26.5 Vierumäki Grand National Cross Country

Onneksi ei ollut ihan yber aikainen aamu kun startti oli vasta 11.30.
Ja ihme kyllä nukuin hyvin ja vaikka oli kisat takana niin olin palautunut hyvin yöllä. Leposyke 36.

1h cc ajot siis ohejlmassa tänään ja Hussella taas matkassa. Tänävuonna reitti oli osittain ihan enduroa ja oli aika haastavia kivisiä metsämäkiä ja jos olisin kävellyt reitin ennen niin en olisi todennäköisesti lähtenyt tällä lossilla sinne ollenkaan, vaan ihmeesti sitä selvittää tiensä kun ei muuta mahdollisuutta ole kun eteenpäin. Ja todellakin olin aliarvioinut tämän -piilevät- kyvyt.
Täytyy tähän väliin sanoa, että luojan kiitos tuli Lopella ajettua niitä kivisiä polkuja lähes puhki asti koska "kivisilmä" kehittyi siellä niin, että loppupäivästä se oli jopa jouhevan helppoa. Täällä sitä tarvittiin todellakin sitä kivisilmää, sillä näillä iskareilla, painolla ja puitteilla piti olla tarkkana. Jalatkaan ei yltänyt maahan edes lähelle joten virheisiin ei suoranaisesti ollut varaa.

 Miten niin olen pieni muiden kuskien joukossa?

Reitti oli noin 20km pitkä joten 2 kierrosta oli optimi. Kaasutin oli putsattu ja huollettu ja hoivattu joten ei muuta kun kaasua. Tosin irtokivet, terävät reijät ja patikot piti huolen aika maltillisesta kaasunkäytöstä. Metsäosuudet oli ajamatonta reittiä, mistä mähkäsammal oli kuoriutunut kivien ja juurien päältä pois ja sai olla todella tarkkana ja maltilla meninkin. Ja oli ylämäkeä ja alamäkeä. Isoja. Mietin jossain vaiheessa, että jos ajaisin vähänkään hiljempaa enää niin liikkuisin todennäköisesti takaperin jo. Tuntui, että olin paarustanut jo ikuisuuden kierroksella ja kun tulin huoltoon niin olin varma, että jos 50min on täynnä (ns ajomiehet ajoi kierroksen n 25-30min) niin en todellakaan lähde enää seuraavalle kierrokselle.
Mutta mutta. Antti sanoi että joku 33 min mennyt vasta joten ala painua. Täh? No prkl. Sinne sitten siis. Olin silloin kai jossain 6-7 sijalla koko luokassa evojen seassa kun meitä 20 starttasi. Ensimmäisellä kierroksella oli ollut rollerit päässä ja nyt kun näytti siltä, ettei reitti ollut kurainen sateesta huolimatta ja sitäkään ei näyttänýt olevan tulossa niin vaihdoin tavalliset lasit jatkoon. Välittömästi varikolta lähdettyäni linsseihin alkoi putoilemaan pieniä pisaroita. Voi pahna. Onneksi se oli pientä ripsuttelua ja vain kerran piti pyyhkäistä ikkuna, muuten näki ihan hyvin ajaa.

Husse puksutti tyytyväisenä (?) mäet ylös kun valitsin nopeasti aina hyvän linjan joten tapeilta seisten sai pompotella ja alamäet nippanappa rumpujarrut piti vauhdin kurissa ja puikkelehdin tapeilla seisten kivien ja juurien välistä. Kytkin ei meinannut enää irrottaa kun ilmajäähdytteinen moottori kävi kohtuu kuumana, joten yksi haaste lisää. Sitä ei todellakaan tohtinut sammuttaa. En tiedä olisinko saanut sitä enää käyntiin. Ratkoimme tehtäviä sitä mukaa kun nenän eteen tuli ja selvisimme maltilla ja ehjänä. Ei kaatumisia eikä tilanteita. Jokunen taisi mennä huollon aikana ohi, yhden ohitin vielä ennen maalia aika loppupäässä kierrosta ja ruutulippu heilahti 9:tenä maaliin, ja naisten voitto. Se oli myös ihan huiman hyvä suoritus meiltä, sillä tuo ei todellakaan ole mikää metsäenduro pyörä!
Myös taivas repesi satamaan heti maaliin tulon jälkeen, eli nyt on kyllä ollut keli ajoitus enemmän kuin täydellinen.

