Karkkilan endurosprint 28.1 2017

Pitkästä aikaa talvikisoissa. Aika mukavasti päässyt pellolla treenaamaan ja "spooria" ajamaan. Sen mitä nyt etelässä spooria on. 

Aamutuimaan aikamoisessa sumussa kisapaikalle ja kun kisat alkoi niin alkoi myös vesisade. Ei tosin hirveästi haitannut, päädyin lähtemään liikenteeseen rollereila.

Reitti oli tosin niin mutkainen ettei meinannut olla paikkaa missä uskalsi irroittaa käden stongasta nykiäkseen narusta filmiä eteenpäin 😅

15 kilometriin mahtui aikapaljon metsää mut myös muutama peltopätkä ja ne vasta liukkaita olikin. Tosin alla oli vanhat päitsin ja muutamat muutkin kisat ja treenit ajetut renkaat. No liippailin miten taisin ja hyvä ajofiilis oli jokatapauksessa. Ajoin pari kaveria kiinni ja ilman kaatumisia huoltoon. Toiselle kierrokselle taas lämmittelykierroksen (ihan helmi idea järjestäjiltä) kautta ja sain tosi hyvän rytmin päälle. Ja nyt ohitin samat kaverit ja yhden lisää. Aika oli melkein minuutin nopeampi kuin ensimmäinen kierros. Ajo tuntui hyvältä ja rennolta ja oli hauskaa. 

Omassa liki 60 kuskin luokassa puolivälissä ja naisten nopein joten sain palkinnoksi Bike Forumin lahjoittamat  hienot ajolasit. 

Antti oli mekaanikkona ja hyvin oli huollettu peli se toimi kuin ihmismieli. 

Kai ne oli huomioinut sen mutkien määrän jo AT lapuissa 😀

Ei vaan, hieno reitti oli ja upea ajopäivä 👍

-Esmeralda-

Winter fun ja se iänikuinen kysymys 2T vs 4T

No vihdoin tuli lunta edes senverran, että pääsi peltoradalle. Antti puuhasi Kawaan nastarenkaat alle, joten pitihän silläkin koittaa miten nelari kulkee pellolla. Olin hyvin skeptinen, sillä sen alusta on -- noh, crossin säädöissä ja se on korkea kuin mikä. Kun taas KTM:ssä on talvi-iskarit alla.

Kuva: Jake Monacosta

Kuva: Jake Monacosta

 Vaan niin kello kertoi, että vaikka kotemillä ajo oli todella lennokkaan näköistä ja moottori taistelukierroksilla lähes kokoajan niin nelitahti löi jo ensimmäisellä koekierroksella 6 sekuntia sitä turpaan. Lopunviimeksi eroa tuli 11 sekuntia kierrokseen kun nopein aika oli 3,01min.
Välillä kävin kotemilla metsäspoorissa ja sain aika kivasti ajatuksesta kiinni sielläkin ja ajo kulki. (Niin tämä on siis tunne kun ajelee yksin niin tuntuu menevän miljuunaa) Välillä takasin pellolle ja  vaihdoin kawaan ja noh - sillä en metsässä käynyt, sentään joku valo vintissä päällä, mutta ei ajo mennyt sekaisin yhtään, vaikka kaksi ihan erilaista laitetta ajossa.Voi hyvänen aika kun olikin siistiä, niin kivaa, ettei tienny oikein miten päin keikkua😍

Kuva: Jake Monacosta

 Kaksitahtisella pidon haku on huomattavasti haasteellisempaa ja oli kyllä huonommat renkaatkin, mutta tiedä sitten paljonko vaikutti. Kawan huiput jäi suoralla vajaaseen 80km/ kun vaihteet yksinkertaisesti loppuivat kesken. Kotari lauloi kirkkaasti kovempaa, mutta mutta mutkien sladit verotti. Yritin ajaa sillä "pidolla", mutta sitten oli todella paljon hitaampi. Joten vaikka kuinka tuntui, että ajan sillä kovempaa niin kawa vei voiton. UGH olen puhunut. 😜
Siitä huolimatta, että olin nelarilla nopeampi niin viikonloppuna kisoihin vajaatahtisella. Ensimmäiset endurokisat sitten vuoden 2015 ja talvienskaa ajanu muutamaan vuoteen, mut lystinpidon kannalta 👍
-Esmeralda

