Keli oli ihan unelma ja spoorikin oli hieno ja yllätyin miten hyvin ajo sujuikin. Ainoa mikä teki kiusaa, oli takajarru, joka kuoli taas toisella kierroksella. Tilasin jo uudet osat, mutta kuinka ollakaan olivat väärät joten yritin elvyttää vanhat huonolla menestyksellä. Harmitti kovasti, mutta kun nyt siellä oltiin niin ajoin silti vielä 4 kierrosta ilman takajarrua. Saldona 4:t lipat kun etupää karkasi alta ja kaksikertaa olkapää puuhun. Varulta joka kerta aina vasemmalle puolelle. Mikä hel%¤&/"tti siinä on kun sitä puolta juurikin yrittää varoa niin aina juuri sille puolelle. Ehkä juuri siksi. Ei nyt kuitenkaan mitään isompia loukkaantumisia, perus kolhuja. Pelkällä etujarrulla ajaminen on ihan syvältä kevyellä kaksitahdilla sanokoon kuka mitä sanoo.
Siitäpä taas illanviettoon mopotalliin ja jarrua korjaamaan. Oli taas täynnä ilmaa ja ilmasin sen huolella ja hiphiphurraa taas on jarrut. Tai luulin niin, että olin ollut vain huolimaton ja se oli syy ilmaan siellä. Sunnuntaina jälleen Sipooseen ja heti ekalla kierroksella parisen minuuttia nopeampi aika ja jarrut toimi. Hitto että olikin siistiä. Toisella kierroksella yritin parantaa aikaa ja kappas kihveliä - takajarru katosi taas. Huonolla tuurilla olisin juuri tarvinnut sitä aika kovasti kun patista olisi pitänyt sitoa vaan loikkasi kuin villivarsa ilmaan. Alastulossa teki kipiää vain se kun jalka jäi kaksinkerroin mopon alle kun kaaduin. Vasemmalle puolelle. Tietenkin.
Varikolla oli juuri sellainen olo kun joku tarjoaa kukkura lusikallisen herkkua ja sanoo: suu auki. Juuri ennen kun voin hampsaista sen herkun lusikka kääntyykin ja menee vikkelään ojentajan suuhun. Harmittiko? No ei oikeastaan... vi***tti jo ihan kunnolla.
Kotona Antti luovutti isosta mörköstä jarrun minulle lainaan, joka luojan kiitos kävi suoraan heittämällä. Lähdettiin siitä vielä pellolle kun päivänvaloa riitti. Se pelasti päivän. Ajo kulki hyvin ja oli ihan sikasiistiä sladitella pitkää liukua, välillä ihan minne sattuu ja lopunviimeksi aina penkan kautta matka jatkui. En edes ollut turvallani kertaakaan. Kerran oli tosin lähellä kun sladi meni niin leveäksi, että oli pakko hiukan nostaa kaasua ja ottikin pidon ja meinasi heittää vastaheiton. Kaasu pelasti ja lähellä ei lasketa...On tuo vaan aika hauska korppusaha kurittaa.
Ikinä aikaisemmin ollut ongelmia jarrujen kanssa vaikka möyrinyt kaikenmoisessa mudassa jne, mutta ehkä kärmekustaan suota jäi liian pitkäksi aikaa jonnekin kuivahtamaan.
Kaikella on tapana järjestyä ja eiköhän tämäkin jo toivottavasti jää jo episodiksi, jota voi muistella myöhemmin ja ehkä jopa nauraa sille.
Meinasi muuten mennä vati nurin kun yritin tätä blogia taasen päivittää niin Kuukkeli oli päättänyt tehdä jonkin "pakko päivityksen" tiliin ja sitten olisikin pitänyt luoda taas kaikenlaista ja hyväksyä tietojen onkimista paikoista ja selailuista ja voi ettien että. Tänäpäivänä kohta pysty mitään tekemään ilman, että luot tilin ja hyväksyt kaiken mitä haluavat tiedoilla tehdä...
Pitänee miettiä josko siirtyy "naamakirjaan" vaan toisaalta menee varmaan ojasta allikkoon..
-Esmeralda
