Halli rumbaa vironmaalla

Missio ajaa viisi päivää, joka heti typistyi neljäksi. Ennen reissua meinasi joku flunssan tynkä puskea ja hirvitti jo valmiiksi että ajot olisi siinä. Tämä siis aasinsiltana asiaan miksei sitten jouluaattona ajettu. Rata näytti hienolta, MUTTA räntää ja vettä tuli täydeltä taivaalta ja tuuli oli suunnilleen sen verta navakkaa, että hyvä kun tukka pysyi päässä. 

Meinasin sitten etten vilustuta itseäni ja kun halli olikin kiinni niin ei auttanut muuta kun jatkaa matkaa sömerpaluun. 

Siellä odottikin ihana joulupöytä ja sauna Maaritin ja Tommin tykö 💗 

Tulipahan maistettua sitten sellaistakin kalaa kuin Sampi. Olipas hyvää! 

Sitten päästiinkin jo halliin ja olihan se alkuun todella hankalaa. Taas ihan kujalla miten pitäisi ajaa. Toisena päivänä alkoi jo hiukan ajo sujumaan, mutta on vielä matkaa siihen missä olin 😑

Hauskaa silti ja kyllä se tästä. Ihan varmasti 👍 huomenna jatketaan taas. 

-Esmeralda 

x-mas is coming..

Kaiken tämän hässäkän ja kamojen pakkaamisen keskellä pysähdyin kuitenkin toivottamaan Teille kaikille upeille ystäville läheltä ja kaukaa ja tietenkin blogini lukijoille oikein lämmintä ja ihanaa Joulua sekä onnellista  Uutta Vuotta, olkoon se loistava ja menestystä pullollaan itse kullekin mitä ikinä teettekään. Yritetään väistellä onnettomuuksia ja pitää luut ehjänä :)
Vaikka joulupukki tiesikin tuoda tuiki tarpeellisia tuliaisia, kuten uudet ajolasit. 100%.

Niin ehkä paras joululahja meikäläiselle kuitenkin oli, että luu on jo luutunut. Siinä on vielä raita muistona, mutta se on jo ehjä. Vaikka se sattuukin välillä, niin voi jo vähän rentoutua. Ei se entisellään ole, mutta sillä ajaa jo.

Tänään siis siirrymme Viron maalle Joulua viettämään ihanien 💗 ystävien seuraan ja tietenkin ajamaan. Aattona potkaistaan mopot käyntiin jossakin päin ulkoradalla ja siitä alkaa meidän joulun vietto. Lelut on laatikossa - matka alkakoon! 👊
-Esmeralda

Kiitoksia kaudesta 2016!

Vaikka kausi katkesi puolivälissä loukkantumiseen niin pääsin kuitenkin jo fiilistelemään uuden "lajin" tiimoilta ja vähän hakemaan kokemusta siinä. Ennenkaikkea oppimaan, missä kaikessa on treenaamisen paikka. Toivottavasti ensi kaudella voin jo hiukan näyttää ottaneeni opiksi ja haastaa itseäni tavoittelemaan podium paikkoja tosissaan.

Kiitos tuhannesti kaikille yhteistyökumppaneille, jotka teki tämänkin mahdolliseksi.

#Abile - MK-Trukit, #Acerbis, #Allright Europe Oy, #Bridgestone Oy, #EnerSys Oy, #Hierontastudio Sari Hartikainen, #Nils, #Sigma Trukit Oy, #SGN Sumeko - Kawasaki Team Green Finland

Kuvauksista vastasi RaceFoto/Virpi Miettinen, Urheilukuvat ja Jake Monacosta.

Kiitos myös kuuluu kotiväelle - äidille ja isälle, jotka toimi talon ja kissojen vahteina kun olin reissunpäällä pitkin poikin kisoissa.

Kiitos myös valmentajille, kuten Miska Aaltoselle (#Miska Aaltonen MX School) ja kaikille, jotka tsemppasivat radan varressa ja tukivat radan ulkopuolella.

Ensi kausi vielä auki mihin keskittyy ja mitä sarjaa ajaa, mutta ajetaan - se on varma!

Ensi vuoteen täysillä!
-Esmeralda

Kärme Kustaa 40v juhlavuosi ja niin juhlittiin mekin...

