26.9 2020 Lohja Hupi CC

 No tämä on myös ollut yksi odotetuista ajotapahtumista. Tykkään kovasti Lohjan radasta ajaa (Suzukilla - en niinkään Kotarilla) ja tämä crosscountry reitti on sekotelma rataa ja sen ympäristö metsiä kuten monasti näissä kisoissa on tapana. Nyt reitti oli hiukan poikkeava, sillä myrskyt oli kaataneet puita ja reitti oli kieputeltu niiden runkojen ja juuripaakkujen ympäri sieltä täältä. lisäksi oli mukaan mahtunut hakkuuaukeaa muutama kilometri.

Olin ajoissa paikalla ja kävin vähän juoksentelemassa ja katselemassa paikkoja. Hyvältä näytti. Rata oli tasainen kuin savanni ja metsä oli aika kuiva. Tiesin, että tulee kiva ajopäivä.

 Lähtö tapahtui vähän varkain, joku huusi vallilta puoliminuuttia ja sitten soikin jo torvi. En ollut laisinkaan valmiina mut äkkiäkös tuon starttinappulan painaa ja lähtee menemään. Ja ensimmäisenä reitillä. Ajamassa oli vain naiset ja niitäkin kourallinen - 6 kpl. Hiukan oli kuutamolla olo kun ei ollut jäljen jälkeä missään ja nauhoituksissa oli vähän säästelty. Hakkuaukealla auttoi kun katsoi minnesuuntaan on kannot maalattu niin reitti meni sielläpäin. Muutama tiukempi jarrutus - eikun tuonne suuntaan - mutta muuten oli oletus minne pitää mennä.

Kotari toimi hienosti, ja oli todella ilo ajaa sillä tuolla vaihtelevissa paikoissa senkun laski menemään. Olimme yhtä mieltä mutkista ja asioista, paitsi kerran tulin hiukan liian kovaa yhteen mutkaan ja ajautui kivimäen ulkoreunaan ja siellä olevaan veden tekemään kiviuomaan. Pahus. Joutui ihan pysähtymään ja nousihan se sieltä nätisti. Ei sinällään ollut huolta, kun olin aika reilussa johdossa. Ensimmäisellä kierroksella ajoin sen verran lennokkaasti varikon viertä, etten ehtinyt kääntää ratapolkuun vaan ajoin ratavarikon kautta. Noh, menihän se sieltäkin vaikkei olisi pakko ollut käydä niin tulihan käytyä. Louhosmontulla oli kahden ison kasan välistä alas yksi "suppa" alamäki. Sellainen mitä dyyneillä kutsuttiin devils eye. Ensimmäisen kerran menin rauhassa pohjan kautta, mutta sitten sovelsin dyyniajoa ja ajoin viereisen kasan kuvetta pitkin kaaressa ja ei tarvinnut käydä supan pohjalla.

Ajo sujui mutkattoman rennosti ja noh, ajoin sellaista hyvää reipasta omaa ajoa ilman mitään turhaa suorittamista ja tunnin - tai siis viisi minuuttia ennen ajan loppumista liputtivat pois. Johdin silloin jo noin 15 min ja olin ottanut kaikki kierroksella kiinni. Metsä osuudella ajoin Nooran kiinni ja se ajoikin kohta yhden kiinni ja jonona mentiin hetki. Mietin missä pääsisin ohi kun jonon johtava kaatuikin sisämutkaan yhden juuren kierrossa ja Noora joutui pysähtymään siihen perään niin koukkasin äkkiä ulkokautta molemmista ohi. Onneksi siinä oli tilaa.

Kuvat kaikki Jarno Mäkinen

Hirmu kiva päivä taas ja olen niin onnellinen, että ajo sujuu ja maistuu. Nyt on ihan pakko toimittaa iskarit huoltoon, sillä pari viimeistä kierrosta alkoi olla vauhdikkaammalla osuudella jo turhan jännittäviä niin ennenkuin jotain sattuu... 

Alkaa kisakausi olla lopuillaan, muutama enää jäljellä. Viron kisat peruuntuu, koska matkustusrajoitukset sulki Viron rajat jälleen. Milloinkahan tämä sirkus loppuu?