Viikonloppu spåårissa

Kamera oli vissiin yhtä jäässä kuin näpit kun ei oikein tarkentanut 😉 Käsittelin sitten vielä kaikenlaisilla suodattimilla niin hyvä (not) tuli. Pointti kuitenkin selviää eli kaksitahdilla liikkeellä ja Sipoon - nykyisen kotiradan - spoorissa.
Keli oli ihan unelma ja spoorikin oli hieno ja yllätyin miten hyvin ajo sujuikin. Ainoa mikä teki kiusaa, oli takajarru, joka kuoli taas toisella kierroksella. Tilasin jo uudet osat, mutta kuinka ollakaan olivat väärät joten yritin elvyttää vanhat huonolla menestyksellä. Harmitti kovasti, mutta kun nyt siellä oltiin niin ajoin silti vielä 4 kierrosta ilman takajarrua. Saldona 4:t lipat kun etupää karkasi alta ja kaksikertaa olkapää puuhun. Varulta joka kerta aina vasemmalle puolelle. Mikä hel%¤&/"tti siinä on kun sitä puolta juurikin yrittää varoa niin aina juuri sille puolelle. Ehkä juuri siksi. Ei nyt kuitenkaan mitään isompia loukkaantumisia, perus kolhuja. Pelkällä etujarrulla ajaminen on ihan syvältä kevyellä kaksitahdilla sanokoon kuka mitä sanoo.
Siitäpä taas illanviettoon mopotalliin ja jarrua korjaamaan. Oli taas täynnä ilmaa ja ilmasin sen huolella ja hiphiphurraa taas on jarrut. Tai luulin niin, että olin ollut vain huolimaton ja se oli syy ilmaan siellä. Sunnuntaina jälleen Sipooseen ja heti ekalla kierroksella parisen minuuttia nopeampi aika ja jarrut toimi. Hitto että olikin siistiä. Toisella kierroksella yritin parantaa aikaa ja kappas kihveliä - takajarru katosi taas. Huonolla tuurilla olisin juuri tarvinnut sitä aika kovasti kun patista olisi pitänyt sitoa vaan loikkasi kuin villivarsa ilmaan. Alastulossa teki kipiää vain se kun jalka jäi kaksinkerroin mopon alle kun kaaduin. Vasemmalle puolelle. Tietenkin.
Varikolla oli juuri sellainen olo kun joku tarjoaa kukkura lusikallisen herkkua ja sanoo: suu auki. Juuri ennen kun voin hampsaista sen herkun lusikka kääntyykin ja menee vikkelään ojentajan suuhun. Harmittiko? No ei oikeastaan... vi***tti jo ihan kunnolla.
Kotona Antti luovutti isosta mörköstä jarrun minulle lainaan, joka luojan kiitos kävi suoraan heittämällä. Lähdettiin siitä vielä pellolle kun päivänvaloa riitti. Se pelasti päivän. Ajo kulki hyvin ja oli ihan sikasiistiä sladitella pitkää liukua, välillä ihan minne sattuu ja lopunviimeksi aina penkan kautta matka jatkui. En edes ollut turvallani kertaakaan. Kerran oli tosin lähellä kun sladi meni niin leveäksi, että oli pakko hiukan nostaa kaasua ja ottikin pidon ja meinasi heittää vastaheiton. Kaasu pelasti ja lähellä ei lasketa...On tuo vaan aika hauska korppusaha kurittaa.
Ikinä aikaisemmin ollut ongelmia jarrujen kanssa vaikka möyrinyt kaikenmoisessa mudassa jne, mutta ehkä kärmekustaan suota jäi liian pitkäksi aikaa jonnekin kuivahtamaan.
Kaikella on tapana järjestyä ja eiköhän tämäkin jo toivottavasti jää jo episodiksi, jota voi muistella myöhemmin ja ehkä jopa nauraa sille.

