18.5 2019 Kalpalinna endurosprint

No nyt oli kisapätkä.
Adjektiivit loppui kun yritti kuvailla tätä enduropätkää kun suomiendurossa on niin olennaista se kivien ja juurien kaluaminen siellä upotuksien välissä.
Tämä oli SE kisa. ja SE tarkoittaa hienoa jouheaa vauhti reittiä mahtavien mäkien kera. Sai päästellä sydämen kyllyydestä ja voi että oli kivaa. Päiväkin oli aurikoinen ja lämmin. Ihan nappi.
Reittiä ei ollut aiemmin ajettu kuin alamäki pyörillä joten se oli sileä leveä polku. Ja ensimmäiset kierrokset oli liukkaita niin poluilla kun mutkista spoorit puuttui kuin myös rinteessä ennenkuin pinta pöly ja heinä puhdistui ladulta. Kierrosajat parani puolella minuutilla sen jälkeen. 4 kierrosta tätä noin 8km hauskuutta ja toivon todella, että kisa pidetään myös ensivuonna.
Mopo toimi hienosti ja mäet oli sellaisia, että sai tätäkin käskeä ihan huoletta kaasu pohjassa. Jos olisi mahdollista ajaisin siellä vieläkin....

Kuva Simo Kuuslampi

Kuva Simo Kuuslampi

 Millähän valmennuskerralla Marko sanoi, että persus penkkiin niin saat maksimum pidon maksimum atakkiin.. Noh, tässä tyylinäyte 😂

Kuva: Simo Kuuslampi

Kuva Simo Kuuslampi

Lähtöpaikka oli hivenen hassu, kaikkien luokkien perässä, mutta nämä veteraanit oli herrasmiehiä. Aikalailla heti kun kuulivat, että saavutan niin siirtyivät sivuun reitillä ja huitoivat jotta mene vaan. Eipä tarvinnut juuri edes kaasua nostaa siksi aikaa. 😀 Yhdellä kierroksella sain ne kiinni vasta loppumetreillä kun AT asemalla ne eivät saaneet tulostettua lainkaan AT lappua minulle ja siinä tuhraantui minuutteja. Ei onneski tullut sakkoja kun ajallaan olin - lappua ei vain saatu yrityksistä huolimatta ulos.
Luokkavoitto noin viidellä minuutilla.

Se tunne kun tuntuu, että kokoajan menee paremmin ja paremmin on niin motivoivaa, että pitää vain malttaa kehitellä rauhassa, että säilyy ehjänä. Viime valmennuksessa tuli pieni erimielisyys ja rikoin sivutuulen ohjaimen, mutta siinäkin sain vielä pelastettua tilanteen ja puu osui vain sivuun, eikä kalustotappiot olleet suurensuuret.

Gorillateipillä kasaan ja meni täydestä eikä vaikuttanut vauhtiin...

Hienon kisan jälkeen pakkasin tavarat takaisin kämpperiin ja suuntasin Lopelle naisten enduroleirille.
Minnan kanssa ja niin - muiden liki 70:nen muun naisen - nautiskelimme upeasta ajopäivästä Lopen endurosafarien maastoissa. Ajoaikaa kertyi noin 3h ja matkaa reilu 80km

Ja kyllä: pölisi ja paljon, mutta kun vähän jätti väliä edessä ajavaan niin selvisi kutakuinkin. Polut oli pääasiassa mutkaisia kivisiä metsäpolkuja ja alkuun meinasi hiukan kivet tulla jo korvista ulos, mutta sitten se alkoi sujumaan jotenkuten ja itseasiassa menikin ihan ok. Ei mitään tilanteita, että oltaisi oltu hirveästi eri mieltä ja se kasvatti huomattavasti luottamusta mopoon. Siinä on omat heikkoudet, niinkuin kaikissa, mutta niin kauan kun ne on arvaamattomia niin se on huono. Sitten kun ne tietää niin osaa varautua. Yhtä kivaa hiekkaisempaa pätkää ajettiin monta kierrosta itsenäisesti ja siinä pääsi jo vähän spurttailemaan. Kaikenkaikkiaan yllättävän hyvin jaksoi ajaa ja oli todella kiva ja hieno päivä!
Nyt pitääkin kaivaa museo-husse naftaliinista ja ensiviikonloppuna onkin sen vuoro. Mitä ikinä siitä tuleekaan..... 
-Esmeralda