Jo ehdinkin odotella tätä saapuvaksi kun luvassa oli taas huiman siisti reitti. Aikalailla sama kun viimevuonna. Vähän sateli edellisenä päivänä, mutta oikeastaan se oli vaan hyvä. Ei pölissyt ollenkaan ja ajokeli oli aivan nappi.
Startti... noh. Melkein voisi sanoa, että eipä siitä sen enempiä.
Olin unohtanut siirtää starttinapin vasemmalle kun oikea käsi pitää olla ylhäällä kun odotetaan lähtölaukausta. Ja sitten tuo armas mopo käynnistyy "huolellisesti". Se juontaa juurensa varmaan ruiskun sähköihin jne jne, mutta pyörittää siis aina muutaman kierroksen eikä vaan pärähdä samantein kun nappia painaa. Ja sitä ei tohdi säikyttää samantein kaasu pohjaan samalla kun vaihteen laittaa (ei lähde aina vaihde päällä käyntiin joten starttaan vapaalla) joten kaikki pitää tehdä sillai sotilaallisessa järjestyksessä vikkelästi niin ei tule riitaa viivalla. Ja huolellinen lämmittely moottorille, jotta seokset on heti oikein eikä liian paksulla. Joten kun taas muistin, etten tätä ole harjoitellut niin en ihan sieltä nopeimmasta päästä ollut lähtijöissä. Moottori kävi kyllä puhtaasti heti sentään 😀
Pari ensimmäistä kierrosta siinä puikkelehdin ja oli olevinaan vähän tahmeaa ja vaikeaa ja liukasta ja mitä lie. Sitten sain ajorytmistä kiinni ja vähän tilaa ajaa.
 |
| Kuva: Simo Kuuslampi |
 |
| Kuva: Simo Kuuslampi |
 |
| Kuva: Simo Kuuslampi |
 |
| Kuva: Simo Kuuslampi |
 |
| Kuva: Simo Kuuslampi |
Sitten mentiinkin iloisesti ja pakollisen varikkopysähdyksen tein 4:llä kierroksella ja varikolta tullessa jäin seuraaville kierroksille aina maaliin asti etsimään ohituspaikkaa, mutta niin peippaili edessä, etten päässyt "herrasmiesmäisesti" ohi. Suorilla olisi tehoja riittänyt, mutta joutui senverta nostamaan kaasua ja rytmittämään patteja kun tuntui, ettei alusta enää ehtinyt mukaan. Tiukkaa yritystä ja hiillostusta aina ruutulipulle asti ja sekunnin hävisin sijalle 3. Kärjestä kymmenisen sekuntia.
Ei sen väliä, olin todella tyytyväinen omaan ajoon, mopoon - siltikin, vaikka meillä on vielä omat ongelmamme, mutta pikkuhiljaa tullaan tutuiksi ja juttuun - ja Marko Tarkkalan aluevalmennus on varmastikin vienyt ajoa eteenpäin huimasti. Joten ihan voittaja olo.
Sunnuntai menikin sitten EM ryhmän valmennuksessa Heinolassa Miska Aaltosen johdolla.
Paikalla meitä oli vain Sanna, Janette, Milla ja minä.
 |
| Kuva: JP Mielonen |
 |
| Kuva: JP Mielonen |
Edellinen ilta ja yö tuli ihan kaatamalla vettä ja mietin missähän kunnossa rata mahtaa olla. No sittenhän se selviää kun sinne pääsee. Ja pääosin se oli oikein hyvässä kunnossa ja muutama aikamoinen lammikko. Päivän edetessä se vain parani. En itse kokenut sitä rataa mitenkään hankalaksi ehkä päinvastoin, saattaa kisoissa olla samanlainen. Harjoittelimme käsittelyä, mutkia, linjoja ja leikkauksia ja ennenkaikkea ajotekniikkaa sekä rytmitystä. Aivan huikean siisti päivä, koska meitä oli niin vähän niin se oli melkein yksilö valmennusta. Nimesimme omat mutkat ja hiottiin epämukavuus asioita ja kohtia, jotka ongelmallisia. Toistoja toistojen perään spoorimutkassa, että rytmitys loksahtaa paikolleen. Lopunviimeksi hyvät eväät kotitreeneihin. Muutakin kun vain kaasua lisää - ja sehän me jo tiedettiin. 😉
Viikolla vielä aluevalmennusta ja sitten onkin kisat ja Lopen enduroleiri. Hitto, että on kivaa!
-Esmeralda-