Joukkue nro 67 Konekuusen A.S.E eli alias "mustuneet kanat"
Aamu kuudelta kohti Hämeenlinnaa ja instagram antoi paikkaehdotukseksi: Hätilän hajoamis alue?!

;'oD Kyseessä kuitenkin lienen Hätilän ampuma-alue. Tosin saattoi se joillekin olla myös tuo ensimmäinen. Antti lähti mekatsuksi, vaikka tylsäähän siellä on käkkiä kun reilun tunnin viipyisimme kierroksella. Yhtään ei osannut arvioida jos ollaan kiinni tai jotain, että kauanko jää huoltoaikaa kun ajoaikaa oli sen 4h kahdelle reilu 20km kierrokselle.
Pikkupakkasta mukavasti pidellyt niin suurin osa oli kuivaa polkua. Toki löytyi sieltä ne mutalutakotkin ja toisella kierroksella jo aikalailla enemmän kun ensimmäisellä. Kivien laskemisen lopetin 136759837 jälkeen. Menin sekaisin laskuissa ja olisi pitänyt aloittaa alusta...
Sanna oli loistava veturi tiimille ja ryhmä pysyi hyvin kasassa. Ei ihmeemmin jääty mihinkään kiinni, toisella kierroksella itse ujosti jumissa yhdessä notkossa ja Annamari viimeistelikin sitten vähän tiukemman jumpan jäämällä samaan mutabrunniin kun jammu istui kiven taakse jumiin. Lähtihän se väsyttämällä vihdoin irti ja matka jatkui. Otimme aika rauhallisesti, sellaista siirtymävauhtia ja monivalinta tehtävissä sammutettiin moottorit ja pidettiin pow wow mistä ajetaan. Nopeammat joukkueet laskimme ohi ja ajelimme varman päälle maaliin. Se ehkä tekikin siitä ihan hauskaa, kun ei ollut verenmaku suussa tykitystä. Jalka poloinen väsähti toisella kierroksella jossain puolivälin jälkeen ja piti kivikoissa laittaa hanuri jakkaraan. En muista ikinä ajaneeni noin paljon penkistä. Muuten toinen kierros oli helpompi ajaa kun sai vähän rytmistä kiinni jo ja vaikka jammun suostuttelussa meni hetki jos toinenkin niin kierrosaika oli vain pari minuuttia hitaampi. Hiukan reilu tunti meni siis per kierros.

Kuva: Xracing

 Ensimmäinen mutaikko tulikin jo aikalailla alkumetreillä. Reitti ajettiin vastakkaiseen suuntaan kuin yleensä. Onneksi Emppu ja Ville oli siellä tehnyt tiedustelutyötä ja päästiin kunnialla jatkamaan matkaa. Muutaman ojan yli joutui hyppimään, mutta yleensä hiukan kiertelemällä päästiin kuivin jaloin tai sitten ihan keskeltä jossa oli kova pohja vaikka vettä olikin. Ei tainnu edes sukat kastua, tai no oli sealskin vedenpitävät mallit niin varpaat ei kastuneet. Hauskaa oli ja vaikka hetken mietin, että olipas järkeä lähteä tallaiseen sessioon kun takana on pitkä katkos ajossa ja urheilussa yleensäkin. Vaan yllättävän hyvin jaksoi. Pari helmeä noin sadan metrin hiekkapatikkoa muuten olikin sitten kiveä kiven perään ja mutkaisia kivisiä mäkiä ja mutaa. Vanha kotari toimi kuin enkeli ja on se vaan hauska mopo ajaa.....

Kuva: Kim Stenberg

 Kuten kuvista näkyy, alempi kuva on jo toisella kierroksella ja mopo on suunnillee vielä puhdas.

 

Konekuusen A.S.E vei voiton!

Annamari Karikuusi, minä ja Sanna Kärkkäinen

Kiitos likat, hauskaa oli !!! Ensvuonna uusiksi?! ;o)

Vanha Ambit3 sai päivityksen ohjelmistossa ja nykyisin piirtää reitin ruudulle. Olen aika pitkälti käyttänyt kyseistä laitetta seuraamassa mitä teen ja kuinka paljon ja haaveena päivittää koko laite uudempaan, siihen, missä on kosketusnäyttö...on vaan ihan liian kallis -  huokaus.. (Rakas joulupukki......)

