasan kuvetta pitkin kaaressa ja ei tarvinnut käydä supan pohjalla.

Ajo sujui mutkattoman rennosti ja noh, ajoin sellaista hyvää reipasta omaa ajoa ilman mitään turhaa suorittamista ja tunnin - tai siis viisi minuuttia ennen ajan loppumista liputtivat pois. Johdin silloin jo noin 15 min ja olin ottanut kaikki kierroksella kiinni. Metsä osuudella ajoin Nooran kiinni ja se ajoikin kohta yhden kiinni ja jonona mentiin hetki. Mietin missä pääsisin ohi kun jonon johtava kaatuikin sisämutkaan yhden juuren kierrossa ja Noora joutui pysähtymään siihen perään niin koukkasin äkkiä ulkokautta molemmista ohi. Onneksi siinä oli tilaa.

Kuvat kaikki Jarno Mäkinen

Hirmu kiva päivä taas ja olen niin onnellinen, että ajo sujuu ja maistuu. Nyt on ihan pakko toimittaa iskarit huoltoon, sillä pari viimeistä kierrosta alkoi olla vauhdikkaammalla osuudella jo turhan jännittäviä niin ennenkuin jotain sattuu... 

Alkaa kisakausi olla lopuillaan, muutama enää jäljellä. Viron kisat peruuntuu, koska matkustusrajoitukset sulki Viron rajat jälleen. Milloinkahan tämä sirkus loppuu?

-Esmeralda-

19.9 2020 Kitee CC

 Tämä on jo perinne. Vaikka on hävyttömän kaukana niin on sen väärti. Reitti on juuri miumaumukkaa ja tykkään kovasti. Tänävuonna tosin oli vähän enduromaisempaa polkua lisätty ja reittiä myös lyhennetty. Se vähän harmitti, mutta ymmärrän jos joku viime minuutilla lähtee vielä kierrokselle niin kesti tovin ennenkuin tulisi sieltä. Tosin liputtivat ulos lähellä ajan päättymistä minutki. Sijoitus ei sinällään olisi muuttunut. Olisin ollut viimeinen, joka olisi ajanut 7 kierrosta, nyt olin ensimmäinen, joka ajoi 6 kierrosta.

Sain Jussilta vanhan luotto sprintterin lainaan. Siinä on kaikki "mukavuudet" . Hiukan mietitytti tarkeneeko pakussa vielä yötä kun lämpötilat oli +10 tietämillä. Normista poiketen (vihaan nukkua makuupussissa, koska jotenkin jumitun pussiin kierteelle ja ahdistaa ja.. ja..) otin alaska mallin, jolla tarkenisi vaikka pihalla puun alla. Ja tarkenikin - autossa ainakin - villasukat potkin jossain kohtaa jalasta kun oli niin lämmin 😊 . Kerran joskus kahden aikaan yöllä heräsin, mutta nukahdin samantein. Ja hyvin nukuinkin. Näin jotain unia pienenpienistä kissanpennuista joita oli naapurissa paljon 😅

Aamiainen ei ihan tiffanylla, mut lähes - varikolla pakussa. Keittelin siinä puurot ja soosit ja kaffet päälle. Valmiina starttiin. Ihan viimeaikoina olen löytäyt jotenkin sellaisen hyvän mielentilan - rauhan- , jolla valmistaudun kisoihin. Varmaan luotto omaan ajamiseen ja tekemiseen ja sen suuntaan on palauttanut eheyden. Vielä ei ole ihan sen aika, että vedetään maksimia. Tärkeämpää on saada hyvää ehjää ajoa ja sujuvuutta vauhtiajoon. Varmaa tekemistä ilman turhia riskejä. Ja sitä se parhaimmillaan onkin ollut. Ja nautin ajamisesta ehdottomasti.

Startissa muutama meni edelle ja siinä paikalla oikesastaan varmaan sitten ajoin maaliinkin. Nopeat oli niin nopeita, etten niitä nähnyt ja hitaammat sitten perässä ja välillä tuntui, että ajan yksin siellä, vaikka luokkia starttasi 4 samalla kertaa matkaan. Nuoret, naiset, classic ja V60. Yhnteensä taisi olla reilu 20 kuskia. Välillä saattoi olla pitkänkin aikaa, etten nähnyt ketään missään. Jossain kohti radan mutkat meni lähellä toisiaan niin saatoin nähän vilauksen jostain, joka oli tulossa kun itse vasta olin menossa. Toisaalta oli hauska ajaa ihan täysin omaa ajoa, mutta se ihan oikea yrittämällä yritetty kisa ajo ei oikein ottanut irrotakseen kun yksin kiviä heitteli. 

Kaikki kuvat Markku Immonen

Crossiradalla oli eräs porrashyppyri, joka nostatti aika pystyyn jos ajoi siihen vauhdilla. Kerran karkasi hiukan ilmalento isommaksi kun tarpeelista mut hyvin sai seivattua työntämällä takarenkaan edellä alas, etten tule molemmilla tasamaalle ja jouset pohjaan ja nilkat poikki. Ei ongelmaa.

Loppua kohti alkoi iskarit ilmoitella huoltotarpeesta kun pehmeni niin, etteä pehmeän hiekan ajo alkoi olla työlästä. Kyllä siellä vielä pääsi, mutta hiukan tuli luikertelua matkaan.

Ajo oli aika tasaista, kierroksella jääneet pystyi ohittamaan hyvin kun oli tilaa ja mopo ja kuski toimi hyvin. Maalissa koko startin 7:S ja naisten luokan voitto. Kiteellä on aina hyvät palkinnot, tarpeellista huoltotavaraa pystin lisäksi.

Oli myös ensimmäistä kertaa Fasthouse motocrewn ajovaatteet testissä ja täytyy myöntää, että mukavimmat ylivoimaisesti millä olen ikinä ajanut. Myös housuissa oli tilaa hyvin isoille polvituille. CTi:n mollukat, joita käytän ei mahdu ihan joka punttiin. Näitä peukutan kyllä ja Liquidcraphic painoi ajopaitaan vielä nimen ja numeronkin. 

Kitee taputeltu ja se ei petä koskaan. Reitti on yksi Suomen parhaita.

-Esmeralda-