Meinasi muuten mennä vati nurin kun yritin tätä blogia taasen päivittää niin Kuukkeli oli päättänyt tehdä jonkin "pakko päivityksen" tiliin ja sitten olisikin pitänyt luoda taas kaikenlaista ja hyväksyä tietojen onkimista paikoista ja selailuista ja voi ettien että. Tänäpäivänä kohta pysty mitään tekemään ilman, että luot tilin ja hyväksyt kaiken mitä haluavat tiedoilla tehdä...
Pitänee miettiä josko siirtyy "naamakirjaan" vaan toisaalta menee varmaan ojasta allikkoon..
-Esmeralda

Baltic Cup I etapp 8.1 2017

Hilpaistiin jo perjantain aamulaivalla vironmaalle kun oli vapaapäivä. Vitolla putki punaisenaan suoraan hallille, joka aukesi klo 14.00. Kylmä oli kuin sanonko missä ja asteet hipoi kolmeakymmentä miinusta. Hallilla oli lämmitys systeemissä oli jotain ongelmia, joten noh ei siellä ihan nastarenkaita tarvinnut, mutta ei paljoo puuttunut 😐
Ajo alkoi sujumaan ihmeen hyvin ja viime treeneissä en päässyt lähtösuoran suuntaan olevia kaksareita tuplana, mutta nyt meni! Yritin pari kertaa viimeksi ja jäi juurikin senverta vajaaksi, että oli takakorkeaa ja muuta ohjelmaa niin annoin olla. Nyt siis sain nekin tuplattua ja tuli oikein hyvä mieli.
Lauantai olikin välipäivä ja sinällään hyvä, sillä rata oli entistä enemmän jäässä ja kivikova. Autoimme myös kavereita pulassa kun Maaritin ja Tommin autosta jäätyi naftasuodatin ja siinä sitten tuli ajeltua eestaas kun vito onneksi toimi mukisematta.
Pitkään ja hyvin nukutun yön jälkeen kiireettä hallille ja olimme niin aikaisessa, etten muista ikinä saaneeni autoa oven eteen paalupaikalle. Mopot ja ajokamat olikin jo valmiiksi siellä niin kunhan hortoili ihmettelemään. Ihan vaikka sitä, että hallin putket olivat jäätyneet ja haljenneet ja katosta oli vesiputous käytävällä hetken aikaa. Ulkona oli enää muutama aste pakkasta, mutta sisällä hallissa oli radan puolella hemmetin kylmä. Olivat kyllä tehneet ihan hirveän määrän töitä pohjaan, sillä se oli aivan mielettömän hienossa kunnossa 👍

Aika-ajot menikin sitten tapani mukaa ihan penkin alle. Hyppyrit oli tehty uusiksi ja kaksarit heitti ihan mahdottoman hirveitä takakorkeita. Eikä vain minulla vaan monella muullakin tuli yllätyksenä ja meinasi sattua nenään.Yritin vielä kerran ja sillä tuloksella, että kawalta tuli vain komeampi ja korkeampi "pukki", joten annoin olla. Mentiin siis niillä eväillä mitä oli ja välillä joku kierros hukkantui siihen, että tuli keltaista lippua tai joku kaatui eteen. Perus settiä....
Ensimmäinen erä menikin sitten yllättävän hyvin. Startin sössin täysin kun olin ihan ulkoreunalla ja kaikki valutti sisältä ulos ensimmäisessä mutkassa niin hyvä kun mahduin enää radalle ja olin heti mutkan jälkeen hyppyrin ihan reunalla, melkein ulkona radalta. Varoin niin paljon kolareita, että röyhkeys ja rohkeus puuttui tyystin.

Kuva: Motostart Photography

Sieltä sain noustua kuitenkin viidenneksi ja Johannan (330) kanssa aikamoista vääntöä, mutta en ihan saanut kiinni. Kaksarit meni nyt yli, mutta kaasulla sai todellakin olla välillä ihan rajarille asti, ettei mennyt nenälleen. Yllätyin vähän itsekin mitenhyvin ajo sujui ja kuntokin kesti. Latvian likat meni ihan menojaan kärjessä, mutta se nyt oli ihan tiedossa.

Kawat vaihtaa kuulumisia? Valmistautuu toiseen erään... Maamoottoreista ja maansiirtokoneista poiketen Antilla lainassa Renen 450 kawa. Asiaan perehtyneet sekä merkkiä tuntevat saattavat huomata kuvassa pienen "epäkohdan" 😆
Toinen erä sama juttu startissa. Ihan ketuilleen. Hinasin taas itseni samoille sijoille ja menin kerran jo Johannan ohikin, mutta kuittasi vähänajan päästä kun tulin liian kovaa sisämutkaan ja meinasi loikata ulos spoorista niin jouduin sekunniksi nostamaan kaasua ja se riitti. Johanna meni ohi.