Nyt siis kertynyt vajaa 800 "movea" talteen ja tästäkin jäi dataksi maksimisyke reilu 190 ja keskisyke n.170 ja palautumisaika 120h. Moottoriurheilu muka helppoa?! Niin ne väittää, kun moottorihan sen työn tekee - sen kuin istuskelee kyydissä... Niin ne sanoo..
-Esmeralda-

Mutamönkijäiset niin done.

Jokohan se alkaisi olla Kustaa treenit möngitty. Mieli täynnä kiviä ja mutaa ja kaipaan jo Kawasakin sarviin. Vaikka on tämäkin tavallaan siistiä mutta määränsä kutakin. Ja turhauttaa hiukan kun ei puiden välissä enää uskalla ajaa niinkään kovin kuin ennen.
Ajatukset jo ensikaudessa, mutta tämä on ihan hauskaa.. korjaan: hyvää vaihtelua ja toisaalta, kun crossikisoissakin joskus voi kelit olla kamalat niin onpahan sitäkin treenattu. Tosin jos sieltä alkaa löytymään yhtä paljon kiviä ja juuria niin vaihdan ratamoottoripyöräilyyn. Kiitos.
Ensi lauantaina siis Hämeenlinnassa Hätilän ampuma-alueella legendaarinen mutajotos Käärme Kustaa. Mikähän ihmeen aivopieru sekin oli, että sinne piti :D... mutta historian ensimmäinen naisten luokka olisi tarjolla ja lähdemme sinne Kärkkäisen Sannan ja Karikuusen Annamarin kanssa joukkueena porskuttamaan. Jos vain pysyn edes samalla planeetalla perässä, reilu vuoden tauko metsämaastosta on tehnyt tehtävänsä vauhtiin :) Ottaa sen hauskanpidon kannalta.
Sunnuntaina sitten kääntyykin jälleen lehti kirjasessa ja siirryn Kawasakin ohjaksiin ja motocrossiin. Kawin tupet on jo hypistelty silosiksi tallissa kun kuumottaa jo päästä takaisin radoille.

 Throwback from last summer....... <3

-Esmeralda

Vuoristorataa..

On ajettu vuoristorataa ihan läkähdyksiin asti. Ihan joka pompusta en ole lähtenyt syväluotausta tekemään ja välillä on ollut niin pimeitä ja pitkiltä tuntuvia tunneleita, että epäusko on meinannut jo voittaa näkyykö päässä valoa ikinä laisinkaan.
Se riivatun turha luuhan ei luutunut oikein mitenkään. Lopunviimeksi tuli päätös leikata ja ruuvata se. Tosin oli jo siirtynyt sivuun ja kasvattanut valtavan pallon massaa ympärilleen, että pellin alta joutui höyläämään isolla syötöllä tavaraa pois. Näinollen se ei vielä kuukauden päästä leikkauksesta ollut juurikaan luutunut. Yllätys.. Tässä kohtaa meinasin jo hypätä voltin. Viidennestätoista kerroksesta alas mielellään.

Jälleen siis kuukausi eteenpäin odottelua ja jumppaa ja &/%#¤¤*@##
En muista koskaan olleeni näin kauaa urheilematta aktiivisesti. Jonkin verran uin ja pyöräilin, mutta rankaisi minua moisesta lystistä aikalailla molemmista, lähinnä pehmytkudokset ja kutistunut akillesjänne. Silti uhallakin 2-3 krt viikkoon parin kilometrin uinnin sekä 30km pyörälenkin rauhallisesti tuhtasin. Siis sitten kun niitit oli poistettu. Kroppa alkoi olla ihan epätasapainossa könkkäämisestä ja mieli mustana odottelusta.
Onneksi elämästä muuten sai virtaa niin, ettei päässyt vaipumaan ihan sapetuksen suohon. Tein monet villasukat... pitkät ja kirjavat. :)

Vihdoin koitti päivä, jolloin sain ajoluvan. Tosin silläkin uhalla, että varovasti pitäisi.. Anteeksi kuinka? Pohdin miten ajaa varovasti rossia tai enskaa. No Ihan sama, pääasia että pääsi pyörän selkään ja sittenhän suuntana olikin Viro ja pieni kylpyläloma 4:n päivän ajo setti. Nam.

Rannikon Antti, 100% rossikuski poloinen joutui puita kiertämään ihan vain lapsenlikaksi, etten laita itseäni rusetille jonnekin petäjän ympärille. Omasi vankat mielipiteet kylläkin touhusta...