-Esmeralda-

19.9 2020 Kitee CC

 Tämä on jo perinne. Vaikka on hävyttömän kaukana niin on sen väärti. Reitti on juuri miumaumukkaa ja tykkään kovasti. Tänävuonna tosin oli vähän enduromaisempaa polkua lisätty ja reittiä myös lyhennetty. Se vähän harmitti, mutta ymmärrän jos joku viime minuutilla lähtee vielä kierrokselle niin kesti tovin ennenkuin tulisi sieltä. Tosin liputtivat ulos lähellä ajan päättymistä minutki. Sijoitus ei sinällään olisi muuttunut. Olisin ollut viimeinen, joka olisi ajanut 7 kierrosta, nyt olin ensimmäinen, joka ajoi 6 kierrosta.

Sain Jussilta vanhan luotto sprintterin lainaan. Siinä on kaikki "mukavuudet" . Hiukan mietitytti tarkeneeko pakussa vielä yötä kun lämpötilat oli +10 tietämillä. Normista poiketen (vihaan nukkua makuupussissa, koska jotenkin jumitun pussiin kierteelle ja ahdistaa ja.. ja..) otin alaska mallin, jolla tarkenisi vaikka pihalla puun alla. Ja tarkenikin - autossa ainakin - villasukat potkin jossain kohtaa jalasta kun oli niin lämmin 😊 . Kerran joskus kahden aikaan yöllä heräsin, mutta nukahdin samantein. Ja hyvin nukuinkin. Näin jotain unia pienenpienistä kissanpennuista joita oli naapurissa paljon 😅

Aamiainen ei ihan tiffanylla, mut lähes - varikolla pakussa. Keittelin siinä puurot ja soosit ja kaffet päälle. Valmiina starttiin. Ihan viimeaikoina olen löytäyt jotenkin sellaisen hyvän mielentilan - rauhan- , jolla valmistaudun kisoihin. Varmaan luotto omaan ajamiseen ja tekemiseen ja sen suuntaan on palauttanut eheyden. Vielä ei ole ihan sen aika, että vedetään maksimia. Tärkeämpää on saada hyvää ehjää ajoa ja sujuvuutta vauhtiajoon. Varmaa tekemistä ilman turhia riskejä. Ja sitä se parhaimmillaan onkin ollut. Ja nautin ajamisesta ehdottomasti.

Startissa muutama meni edelle ja siinä paikalla oikesastaan varmaan sitten ajoin maaliinkin. Nopeat oli niin nopeita, etten niitä nähnyt ja hitaammat sitten perässä ja välillä tuntui, että ajan yksin siellä, vaikka luokkia starttasi 4 samalla kertaa matkaan. Nuoret, naiset, classic ja V60. Yhnteensä taisi olla reilu 20 kuskia. Välillä saattoi olla pitkänkin aikaa, etten nähnyt ketään missään. Jossain kohti radan mutkat meni lähellä toisiaan niin saatoin nähän vilauksen jostain, joka oli tulossa kun itse vasta olin menossa. Toisaalta oli hauska ajaa ihan täysin omaa ajoa, mutta se ihan oikea yrittämällä yritetty kisa ajo ei oikein ottanut irrotakseen kun yksin kiviä heitteli. 

Kaikki kuvat Markku Immonen

Crossiradalla oli eräs porrashyppyri, joka nostatti aika pystyyn jos ajoi siihen vauhdilla. Kerran karkasi hiukan ilmalento isommaksi kun tarpeelista mut hyvin sai seivattua työntämällä takarenkaan edellä alas, etten tule molemmilla tasamaalle ja jouset pohjaan ja nilkat poikki. Ei ongelmaa.

Loppua kohti alkoi iskarit ilmoitella huoltotarpeesta kun pehmeni niin, etteä pehmeän hiekan ajo alkoi olla työlästä. Kyllä siellä vielä pääsi, mutta hiukan tuli luikertelua matkaan.

Ajo oli aika tasaista, kierroksella jääneet pystyi ohittamaan hyvin kun oli tilaa ja mopo ja kuski toimi hyvin. Maalissa koko startin 7:S ja naisten luokan voitto. Kiteellä on aina hyvät palkinnot, tarpeellista huoltotavaraa pystin lisäksi.