 Oikein hyvin jaksoin ajaa - kiitos huollosta Antti - ja mieli oli iloinen ja olisi ollut todella hieno viikonloppu, ellei surullinen onnettomuus seuraavassa startissa olisi heittänyt varjoa siihen. Osanottoni vielä täältäkin kautta lähiomaisille. Elämä on arvaamaton, eläkäämme siis jokainen päivä kuin se olisi viimeinen sillä se voi sitä olla.
-Esmeralda-

25.5 Karhula CMX cup I osakilpailu

Oli aika pyyhkiä pölyt Husqvarnsta. Kävin kerran testiajolla ja voi taivas se ei ollut mitään joutsenlampea. Se oli ennemminkin pähkinänsärkijää. Mietin, minkä lääkityksen ottaisin, että taas pystyisin tällä ajamaan. Samalla pohdin, miten helkutissa uskalsin ajaa sillä niinkin kovaa viimevuonna. Nyt hirvitti jo kun otti kakkosvaihteen käyttöön.
Joka tapauksessa kun kisapäivä koitti niin jostain se luolamies löytyi, joka (löi virtuaali kivekset tankkiin?) alkoi kurittamaan ihan hyvällä meiningillä. Aika-ajojen neljäs ja olin yllättynyt kovasti. No perustelin sen sillä, että jostain syystä oli otettu vihreä lippu käyttöön joka nousi ihan viimeisillä kierroksilla vasta ajanoton merkiksi ja moni ei varmasti ehtinyt ajaa sitä nopeinta kierrostaan. Oli se tulos niin hyvä.
Pilvet pyöri taivaalla ja välillä satoi kovastikin, mutta toisaalta se oli vain hyvä radalle. Pölyssä ajaminen on ihan kamalaa. Onneksi erien aikana sade taukosi miltei kokonaan joten ihan nappiin meni ajoitus aina, kuka lie tilasi.
Ensimmäisessä erässä olin taas startissa ihan vaiheessa. En sisäistä, että kytkin irrottaa vasta ihan ulkona joten lähdemme puomista kuin purkka tukasta. Tosin ensimmäisen mutkan ruuhka aina on yli jännittävä kun noita jarruja ei senkummemmin ole siunattu. Sieltä taempaa sitten aloitan aina sen rynnimisen ja poimin yksi kerrallaan selkiä kun kiinni saan. Maalissa 5:s ja olin edelleen yllättynyt. Ajo kulki aika rohkeasti jopa.

Kuva: Virpi Miettinen

Kuva: Virpi Miettinen

Kuva: Virpi Miettinen

Kuva: Virpi Miettinen

Seuraavassa erässä ihmettelin vähän voimanpuutetta ja kaasun kun laski niin kierrokset jäi päälle joten jostain syystä rouwaa vaivasi vähän laihalla käyminen. Liekö joku roska kaasuttimessa. Pitkillä suorilla tuntui jopa siltä, että kohta leikkaa kiinni kun nahisti joten pudotin atakkia yhden levelin ja kaasuttelin tyhjää välillä saadakseni bensaa koneeseen riittävästi. Ajo kulki edelleen ja sateet taukosi erien aikana edelleen ja mikäs tässä hymyillessä kun kaikki oli mallillaan. Maaliin 3:tena ja lopputuloksissa myös 3:s joten podiumille. 3/19 on todella hyvä tulos ja olin ihan hangon keksinä. Nyt kotiin ja Antti (joka itseasissa ajoi ensimmäisessä erässä 3:neksi, mutta toisessa irtosi kaasuvaijeri ja jäi kesken) lupasi purkaa kaasuttimen kun huomenna pitää taas startata kisaan vierumäen suunnalla.
-Esmeralda