Kuva: Maario Ehte

 Yritin vielä saada kiinni, mutta lähtösuoran mutkassa lähti perä alta ja se virhe maksoikin sitten jo monta metriä etumatkaa muille.  Jäin siis kuudenneksi toisessa erässä, mutta olin tyytyväinen silti ajoon. Totalin kuudes sija siis. Aika-ajosta sain parhaasta kierrosajasta ensimmäisessä erässä 2-3 sekuntia pois ja toisessa vielä sekunnin lisää saaden minuutin rajan rikki, joten tiesin yrittäneeni. Myös sormien jäätyminen aina erän puolivälin jälkeen teki ajosta vähän jännää kun ei tuntenut ohjaustankoa eikä kahvoja.

Kuva: Motostart Photography

Kuva: Motostart Photography

Kuva: Maario Ehte

Antti ajoi hienosti sijat 2 ja 2 totalin 2.

Kuva: Maario Ehte

Kuva: Maario Ehte

 Kannustusjoukkojen ansiota 😉

 

 Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen, vaikka jalkaa varon vielä näköjään. Joulunajan treeneissä satutin sen vielä parikertaa, mutta nyt en lyönyt sitä minnekään ja kesti ajon aika hyvin itseasiassa. Lihakset leikkauskohdasta on kipeät ja varmaan vaivaa vielä pitkäänkin mutta kyllä sen pitäsi jo ulkorata kaudelle olla taistelukunnossa. Kuntokin on näköjään yllättävän siedettävä, vaikka setin ajan sykkeet ovat lähtöpuomin 165 "leposykkeen" jälkeen 190-196 välillä niin palautuu välittömästi maalissa ja toki hengästytti, mutta jaksoi ajaa hyvin. Tämä oli positiivisten yllätysten viikonloppu.

-Esmeralda

Vihdoinkin "arki" koittaa pikkuhiljaa

Vaikka mentiinkin jo vuodenvaihteessa oli keli todella lämmin. Pääsin vihdoin jo maastopyörälenkille ja kävimme aattona laittamassa hiekkaa torvelle ihan kesärenkailla. Oikein hieno ajokeli.

 

 Se, miten vuosi alkoi niin toivon totisesti, että loppuvuosi menee paremmin. Tai oikeastaan täytyykin mennä. Mietin ollakko pessimisti vaiko optimisti. Kun pessimisti sanoo ettei tämän huonommin voi mennä niin optimisti sanoo, että voi ja meneekin. Kotari koitteli todenteolla.
Kärme kustaan jäljiltä hylkäsin sen talliin (lämpimään kuitenkin) ja siitäpä se sitten mökötti toden teolla. Ajattelin ottaa hiekkalaatikkoon mukaan ja testata ihan kellon kanssa, jotta missä mennään.
Aamu kirjoitettiin uusiksi kun Antille tuli hälykeikka töihin, joten minä jäin talliin laittamaan kooteeämmän valmiiksi. Pari tuntia aikaa. Pikku juttu, iskarit vaihtoon ja kesärenkaat alle. Ei paha.