Oli myös ensimmäistä kertaa Fasthouse motocrewn ajovaatteet testissä ja täytyy myöntää, että mukavimmat ylivoimaisesti millä olen ikinä ajanut. Myös housuissa oli tilaa hyvin isoille polvituille. CTi:n mollukat, joita käytän ei mahdu ihan joka punttiin. Näitä peukutan kyllä ja Liquidcraphic painoi ajopaitaan vielä nimen ja numeronkin. 

Kitee taputeltu ja se ei petä koskaan. Reitti on yksi Suomen parhaita.

-Esmeralda-

13.9 2020 Classic päivä Asikkalassa

 Tämän koronan takia kaikki classic kisat ja ajot on peruttu. Sikäli kun ainakin puolet on riskiryhmää jo ikänsä puolesta. Nyt tilanne salli pitää ajopäivän ja sinnehän oli ihan pakko päästä. Vuoteen tai ylikin en ole näihin losseihin koskenutkaan. Ja ensimmäinen kierros vahvisti asian.

Rata oli tehty ihan viimeisen päälle. Hiekkaa oli kuulemma ajettu monta tonnia ja kiviä kerätty pois toinen mokoma. Ikinä en ole asikkalan motocross rataa nänhnyt näin hienona! Tiimipäällikkö Pena Heleniuskin oli tuonut CZ varikolle ja olihan se jälleennäkemisen riemua kun istuin taas tutulle upottavalle sohvapenkille. Muistin myös korvatulpat laittaa. Nykymopoilla en niitä juurikaan käytä vaan näillä on pakko. Veri valuisi korvista varmasti jos ilman ajaisi. Ei nyt ehkä kuitenkaan, mutta ääni on kova.

Rohkeasti otin CZ ja  radalle ensimmäiselle kierrokselle ja ensimmäiseen mutkaan meinasin kaataa nurin, kun en muistanut, ettei näillä ihan niin eteen mennä istumaan. Muutaman sentin jousto oli totinen paikka kunnes siihen tottui. Samoin vaihdelaatikko. Alkuun löytyi niitä välivapaita joka vaihteen välistä ja vierestä niin mennessä kuin tullessa. Piti rauhallisesti vaihtaa, että yksinkertainen jousitappi osuu koloonsa siirto vivussa eikä sujahda ohi. Parin kierroksen jälkeen alkoi jo muistumaan vanhat metkut mieleen ja ajo alkoi luistamaan. CZ on niin matala, että sillä on kohtuu helppo ajaa kun elefantin paino on kohtuu lähellä maantasoa. Vauhtia alkoi olla jo liikaakin niin päätin tulla varikolle ennenkuin sattuu jotain.

Hetken huilin jälkeen otin oman Hussen vuorostaan. Tosin potkin sitä useita kymmeniä kertoja ensin ja sitten uhkasin jättää siihen ja lähteä setillä, jos se ei kerran halua leikkimään. Kas, pärähtihän se. Henkinen kiristys on aina voimalaji.

Tämä kaveri onkin sitten korkea kuin kirahvi. En muistanutkaan miten korkea. Toisaalta iskarit ovat jo jotenkin siedettävät settiin verrattuna, joten vauhti kasvoi aika pian. Rumpujarrut sen sijaan ei ole juurikaan kovin tehokkaat, joten alkoi vähän olla tilanteita. Hyppyritkin meni mallikkaasti ja porrashyppyri oli radan paras paikka. Sen Husse lensi hienosti yli ja vitsit että olikin hauskaa.

Tämä päivä oli hieno päivä. Oli todella kiva tavata classic porukoita ja ennenkaikkea ajaa jälleen näillä historiikeilla. Oli kotari mukana, mutta jätin sen autoon. lähes 3 tuntia radalla näillä vanhemmilla vehkeillä sai riittää ja itseasiassa olisi ollut aika haastavaa suoraan hypätä modernin sarviin. Todennäköisesti ollut ensin kaasulla selällään ja sitten jarrulla tangon yli naamallaan. Senverran tehoa enemmän kummassakin.

Ehkä sitten ensivuonna pääsee jälleen mittelöimään cmx kisoissa. 