18.5 2019 Kalpalinna endurosprint

No nyt oli kisapätkä.
Adjektiivit loppui kun yritti kuvailla tätä enduropätkää kun suomiendurossa on niin olennaista se kivien ja juurien kaluaminen siellä upotuksien välissä.
Tämä oli SE kisa. ja SE tarkoittaa hienoa jouheaa vauhti reittiä mahtavien mäkien kera. Sai päästellä sydämen kyllyydestä ja voi että oli kivaa. Päiväkin oli aurikoinen ja lämmin. Ihan nappi.
Reittiä ei ollut aiemmin ajettu kuin alamäki pyörillä joten se oli sileä leveä polku. Ja ensimmäiset kierrokset oli liukkaita niin poluilla kun mutkista spoorit puuttui kuin myös rinteessä ennenkuin pinta pöly ja heinä puhdistui ladulta. Kierrosajat parani puolella minuutilla sen jälkeen. 4 kierrosta tätä noin 8km hauskuutta ja toivon todella, että kisa pidetään myös ensivuonna.
Mopo toimi hienosti ja mäet oli sellaisia, että sai tätäkin käskeä ihan huoletta kaasu pohjassa. Jos olisi mahdollista ajaisin siellä vieläkin....

Kuva Simo Kuuslampi

Kuva Simo Kuuslampi

 Millähän valmennuskerralla Marko sanoi, että persus penkkiin niin saat maksimum pidon maksimum atakkiin.. Noh, tässä tyylinäyte 😂

Kuva: Simo Kuuslampi

Kuva Simo Kuuslampi

Lähtöpaikka oli hivenen hassu, kaikkien luokkien perässä, mutta nämä veteraanit oli herrasmiehiä. Aikalailla heti kun kuulivat, että saavutan niin siirtyivät sivuun reitillä ja huitoivat jotta mene vaan. Eipä tarvinnut juuri edes kaasua nostaa siksi aikaa. 😀 Yhdellä kierroksella sain ne kiinni vasta loppumetreillä kun AT asemalla ne eivät saaneet tulostettua lainkaan AT lappua minulle ja siinä tuhraantui minuutteja. Ei onneski tullut sakkoja kun ajallaan olin - lappua ei vain saatu yrityksistä huolimatta ulos.
Luokkavoitto noin viidellä minuutilla.

Se tunne kun tuntuu, että kokoajan menee paremmin ja paremmin on niin motivoivaa, että pitää vain malttaa kehitellä rauhassa, että säilyy ehjänä. Viime valmennuksessa tuli pieni erimielisyys ja rikoin sivutuulen ohjaimen, mutta siinäkin sain vielä pelastettua tilanteen ja puu osui vain sivuun, eikä kalustotappiot olleet suurensuuret.

Gorillateipillä kasaan ja meni täydestä eikä vaikuttanut vauhtiin...

Hienon kisan jälkeen pakkasin tavarat takaisin kämpperiin ja suuntasin Lopelle naisten enduroleirille.
Minnan kanssa ja niin - muiden liki 70:nen muun naisen - nautiskelimme upeasta ajopäivästä Lopen endurosafarien maastoissa. Ajoaikaa kertyi noin 3h ja matkaa reilu 80km

Ja kyllä: pölisi ja paljon, mutta kun vähän jätti väliä edessä ajavaan niin selvisi kutakuinkin. Polut oli pääasiassa mutkaisia kivisiä metsäpolkuja ja alkuun meinasi hiukan kivet tulla jo korvista ulos, mutta sitten se alkoi sujumaan jotenkuten ja itseasiassa menikin ihan ok. Ei mitään tilanteita, että oltaisi oltu hirveästi eri mieltä ja se kasvatti huomattavasti luottamusta mopoon. Siinä on omat heikkoudet, niinkuin kaikissa, mutta niin kauan kun ne on arvaamattomia niin se on huono. Sitten kun ne tietää niin osaa varautua. Yhtä kivaa hiekkaisempaa pätkää ajettiin monta kierrosta itsenäisesti ja siinä pääsi jo vähän spurttailemaan. Kaikenkaikkiaan yllättävän hyvin jaksoi ajaa ja oli todella kiva ja hieno päivä!
Nyt pitääkin kaivaa museo-husse naftaliinista ja ensiviikonloppuna onkin sen vuoro. Mitä ikinä siitä tuleekaan..... 
-Esmeralda

Motopalvelu CC 11.5 2019 ja valmennusta perään..