Ensinnäkin niitä ei ollutkaan vanteilla valmiiksi ja haalin vanteet ja renkaat ja etsin ehjiä sisäkumeja. No etunen meni ihan heittämällä ja etuiskarit myös. Kunhan välissä tuhtasin irronneet etupalat paikolleen, joka sekin oli mielenkiintoista kun joku (lue: minä) oli korvannut kärmeksellä hukkuneet tapin sokat sellaisilla taitettavilla. Gnääh... Sitten taistelinkin takarenkaan kanssa. Yksi vanne oli hyllyssä ilman levyä ja ratasta. Noh, ajattelin päästä helpolla ja lainata Antin vannetta. Rengaskin oli mukavasti siinä joten ei muuta kun.. jaa.. tyhjä? No siis vaihdan vain sisärenkaan. Sitten alle. Sain sen paikoilleen niin ratas, josta huolellisesti laskin hammasmäärän oikeaksi juuttuikin ketjuihin. Siis täh? Juu. Ketju istui kuin hitsattuna rattaan hampaissa. =&%¤%"##""
Kun vihdoin sain ne irti siitä ja renkaan pois swingin välistä niin vaihdoin siihen toisen rattaan. Ja vot. Meinasi olla pultit tiukassa, mutta se olikin ison maansiirtotyökoneen (Täry) vanne. Ajattelin, että joku irtoaa varmasti. Jos ei pultti niin hampaan paikat. Vihdoin väsytystaisto tuotti tulosta. Ei muuta kun paikoilleen. Ai, siis onkin kauharengas 19" vanteella niin iso, ettei mahdu pyörimään kun ottaa iskarin suojaan ja lähes swingiin kiinni. .....! #"#"¤& Jeps, eipä siinä sitten muuta kun.. tiedättehän.. (Huokaus..) No niin. Ketjut palikkaa pidemmät ja rengas paikoillaan. Ainoa vain, etten tullut ajatelleeksi, ettei iskari oikein mahdu tulemaan pois paikoiltaan kun.. noh rengas on iso. Käärin hihat ja päätin vetää sen vaikka vastakarvaan juurineen sieltä. Ettepä ole ennen nähnyhtkään pystykierteellä olevaa jousta. No onneksi ei sentään ja lähtihän se ja sain toisenkin jopa jotenkin paikoilleen. Valmis. Kunhan olin taas säätänyt ketjut toiseen kertaan...

Lähdin työntämään sitä ulos. Kiik... kiik.. jök. ---Jök? Siis pysähtyi kuin kapula olisi pinnojen välissä. Jarrulevy kiero? Eioletodellistaenäämäenkestä.
Rengas irti ja lähtipäs helposti. Öh?! Jaa, olin näköjään automaattisesti vaihtanut isommat holkit vanteeseen. Vaikkei olisi tarvinnut. Oli siis väärät holkit ja siksi rengas meni poikittain. Jee ja jippii! Vika korjattu ja rengas kiinni. Toimii! 👌👌
Miten voikaan ihmisressu olla näin otsa kipeänä heti vuoden ensimmäisenä päivänä.

Vihdoin kohteessa. Ensimmäiset savut 200:sesta sitten kärmeksen ja kyllähän se kiukkuiselta tuntui. Lähdin sitten "radalle" ja ihmettelin miksi ihmeessä ei mene hetkeäkään suoraan. Luikertelee kuin humalainen aasi kumisilla jaloilla. Pysähdyin oikein koittamaan onhan renkaat kiinni jne. Kaikki ok. Mietin jo onko niin kevyt, että urat ohjailee niin rajusti. Jatkoin matkaa ja totesin, että takajarrut alkoivat häipymään. Poljin meni jo 10 senttiä alas ja olisi pitänyt ankkuri olla minkä heittää. Ajoin varikolle ja totesin takajarrun oksentaneen poljinsylinterin alapäästä nesteet ulos. Great. Done. ( ---sensuroitu*)
Olisi vain helv**tti sanonut, ettei halua lähteä ulos! Olisin jättänyt sen suosiolla kotiin. Kaikkeni yritin mutta niin sekin ja voiton vei. KTM- minä 1-0. Ensimmäinen keskeytys tekniseen vikaan ikinä.

No lähdin sitten kawalla radalle ja totesin saman ongelman. Luikerteli minne sattui. Maa oli näköjään hiukan eilisestä jäätynyt - ei pahasti. Välillä petti ja välillä ei. Enemmän kun otti vauhtia niin joko pääsi hetken hienosti suoraan tai hiton kovaa ja äkkiä jonnekkin suuntaa x, joka oli vielä sekuntia ennen h-hetkeä arvoitus niin kuljettajalle kuin mopollekin. Jännää.. Liian jännää.
Päätimme siis fiilistellä vain ja olihan sekin hyvää treeniä koska pohja oli todella haastava ajaa.
Päivästä ei jäänyt oikeastaan edes henkisiä vaurioita, jotenkin hyväksynyt, että motorsport pitää sisällään ison liudan ääripään asioita ja se kai siinä viehättääkin. Mikään ei tuo elämään enemmän sisältöä, kun sen ääripäät!
Silti toivon todella, että loppuvuosi - vaivaiset 364 päiväää sujuisi vähän mutkattomammin :)

