Meinasi ennen kisoja juuri tulla flunssa, herätin neljältä yöllä koko talon aivastelemalla vartin. Perjantain kiskoin kaksin käsin kaikki dropit mitä keksin lukuunottamatta kemiallisia nappeja. Ja nukuin. Teki tehtävänsä ja lauantai aamuna pääsin siis starttaamaan kisoihin. Kisojen jälkeen oli aika puhki olo ja ajattelin, että noni - nyt viimeistään räjähtää se hiton flunssa. Eikö mitä, sinne tais jäädä Karkkilan metsiin. Silti vähän varovaisemmin otin lenkin.
Puolivuotta ympärivuorokauden valoisaa ja toinen puolivuotta pimeää. Positiivista, että vaikken saanut tiistain tarkastuksessa vielä "lupaa" juosta lenkkiä maantiellä kun ei kestä tärähdystä, niin keksin paikan missä voin juosta. Lihakset alkaa olla jo niin vahvat (kiitos bosu-pallon ja kolmikerroksisen puulämmitteisen talon), että voin kulkea metsässä umpilumessa aika hyvin. Sain vihdoin uuden otsalampun hajonneen tilalle. Jussi luovutti upouuden metkan petzlinsä, joka tietää milloin katson lähelle ja milloin kauas ja säätelee valoa sen mukaa ja valon määrän ja mitä kaikkea - ja johon muuten siihenkin saa ladattua jonkun sovelluksen kännykkään!!!
Näinollen painelin hangessa pitkin kallioita ylös alas onnesta soikeana otsalampun kera ja olihan mulla siellä kavereita - tarvinnut yksin olla.
-Esmeralda
