tiistai 3. tammikuuta 2017

Vihdoinkin "arki" koittaa pikkuhiljaa

Vaikka mentiinkin jo vuodenvaihteessa oli keli todella lämmin. Pääsin vihdoin jo maastopyörälenkille ja kävimme aattona laittamassa hiekkaa torvelle ihan kesärenkailla. Oikein hieno ajokeli.
 
 Se, miten vuosi alkoi niin toivon totisesti, että loppuvuosi menee paremmin. Tai oikeastaan täytyykin mennä. Mietin ollakko pessimisti vaiko optimisti. Kun pessimisti sanoo ettei tämän huonommin voi mennä niin optimisti sanoo, että voi ja meneekin. Kotari koitteli todenteolla.
Kärme kustaan jäljiltä hylkäsin sen talliin (lämpimään kuitenkin) ja siitäpä se sitten mökötti toden teolla. Ajattelin ottaa hiekkalaatikkoon mukaan ja testata ihan kellon kanssa, jotta missä mennään.
Aamu kirjoitettiin uusiksi kun Antille tuli hälykeikka töihin, joten minä jäin talliin laittamaan kooteeämmän valmiiksi. Pari tuntia aikaa. Pikku juttu, iskarit vaihtoon ja kesärenkaat alle. Ei paha.

Ensinnäkin niitä ei ollutkaan vanteilla valmiiksi ja haalin vanteet ja renkaat ja etsin ehjiä sisäkumeja. No etunen meni ihan heittämällä ja etuiskarit myös. Kunhan välissä tuhtasin irronneet etupalat paikolleen, joka sekin oli mielenkiintoista kun joku (lue: minä) oli korvannut kärmeksellä hukkuneet tapin sokat sellaisilla taitettavilla. Gnääh... Sitten taistelinkin takarenkaan kanssa. Yksi vanne oli hyllyssä ilman levyä ja ratasta. Noh, ajattelin päästä helpolla ja lainata Antin vannetta. Rengaskin oli mukavasti siinä joten ei muuta kun.. jaa.. tyhjä? No siis vaihdan vain sisärenkaan. Sitten alle. Sain sen paikoilleen niin ratas, josta huolellisesti laskin hammasmäärän oikeaksi juuttuikin ketjuihin. Siis täh? Juu. Ketju istui kuin hitsattuna rattaan hampaissa. =&%¤%"##""
Kun vihdoin sain ne irti siitä ja renkaan pois swingin välistä niin vaihdoin siihen toisen rattaan. Ja vot. Meinasi olla pultit tiukassa, mutta se olikin ison maansiirtotyökoneen (Täry) vanne. Ajattelin, että joku irtoaa varmasti. Jos ei pultti niin hampaan paikat. Vihdoin väsytystaisto tuotti tulosta. Ei muuta kun paikoilleen. Ai, siis onkin kauharengas 19" vanteella niin iso, ettei mahdu pyörimään kun ottaa iskarin suojaan ja lähes swingiin kiinni. .....! #"#"¤& Jeps, eipä siinä sitten muuta kun.. tiedättehän.. (Huokaus..) No niin. Ketjut palikkaa pidemmät ja rengas paikoillaan. Ainoa vain, etten tullut ajatelleeksi, ettei iskari oikein mahdu tulemaan pois paikoiltaan kun.. noh rengas on iso. Käärin hihat ja päätin vetää sen vaikka vastakarvaan juurineen sieltä. Ettepä ole ennen nähnyhtkään pystykierteellä olevaa jousta. No onneksi ei sentään ja lähtihän se ja sain toisenkin jopa jotenkin paikoilleen. Valmis. Kunhan olin taas säätänyt ketjut toiseen kertaan...

Lähdin työntämään sitä ulos. Kiik... kiik.. jök. ---Jök? Siis pysähtyi kuin kapula olisi pinnojen välissä. Jarrulevy kiero? Eioletodellistaenäämäenkestä.
Rengas irti ja lähtipäs helposti. Öh?! Jaa, olin näköjään automaattisesti vaihtanut isommat holkit vanteeseen. Vaikkei olisi tarvinnut. Oli siis väärät holkit ja siksi rengas meni poikittain. Jee ja jippii! Vika korjattu ja rengas kiinni. Toimii! 👌👌
Miten voikaan ihmisressu olla näin otsa kipeänä heti vuoden ensimmäisenä päivänä.
Vihdoin kohteessa. Ensimmäiset savut 200:sesta sitten kärmeksen ja kyllähän se kiukkuiselta tuntui. Lähdin sitten "radalle" ja ihmettelin miksi ihmeessä ei mene hetkeäkään suoraan. Luikertelee kuin humalainen aasi kumisilla jaloilla. Pysähdyin oikein koittamaan onhan renkaat kiinni jne. Kaikki ok. Mietin jo onko niin kevyt, että urat ohjailee niin rajusti. Jatkoin matkaa ja totesin, että takajarrut alkoivat häipymään. Poljin meni jo 10 senttiä alas ja olisi pitänyt ankkuri olla minkä heittää. Ajoin varikolle ja totesin takajarrun oksentaneen poljinsylinterin alapäästä nesteet ulos. Great. Done. ( ---sensuroitu*)
Olisi vain helv**tti sanonut, ettei halua lähteä ulos! Olisin jättänyt sen suosiolla kotiin. Kaikkeni yritin mutta niin sekin ja voiton vei. KTM- minä 1-0. Ensimmäinen keskeytys tekniseen vikaan ikinä.

No lähdin sitten kawalla radalle ja totesin saman ongelman. Luikerteli minne sattui. Maa oli näköjään hiukan eilisestä jäätynyt - ei pahasti. Välillä petti ja välillä ei. Enemmän kun otti vauhtia niin joko pääsi hetken hienosti suoraan tai hiton kovaa ja äkkiä jonnekkin suuntaa x, joka oli vielä sekuntia ennen h-hetkeä arvoitus niin kuljettajalle kuin mopollekin. Jännää.. Liian jännää.
Päätimme siis fiilistellä vain ja olihan sekin hyvää treeniä koska pohja oli todella haastava ajaa.
Päivästä ei jäänyt oikeastaan edes henkisiä vaurioita, jotenkin hyväksynyt, että motorsport pitää sisällään ison liudan ääripään asioita ja se kai siinä viehättääkin. Mikään ei tuo elämään enemmän sisältöä, kun sen ääripäät!
Silti toivon todella, että loppuvuosi - vaivaiset 364 päiväää sujuisi vähän mutkattomammin :)

Tässä treenaamisen ja reissaamisen sivussa olen testaillut Blå Bandin ruokia ja laadin niistä  syväluotausta ihan kohtsillään. Eilisen lumituiskussa tehdyn maastopyörälenkin jälkeen nämä muutama päivä tässä menee ihan huollon merkeissä nyt ja perjantaina suuntana jälleen viro ja hallikisat. En tunne olevani laisinkaan valmis, mutta harjoitus lienen tekee mestarin. Nyt en ole ihan varma riittääkö tämä elämä siihen, mutta seuraava viimeistään :)

-Esmeralda