Tässä treenaamisen ja reissaamisen sivussa olen testaillut Blå Bandin ruokia ja laadin niistä  syväluotausta ihan kohtsillään. Eilisen lumituiskussa tehdyn maastopyörälenkin jälkeen nämä muutama päivä tässä menee ihan huollon merkeissä nyt ja perjantaina suuntana jälleen viro ja hallikisat. En tunne olevani laisinkaan valmis, mutta harjoitus lienen tekee mestarin. Nyt en ole ihan varma riittääkö tämä elämä siihen, mutta seuraava viimeistään :)

-Esmeralda

Ride on.. drop a gear and dissapear

Se näyttää ehkä helpolta. Se näyttää ehkä juurikin siistiltä ja sellaiselta.. Mutta MISSÄ VAUHTI? Voi hyvänen aika, kun meinaa jo otsaa kivistää kun ei millään ala nyt lyyti kirjoittamaan (lue: kaasu aukeamaan) niin kuin tahtoisin.

Ajot periaatteessa kulki ihan ok, halusin vain niin paljon enemmän, etten ollut ihan tyytyväinen. Viimeisenä hallipäivänä tuli sitten iso kasa suomalaisia hallille ja kun tuonkokoiseen halliin laitetaan 40 kuskia samaan aikaan radalle niin oli oikeasti jännää. Vaikka open ryhmät oli laitettu hobby ja fast vuoroihin niin silti oli ryhmät isoja ja alkoi olla jos jonkinlaista kuskia ja ruuhkaa ja jonoa ja tilanteita. Muutaman vartin setin ajoin, mutta viimein päätin luovuttaa kun ei ajosta oikein tahtonut tulla mitään. Varoin liikaa, ettei kukaan nyt vain törmää siihen rampaan kinttuun. Itse ajoa kesti kohtalaisesti, lihakset on edelleen huonot ja se vaikuttaa tasapainoon rajusti. Ei myöskään tykkää kun rata menee huonoon kuntoon, patille ja reijille. Sattui vain ajon aikana, ei onneksi jäänyt särky päälle.

Sinällään oli hienoa ajaa sisällä lämpimässä, vaihtaa vaatteet lämpimässä pukarissa ja mopotkin sai säilytyksen hallissa, mutta lähtöpäivänä päätimme mennä ulos ajamaan. Maksoi mitä maksoi. Oikeastaan jo senkin takia, että halli alkoi olla jo niin täynnä.
Yöllä oli tullut lunta ja oli pakkasta... mietimme uhosimmeko nyt ihan liikaa. Matkalla Tallinnaan pysähdyimme samaiselle pehmeälle hiekkaradalle katsastamaan tilanteen, missä tullessa pyörähdimme. Pettymys jo nosti päätään kun saavuimme varikolle kun maa oli ihan valkoisenaan, mutta rata oli pehmeä lumen alla, joten ride on! Aurinko alkoi paistamaan lähes pilvettömältä taivaalta ja ilma oli aivan loistava. Rata tosin oli todella raskas ja kovalta hallin pohjalta upottavaan hiekkaan siirtyessä meni hiukan aikaa mönkimiseen, ennenkuin alkoi pääsemään edes hitusen enemmän eteenpäin kuin sivulle. Oli meinaan aikamoisia mäkiäkin radalla.

 Huomasin muuten ihan vahingossa, että näissä Acerbiksen ajohousuissa on todennäköisesti  jonkinnäköinen sisäpinnoite. Pitänee myös vettä, mutta ainakin tuulta. Myös paita on aika tiukkaa neulosta, joten aivan napakymppi tähän keliin.

A.Rannikko (Kawasaki) MX Team.. herrakin malttoi luopua tärystä (muinainen 525cc ktm maamoottori) hetkeksi ja istahtaa ihan moottoripyörän satulaan.. :D
Hieno päivä ja parin tunnin ajosetti tähän loppuun kruunasi reissun. Vauhdin lisääminen ajatuksella "varman päälle" on todella haasteellista ja toivon että luovun jälkimmäisestä ajatuksesta ennemmin kuin ensimmäisestä. Nyt yritän vain ajaa tunteja, että se "old good times" löytyisi sieltä.
-Esmeralda