Jo ehdinkin odotella tätä saapuvaksi kun luvassa oli taas huiman siisti reitti. Aikalailla sama kun viimevuonna. Vähän sateli edellisenä päivänä, mutta oikeastaan se oli vaan hyvä. Ei pölissyt ollenkaan ja ajokeli oli aivan nappi.
Startti... noh. Melkein voisi sanoa, että eipä siitä sen enempiä.
Olin unohtanut siirtää starttinapin vasemmalle kun oikea käsi pitää olla ylhäällä kun odotetaan lähtölaukausta. Ja sitten tuo armas mopo käynnistyy "huolellisesti". Se juontaa juurensa varmaan ruiskun sähköihin jne jne, mutta pyörittää siis aina muutaman kierroksen eikä vaan pärähdä samantein kun nappia painaa. Ja sitä ei tohdi säikyttää samantein kaasu pohjaan samalla kun vaihteen laittaa (ei lähde aina vaihde päällä käyntiin joten starttaan vapaalla) joten kaikki pitää tehdä sillai sotilaallisessa järjestyksessä vikkelästi niin ei tule riitaa viivalla. Ja huolellinen lämmittely moottorille, jotta seokset on heti oikein eikä liian paksulla. Joten kun taas muistin, etten tätä ole harjoitellut niin en ihan sieltä nopeimmasta päästä ollut lähtijöissä. Moottori kävi kyllä puhtaasti heti sentään 😀
Pari ensimmäistä kierrosta siinä puikkelehdin ja oli olevinaan vähän tahmeaa ja vaikeaa ja liukasta ja mitä lie. Sitten sain ajorytmistä kiinni ja vähän tilaa ajaa.

Kuva: Simo Kuuslampi

Kuva: Simo Kuuslampi

Kuva: Simo Kuuslampi

Kuva: Simo Kuuslampi

Kuva: Simo Kuuslampi

  Sitten mentiinkin iloisesti ja pakollisen varikkopysähdyksen tein 4:llä kierroksella ja varikolta tullessa jäin seuraaville kierroksille aina maaliin asti etsimään ohituspaikkaa, mutta niin peippaili edessä, etten päässyt "herrasmiesmäisesti" ohi. Suorilla olisi tehoja riittänyt, mutta joutui senverta nostamaan kaasua ja rytmittämään patteja kun tuntui, ettei alusta enää ehtinyt mukaan. Tiukkaa yritystä ja hiillostusta aina ruutulipulle asti ja sekunnin hävisin sijalle 3. Kärjestä kymmenisen sekuntia.

Ei sen väliä, olin todella tyytyväinen omaan ajoon, mopoon - siltikin, vaikka meillä on vielä omat ongelmamme, mutta pikkuhiljaa tullaan tutuiksi ja juttuun - ja Marko Tarkkalan aluevalmennus on varmastikin vienyt ajoa eteenpäin huimasti. Joten ihan voittaja olo.

Sunnuntai menikin sitten EM ryhmän valmennuksessa Heinolassa Miska Aaltosen johdolla.
Paikalla meitä oli vain Sanna, Janette, Milla ja minä.