-Esmeralda-

12.9 2020 Jämsä Gradia CC

 Sain majoituksen täydellä ylläpidolla Minnan luona taas 💓 ja vielä huollon seuraavan päivän kisaan.

Aamu oli tihkuisen tahmea. Ei kuitenkaan varsinaisesti satanut. Välillä ripsautti pienen pienen kuuron, mutta ei onneksi vauhtiin päässyt.

Kävin katselemassa starttia ja minne suuntaan se siitä lähteepi. Olihan aikamoinen sumppu saviseen metsään raivattuun reikään. Startin jälkeen mutka oikealle ja heti neulansilmä vasempaan pois radalta. Näin silmissäni jo ruuhkan ja ehkä myös kasan. No nykyään mun startit on aika varovaisia. Yritän väistellä muita ja onnistua selviämään 500m taakse kun siellä yleensä jo matka jatkuu. Alkuun on aina hasteena kolarit ja kumoonajot jne joku tulee päälle tai kylkeen. 500m jälkeen voi yleenä jo huokaista ja keskittyä mihin pitikään mennä.

Sain surkeimman startin ever. Jostain mystisestä syystä kotari ei ihan aina starttaa niin, että solenoidi kytkisi bendixin kehälle ja alkaisi starttaamaan vaan se ikäänkuin lyö tyhjää ja sanoo vain tsiuuu. Teki aamusta paristi sen, mutta lämmitin hyvin ja testailin ja se toimi. Kunnes tuli tosipaikka. Viivalla eka starttaus löi tyhjää ja äkkiä toista perään. Muut oli jo sekunnin kahden päässä eli monta metriä. Pääsin viimein matkaan koko starttiryhmän - parikymmentä naista ja reilu 10 nuorta - neljänneksi viimeisenä siellä neulansilmä mutkassa. Oli siinä joku kaatuneenakin ja suma. Voi pojat että nakersi. No siinä sitten reuhuamaan ja ottamaan kiinni kuskeja, olihan sitä tunti aikaa. Reitti oli niin makea, ettei paremmasta väliä. Vihdoin sai kaasuttaa pitkiä suoria ja rehvastella ihan niillä suurimmillakin vaihteilla menemään. Upeaa kertakaikkiaan. Mopo toimi niin hienosti kun pääsi vauhtiin mutkien välissä niin sai jarruttaa kunnolla ja taittui nätisti mutkiin mukisematta. Nautin ajosta niin paljon, että huomaamattani napsin kuskeja kiinni. Toisella kierroksella päätin mennä huoltoon vaihtamaan hionneet ja kuraantuneet ajolasit ja Minna oli valmiina ojentamassa uusia laseja joten pysähdys ei ottanut montaa sekuntia. Ajo sujui kertakaikkiaan hyvin. Ainahan sitä olisi voinut vielä lujempaakin ajaa, mutta tarkoitus on pitää järki päässä ja se vauhti tulee kyllä itsestään sieltä. On jo paljon ajo petraanutnut siitä mitä se oli alku kesästä vielä. 

Viimeiseillä parilla kierroksella olikin ohjelmaa sitten. Ajoin varmaan puoli kierrosta yhden junnun perässä joka peippasi ajolinjat aina tukkoon enkä kerta kaikkiaan päässyt ohi. Olisi pitänyt varmaan olla röyhkeämpi, mutta nämä killit on niin arvaamattomia. Saatiin jonossa kierroksella jäänyt junnu kiinni ja tämä edessä oleva meni ohi. Juuri kun itse olin menossa ohi tämä sankari ajoikin suoraan takakylkeeni ja kaatoin mut sinne pehmeään hiekkaan. Jäin vähän jumiin mopon alle ja syyllinen karkasi paikalta. Kun vihdoin pääsin taas liikkeelle oli kierrosta enää niin vähän jäljellä, etten nähnyt enää kumpaakaan.

Maalissa jälleen 4:s.  vajaa puoliminuuttia 3:selle jääneenä, mutta niin hyvällä tuulella ettei paremmasta väliä. Huolimatta tuosta episodista lopussa. Reitti oli herkkua ja mopo toimi kuin unelma.