Paikusen suo näytti paljon kesymmältä kun oli vähän jäässä. Siitä pääsi myös rossikuski ketterällä pikku 525cc lekallaan. Ajo oli tasapainon hapuilua ja vauhdin hurmaa ja opettelua taas, mutta niiiiin siistiä, etten sanoja löydä.

Päivä kaksi ja aurinko paistaa! Kaikki lumet sulivat pois ja vaikka oli nastarenkaat niin ei haitannut. Etsin sanoja edelleen :)

Päivä kolme ja rossikuskiakin vielä naurattaa vaikka satoi! Ihan hyper siistiä settiä. Neljän päivän ajosaldo noin 9 h ja maasto toki oli ihan muuta kuin "suomienskaa" eli kangasmetsässä kiemurtelevaa polkua ja pehmeää hiekkaa. Kypärä oli parasta pitää visusti päässä, muuten olisi ollut naurusta halki.

Tästä alkaa jälleen ylämäki, aina niin raskas nousta, mutta ihan parasta!
-Esmeralda-

Gimme high 5!!!

Hyvinkää Scramble 28.8 2016
Puhutaan loppumetreistä, mutta tässä oli kyseessä kyllä jo ihan loppusenteistä. Oli nääs epävarmaa pääsenkö sinne ajamaan vai en. Ensin piti saada kaverilta Honda lainaksi, no tarvitsi sen itse kun toinen peli porsi millä sen piti mennä. Sitten ajattelin mennä jampilla, mutta siitä loppui voima testiajossa ja RM piikkiäkin harkitsin, mutta olisi pitänyt etujarru prosessoida ja mentiin kuitenkin jo torstaissa niin aikakin alkoi jo loppumaan. Lopunviimeksi Antti päätti että kasataan KX500:nen eli femma nippuun, että pääsen hiekkalaatikkoon rallaamaan.
Tosin siihenkin sylinteri saapui vasta viikolla ja mäntä ei ehtinyt perjantaiksi, joten onneksi sellainen löytyi Mikolta ja lauantai yhdistettiin osien haku/ajopäivä reissuksi Lohjalle. Tosin sinä iltana pitäisi vielä kasata se mopo.

Kymmenen jälkeen illalla pärähti vihdoin ensisavut siitä ja silloin näytti jo siltä, että aamulla lähdetään Scrambleen, joten aloin teippaamaan numeroita kylkiin.
Pitihän sekin kokea, en nimittäin ikinä ollut osallistuntu tapahtumaan ja olihan siellä mopoja jos jonkinlaisia ja historiaa koko varikko pullollaan. Näille oli oma pre90 lähtönsä ja meitäkin oli viivalla reilu parikymmentä. Aiheuttihan se hiukan hämmästelyä tämä kun selvisi, että minä ajankin Antin mopolla. Se kun on "isomman puoleinen" pikkulikan ajokiksi. En ihmettelisi, vaikka varikolla olisi ollut ihan virallinen vedonlyönti siitä, etten saa sitä edes käyntiin. Puppua sanon minä, lähti joka kerta ensipotkaisulla :) Mutta piti sitä potkaista oikeassa kohdassa ja oikeasti tai muuten olisi kai potkaissut minut sateliitiksi maata kiertävälle..

Vaikka kyseessä oli näytösajo niin ajoimme silti niinikään täyden setin, eli harjoitukset sekä kaksi erää. Rehellisyyden nimissä pitänee todeta, että viimeisen erän viimeisellä kierroksella kädet alkoivat jo väsymään. Tuo kun kirmasi täydellä 500 kuution innolla kuin varsa kevät laitumella, mutta ei ollut voiman puutetta...siellä oli yksi kiperä mäki missä oli mutkakin puuntakaa ja siellä muutama kuski oli pulassa siellä mäessä. Femma kysyi: mikä mäki?

 Rata on vanha MM rata, ja onhan se vähän kapean oloinen nykyään. Todella hienoa oli silti hauskuuttaa itseään moisella kapineella siellä. Aika veitikka, piti olla tarkkana paljonko pyysi kun se antoi kyllä kaikkensa :) Ja sitähän riitti. Yllättävän hyvin oltiin kuitenkin samaa mieltä suunnasta ja vauhdista. Ei kaatumisia eikä muitakaan tilanteita. Suoritin vain siistin sisäänajon uudelle männälle... heh.

