Ja ihme kyllä nukuin hyvin ja vaikka oli kisat takana niin olin palautunut hyvin yöllä. Leposyke 36.
1h cc ajot siis ohejlmassa tänään ja Hussella taas matkassa. Tänävuonna reitti oli osittain ihan enduroa ja oli aika haastavia kivisiä metsämäkiä ja jos olisin kävellyt reitin ennen niin en olisi todennäköisesti lähtenyt tällä lossilla sinne ollenkaan, vaan ihmeesti sitä selvittää tiensä kun ei muuta mahdollisuutta ole kun eteenpäin. Ja todellakin olin aliarvioinut tämän -piilevät- kyvyt.
Täytyy tähän väliin sanoa, että luojan kiitos tuli Lopella ajettua niitä kivisiä polkuja lähes puhki asti koska "kivisilmä" kehittyi siellä niin, että loppupäivästä se oli jopa jouhevan helppoa. Täällä sitä tarvittiin todellakin sitä kivisilmää, sillä näillä iskareilla, painolla ja puitteilla piti olla tarkkana. Jalatkaan ei yltänyt maahan edes lähelle joten virheisiin ei suoranaisesti ollut varaa.
Reitti oli noin 20km pitkä joten 2 kierrosta oli optimi. Kaasutin oli putsattu ja huollettu ja hoivattu joten ei muuta kun kaasua. Tosin irtokivet, terävät reijät ja patikot piti huolen aika maltillisesta kaasunkäytöstä. Metsäosuudet oli ajamatonta reittiä, mistä mähkäsammal oli kuoriutunut kivien ja juurien päältä pois ja sai olla todella tarkkana ja maltilla meninkin. Ja oli ylämäkeä ja alamäkeä. Isoja. Mietin jossain vaiheessa, että jos ajaisin vähänkään hiljempaa enää niin liikkuisin todennäköisesti takaperin jo. Tuntui, että olin paarustanut jo ikuisuuden kierroksella ja kun tulin huoltoon niin olin varma, että jos 50min on täynnä (ns ajomiehet ajoi kierroksen n 25-30min) niin en todellakaan lähde enää seuraavalle kierrokselle.
Mutta mutta. Antti sanoi että joku 33 min mennyt vasta joten ala painua. Täh? No prkl. Sinne sitten siis. Olin silloin kai jossain 6-7 sijalla koko luokassa evojen seassa kun meitä 20 starttasi. Ensimmäisellä kierroksella oli ollut rollerit päässä ja nyt kun näytti siltä, ettei reitti ollut kurainen sateesta huolimatta ja sitäkään ei näyttänýt olevan tulossa niin vaihdoin tavalliset lasit jatkoon. Välittömästi varikolta lähdettyäni linsseihin alkoi putoilemaan pieniä pisaroita. Voi pahna. Onneksi se oli pientä ripsuttelua ja vain kerran piti pyyhkäistä ikkuna, muuten näki ihan hyvin ajaa.
Husse puksutti tyytyväisenä (?) mäet ylös kun valitsin nopeasti aina hyvän linjan joten tapeilta seisten sai pompotella ja alamäet nippanappa rumpujarrut piti vauhdin kurissa ja puikkelehdin tapeilla seisten kivien ja juurien välistä. Kytkin ei meinannut enää irrottaa kun ilmajäähdytteinen moottori kävi kohtuu kuumana, joten yksi haaste lisää. Sitä ei todellakaan tohtinut sammuttaa. En tiedä olisinko saanut sitä enää käyntiin. Ratkoimme tehtäviä sitä mukaa kun nenän eteen tuli ja selvisimme maltilla ja ehjänä. Ei kaatumisia eikä tilanteita. Jokunen taisi mennä huollon aikana ohi, yhden ohitin vielä ennen maalia aika loppupäässä kierrosta ja ruutulippu heilahti 9:tenä maaliin, ja naisten voitto. Se oli myös ihan huiman hyvä suoritus meiltä, sillä tuo ei todellakaan ole mikää metsäenduro pyörä!
Myös taivas repesi satamaan heti maaliin tulon jälkeen, eli nyt on kyllä ollut keli ajoitus enemmän kuin täydellinen.
-Esmeralda-
