21.-22.5 EM WMX Puola

Reinolan kanssa jälleen tienpäällä. Kawaski Team Green Finland. Isä Reinola mekaanikkona.

Matka via Baltica oli pitkä, onneksi reissuun sprintterillä, silti se tuntui pitkältä. Latviassa saimme sakot, jotka piti maksaa heti. 40 eur käteen kun ajoin kuulemma 105km/h 50 alueella. Sekin tosin piti tietää se rajoitus, kun merkkiä ei ollut. Kuten monesti muutenkaan. Poliisiauton takapenkillä näytti tutkasta vauhdin ja  ensimmäinen lukema oli 58km/h. Valitsi sieltä sopivamman. Löytyi 105 km/h ja tyytyi siihen ja näytti sitä mulle. En tosin koko matkan aikana ollut ajanut niin kovaa koska rajoitukset olivat vähintääkin epäselviä, joten suurimman osan ajasta ajoin 70km/h. No ei siinä auttanut selittelyt, koska poliisi on roisto ja aina oikeassa. Putki punasena ulos maasta. Otti senverran pannuun.

Puolassa vihdoin perillä ja katsastettiin rata ja oli hienoa settiä. Ihan betonikova savirata mäkineen kaikkineen.

Aamulla alkoi heti vapaat harjoitukset ja mopo tuli siis suoraan iskaripajalta eli en ollut ajanut noilla metriäkään. Saatikka säätänyt niitä kohdilleen. Sagin laitoin aluelle mutta siinäpä se. Piti hakea taas tuntumaa ihan uudestaan. Alkoi se pikkuhiljaa sujumaan, vähän kävin hakemassa paluuta lisää kun tuntui pomppivan, mutta 20 min on ihan liian lyhyt aika saada kiinni alustasta ja radasta. Ainakin minulle.
Aika-ajoissa meidän jaettiin 2:n ryhmään. Alkoi jo mennä pöydät yli samoin takasuoralla oleva huima stepup hyppyri. Siitä lensi ja pitkälle. Vauhti ei vain riittänyt jäi pari sekuntia vajaaksi, olin tämän ryhmän 22:s ja Hanna 21:s kun 20 nopeinta pääsi kisaamaan. Kuskeja starttasi karsintoihin yhteensä 56. Mertsalmen Hanna ajoi toisessa ryhmässä ja karsiutui kisaan. (ollen 1:a erässä 31.)

Samaan ryhmään minun ja Reinolan Hannan kanssa sattui vain monta MM kuskia ja nopeita muutenkin niin oli tiukka taso. Tekivät myös sen, että kastelivat radan juuri ennen meitä ja monta likkaa meni pitkin pituuttaan nurin kun mäet tultiin alas kuin pulkalla mäkeä. Savi oli liukasta kuin öljytty pelti. Ainoa ajolinja, millä pääsi eteenpäin oli ulkovalli kunhan laski mäen ensin varovasti alas. Ulkovalli ei ollut todellakaan nopea kun rata oli niin leveä, mutta sisämutkiin ei ollut asiaa. Ylämäkeen jouduin hidastamaan kun yksi pyörähti nurin edessä ja vaikka kuinka kaasutin hyvä kun pääsin itse ylös kun mopo vain liiraili ja suti. Ainakin puolet aika-ajo ajasta meni hukkaan ja lopustakaan ei kovin hyviä aikoja tullut. Toki nopeille kuskeille ei kai niin väliä kun niiden vauhti riitti ajamaan torvi levällään ulkoakin. No enivei, toinen ryhmä pääsi kuivalle radalle ja näinollen monta harjoituksissa hitaampaa kuskia pääsi kisaamaan, kun loput sijoitettiin puomille aikajärjestyksessä. Järjestäjä tuli jälkeenpäin pahoittelemaan asiaa, mutta minkäs teet.
Nyt oli vähän huonoa tuuriakin siis matkassa ja äkkiseltään tuolla silmäiltiin, että ajat olisi ollut jossain siellä 35 tietämillä, eli paikka kuitenkin puomille. Turha surra kaatunutta maitoa ja eteenpäin. Hieno kokemus siltikin..
Jos nyt keskittyisi hakemaan tutuksi tuota mopoa kun ajoa tullut 7 tuntia ja siihen mahtuu 3:t kisat 3:illa eri iskareilla, joten ei ihme, ettei ihan tullut tutuksi vielä. Ensiviikonloppuna olisi siis jälleen kisat... samoilla iskareilla kuitenkin :)
-Esmeralda-