Hieno päivä ja sen kruunasi femma ja tietysti Antti, joka sen rakensi valmiiksi "puomille" <3
Varmaan minut vielä nähdään kyseisellä laitteella hulluttelemassa jossakin, oli se huimaa!
Nyt katse kohti Vantaan MXV joukkuekisaa ja toivottavasti jalka alkaa kestämään pikkuhiljaa oikeata ajoa. Vielä sillä on liikaa mielipiteitä...
-Esmeralda-







 

Odottavan aika on pitkä..

 Hävyttömän paljon kyseinen turha luu aihetuttanut tunnetiloja ja vienyt kohtuuttomasti aikaa omahyväisesti pysymällä irrallaan. Välitarkastuksessa oli kasvattanut kammo mällin luutumis massaa mitä lie siihen ympärille, mutta ei ollut tarttunut kiinni. Kysyin miksei sitä kipsiä annettu olla ja vastaus oli, että "yleensä" nämä paranee itsekseen. Ja surkastuneiden lihasten kuntoutus on kuulemma niin työlästä, että tämä on parempi vaihtoehto. Varmasti.. Kenelle???? Itse tekisin mielummin raivona treeniä saadakseni lihakset takaisin, kun luu olisi oikeasti kiinni ja kestäisi. Nyt lääkäri vain iloisella naamalla totesi, että kyllä aika parantaa. Jos se ei noin11 kuukaudessa tartu niin harkitaan leikkausta. Huom HARKITAAN. No sehän kiva. Sopii varmasti tyypille joka rakastaa löhötä sohvalla ja katsella telkkaria elämäntehtävänään.Tosin sellaiselle tuo luu on yhdentekevä. Suo anteeksi tämä survomisavautuminen, mutta alkaa kohta huumori loppumaan. Tässä on nyt sitten uitu ja pyöräilty - ne on kuulemma sallittuja.
En ole päästänyt mieltä mustumaan kuitenkaan, vaan ilo on otettu muista pienistä asioista. Eihän tätä muuten kestäisi ainakaan selvinpäin... :D ja kun en tähän ikään ole oppinut läträämään niin en aio opetella enää nytkään.

Varovasti hiukan ulkoilemassa ja piristi mieltä kummasti, vaikkei sitä nyt sinällään voinut oikein ajamikseksi sanoa, mutta fiilistelin kuitenkin.

 Karksi-nuiassa oli viimeinen TOP200 naisten sarjan osakilpailu ja olin siellä vain mekaanikkona mukana. Jälleen fiilistelemässä. Alan olla kohta jo pro fiilistelijä. :| Oli kyllä hienon näköinen rata ja sellaista punaista kittihiekkaa, millaisia keski euroopassa näki paljon. Hieno reissu silti, vaikken päässyt ajamaan...

Lopulta siis sarjasta jäi minulta kaksi koko kisaa ja yhdestä toisen erän pisteet saamatta, ja niillä sijoitus jäi 6:s kun ottivat vielä kesken kautta osan pisteistä pois. Menetin lähemmäs 100 pistettä. Pysyy jännitys loppuun asti kun ei tiedä aina mitä sääntöjä keksivät :)

 Tällä erää siis viimeinen reissu eestinmaalle vähään aikaan. Seuraavana viikonloppuna Scramblen classic näytösajo ja sinne olisi tarkoitus mennä ja seuraava etappi syyskuun puolivälissä MXV joukkue kisa Vantaalla.
Ensikauden suunnitelmia jo mielessä ja kausihan alkaa jo Adrenalin areenan hallikisoilla joulukuun tietämillä joten on tässä parisen kuukautta aikaa treenata sitten kun toivottavasti viimeinen tarkastus on syyskuun puolivälissä tuosta jalasta. Jos edelleen on irti niin harkitsen jo franksetain mallista läpipulttia...

-Esmeralda

Mean while.....

On ollut aikamoista haastetta monellakin tapaa. Ensinnäkin ensimmäinen luu mikä on poikki koko elämäni aikana. Mikä on aikamoinen saavutus kun miettii mitä kaikkea olen puuhannut. 

Jokatapauksessa rajoittaa noin 95% tekemisiäni. Voin edelleen nukkua ja syödä. Muu elo onkin sitten kolmekerroksisessa talossa hulvattoman hauskaa. Myöskään se, että poloinen jalka kärsi mittavat kudosvauriot ei helpota paranemista. Muistuttaa elefantin jalkaa vähän ajan tassuttelun jölkeen. 