Kuva: JP Mielonen

Kuva: JP Mielonen

 Edellinen ilta ja yö tuli ihan kaatamalla vettä ja mietin missähän kunnossa rata mahtaa olla. No sittenhän se selviää kun sinne pääsee. Ja pääosin se oli oikein hyvässä kunnossa ja muutama aikamoinen lammikko. Päivän edetessä se vain parani. En itse kokenut sitä rataa mitenkään hankalaksi ehkä päinvastoin, saattaa kisoissa olla samanlainen. Harjoittelimme käsittelyä, mutkia, linjoja ja leikkauksia ja ennenkaikkea ajotekniikkaa sekä rytmitystä. Aivan huikean siisti päivä, koska meitä oli niin vähän niin se oli melkein yksilö valmennusta. Nimesimme omat mutkat ja hiottiin epämukavuus asioita ja kohtia, jotka ongelmallisia. Toistoja toistojen perään spoorimutkassa, että rytmitys loksahtaa paikolleen. Lopunviimeksi hyvät eväät kotitreeneihin. Muutakin kun vain kaasua lisää - ja sehän me jo tiedettiin. 😉
Viikolla vielä aluevalmennusta ja sitten onkin kisat ja Lopen enduroleiri. Hitto, että on kivaa!
-Esmeralda-

Kausi alkuun vaikka läpi harmaan kiven.

Jo koko kevään vaivannut merkillinen "uupumus" kulminoitui päitsiin ja siitä palautumiseen. Lähinnä siihen, ettei palautunut enää. Lenkillä ei puhettakaan, että voisi juosta kokoajan ja kahdenviikon kuluttua päitsistä yritin lähteä fillaroimaan niin ylämäet piti taluttaa kun hengästyi vain niin kovasti eikä voimia ollut. Ensin mietin olinko saanut jonkun jälkitaudin, mutta verikokeet ja sydänfilmit kertoi kaiken olevan normaalia. Otettiin vielä yhdet verikokeet. Rauta ferritiini arvot. Raja-arvot on 100-300 ja kun arvo on 30 on elimistön kaikki rautavarastot käytetty loppuun. Sain lukemaksi 12, mikä on aikalailla arvojen ulkopuolella. Syitä voi olla monta - stressi, jatkuva urheilu ja ehkä pisteenä i:n päälle lihan syönnin vähentäminen. Vaikka yritänkin kyllä syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Sain välittömästi rautakuurin, joka jatkuu 6-12kk. Kuulemma näin huonoksi päässeen varastotilanteen korjaamiseen voi helposti mennä se vuosi. Ups.
Nyt muutaman viikon jälkeen jaksaa jo paremmin, ihan huipputehoja ei vieläkään saa irti, mutta sisu ja adrenaliini korvaa hetkellisesti voimanpuutteen 😀 ja enemmän ehkä vaikuttaakin palautumiseen, joka nyt on selkeästi hitaampaa. Tilanteen siis huomioon ottaen jaksoin yllättävän hyvin ajaa viron reissulla ja päivä päivältä paremmin, että kyllä tästä vielä noustaan. Taas.

Moottoriliiton aluevalmennukset on alkanut Marko Tarkkalan kera enduroa ja motocrossia sekä myös EM ryhmän treenit, että kyllä tässä tavoitteista pidetään tiukasti kiinni. Olen myös CMX joukkueessa MM kisoihin Hollantiin syksyllä.

Kesäenduroa päässyt jo vähän testailemaan ja alustan säädöt hakusessa. Ei ihan pelitä samat kun viron pehmeillä hiekkaradoilla ja kangasmetsä poluilla.

Ilta-aurinko laskee jo varikolle kun treenit on alkamassa Sipoossa. Tässä kohtaa ensimmäinen mutta ei varmasti viimeinen kerta ja kello 22-23 illalla kun pelit pesty ja valmiina seuraavaan päivään. Kello riemastuttaa 5.30 aamulla, mutta nyt tekeminen tuntuu, että olisi elossa taas ja elämällä suunta ja tarkoitus. Ei kai se suorittaja sulistaan pääse ja vastoinkäymiset vain hetkeksi pakottanut ottamaan askeleita taaksepäin. Mennään sinne asti kun eväät riittää - pääasia, että olen itse onnellinen.
                                     -Koska onni ei ole olotila. Se on toimintaa.
-Esmeralda-