-Esmeralda-

5.9 2020 Hyvinkää enduro, naisten Suomen Cup

 En käynyt kävelemässä pätkiä senkummemmin. Siitä ei ole hyötyä, kun en juurikaan mitään pysty painamaan muistiin. Erkylän lukkojen crossirataa kävin katsomassa, että miten ne sen ovat nauhoittaneet kun sitä on tullut ihan ratana ajettua useinkin niin ikävä liipasta jostain suoraan miljuunaa kun ovatkin pilkkoneet sen eri suuntaan. Ja niinhän ne olikin ja paljonkin, mutta hyvin oli nauhoitettu ja merkitty. Se olikin oikeastaa ainoa tieto mikä riitti minulle.

Kierros oli alle 50km ja niitä ajettiin kaksi. Kierroksella oli 3 maastokoetta ja ne oli kyllä mageita. Aika mutkaisia, mutta oikein kivoja. Siirtymät sen sijaan oli muutamissa kohdissa aikalailla toleranssin ylärajalla kivien ja juurien määrässä. Korkea pyörä ja napakka alusta oli aikamoinen yhdistelmä rymyttäväksi. Varsinkin kun tuon sorttinen ajaminen on ollut aikalailla 0 tasolla. Selvittiin kuitenkin siitäkin, vaikka välillä meinasi seitin ohuesti harmittaa. 

Ensimmäinen pätkä oli se Erkylän lukkojen pätkä, hiekkaa ja pattia ja metsäpolun pätkiä. Kiva, mutta aika paljon mutkia kokoajan jonnekkin ja en ihan saanut sitä parasta atakkia aikaiseksi. Toisella kierroksella vähän ahnehdin yhteen kiviseen mäen rinteeseen ja pelit poikittain sinne nätisti ja siinä tuhdattiin hetki jos toinenkin. Saattoipa mennä kolmos sijoitus siinä, mutta onneksi vahingot vain henkisiä. 

Toinen pika pyöritys oli pieni kotimontun tapainen metsä lenkura jossa mutkia ja patteja kuinkas muuten. Siellä puiden välissä oli kinkamia ja kiviä. Se meni kuitenkin mielestäni ihan hyvin. Sain pidettyä rauhan ajossa ja aseteltua mutkan sisäänmenot huolella niin jäi ylimääräinen ohjelma vähälle. Samoin laite oli kokoajan enemmän hallinnassa niin pystyi tekemään nopeita ratkaisuja ajolinjoihin kun pelit ei ollut lintallaan kokoajan johonkin suuntaan. Siitä tykkään tuossa äkkijyrkässä moottorissa, että se vastaa kaasuun heti niin haastavammatkin kevätjuhlaliikkeet onnistuu.

 Viimeinen pätkä oli crossiradan ympäristössä metsässä ja itse radalla. Tämäkin oli ihan onnisutnut pätkä ja crossirata meni hyvin. Mutkat onnistui hyvin ja muutenkin ajo oli tasaista. Ehkä siinä onkin se yksi ongelma kun tasaisesta ajosta pitäisi saada vähän aggressiivisempi. Etsin sitä rajaa vielä missä olisi sopivasti kumpaakin - 

Kuvat kaikki Simo Kuuslampi (kiitos tuhannesti)

Hyvin jaksoin ajaa,  vaikka siirtymällä temuaminen uuvuttikin. Onneksi Antti lähti huoltoon, aikaa jäi verrattaen vähän noin 10 min kun siirtymällä kului sen verran enemmän aikaa ja onneksi sade pysyi poissa kisan ajan. Vasta palkintojen jaon jälkeen taivas repesi ja vettä tuli. Katselin seuraavan luokan starttiin odottavia kuskeja ja ei käynyt kateeksi.

Maalissa sijoitus siis 4:s, noin reilu minuutin hävinneenä 3:s sijasta. Sen verran varmasti siellä mäessä retuutin tuota kapinetta 😀 Tällainen tälläkertaa ja en nyt ehkä näe jatkuvuutta itse endurolle kovinkaan, pitäisi pystyä treenaamaan paljon enemmän sitä ja siihen ei nyt tällä hetkellä ole resursseja. CC painotteisesti ja crossia tietty...

-Esmeralda-