No jokainen päivä takana on toivottavasti pois matkasta, joka vie paranemiseen ja ajosaappaat takaisin jalkaan. 

Kävin katsomassa kisoja Orimattilassa ja tekihän se mieli ajaa vaan oli se hienoa myös katsoa rauhassa. Ottaa opikseen mitä linjoja valitsivat ja ratkaisuja tekivät. 

Tarjoutui myös optio käydä katsomassa Virossa stadioncrossi kisa Sõmerpalussa. Se oli iltakisa eli ihan edestakaisin vain pika pikaa suhattiin. 

Hienointa oli katsoa Leokin, Kullaksen ja muiden mestarien taistoa. Se on helppoa kun sen osaa 😊. Se ajon saaminen siihen pisteeseen, että se on sulavaa kuin tanssi. Ei tapahdu ihan tuhannessa tunnissa. Eikä varmaan kahdessakaan. Mutta hienoa sitä oli katsoa. 

Väkeä oli ainakin reilu 3000? Ja huima karnevaali fiilis. Enduroextreme luokka ja mopojen näytösajo. 

Oli siellä myös naisten luokka. Vaikea sanoa mihin olisin lopunviimeksi sijoittunut. Kaksi kärkikuskia oli MM tason likkoja ja menivät ihan omilla kierroksillan. Seuraavat neljä kaatuivat harmillisesti molemmissa erissä, ensimmäisessä pareittain vuorotellen ja seuraavassa kaikki neljä yhtaikaa samassa mutkassa jumissa, joten minun tuurilla olisin varmaan ajanut siihen kasaan 😂 Loput muutamat saikin ajella varman päälle maaliin, sillä erän pituus oli vain 6 minuuttia niin siinä ei ihmeitä oteta kiinni kun 15-30 sekuntia menee helposti kun tuhtaa tuollaisessa rytäkässä. 

Niin tai näin, vaikka harmitti katsojan rooli niin oli ehdottoman siistiä nähdä mestarien taistoa. Nyt sivusta seuranneena tajuan miten pitkä matka olisi kuskina oikeasti motocrossiin. En ole ikinä nähnyt naisten motocrossia radan reunalta ja rehellisesti sanoen tieto luo tuskaa eli sijoitin itseni kyllä vauhdillisesti siihen sakkiin paikalleen ja ajo olisi näyttänyt varmasti samalta. 

Kaikkea voi tehdä niin monella tasolla kuten vaikka tanssi. Tässä tuli mieleen vähän sama juttu. Näyttäisin vain pingviiniltä, joka seisoo polttavan kuumalla kivellä..... Vähän niinkuin motocrossissakin... 

Sehän vain kertoo miten paljon olisi töitä tehtävänä ja olla lannistumatta kun ymmärtää työn määrän ja että koskaan ei valmistu tästä koulusta. Vähän kuin ratsastus. Ikinä et ole niin hyvä, ettei parantamista olisi. 

Löydän itseni tällä hetkellä harmittumasta yhdestä sun toisesta asiasta ja silloin aina muistutan itseäni, että olisi voinut käydä paljon huonommin. Nyt kuitenkin tiedän saavani ajosaappaat vielä jalkaan ja pääseväni takaisin radalle 😊

-Esmeralda-

25.6 TOP200 Tihemetsä

Lähdin reissuun Maarit Mäkisen kanssa juhannusta viettämään vironmaalle. Saavuimme iltasella kisapaikalle ja saimme leirikavereiksi Antin ja Mikon, ennestäänkin samoissa kisoissa pyöritty. Kävelimme radan ja se oli todella makee. 

Laitoimme telttaleirin pystyyn ja kiipesimme pakun hattuhyllylle nukkumaan. Oli luvassa todella kuuma viikonloppu joten teltan varjo tuli tarpeeseen. 

Aika-ajoissa en taaskaan saanut yhtään ehjää kierrosta. Juuri kun luulin että nyt niin joko itse töpeksin tai joku toinen. 

No mahduin sentään puomille. Startti kohtalainen ja oli hyvä ajofiilis ja mopo toimi hyvin. Maaliin tulin neljäntenä kun juuri ennen maalia yksi kiiruhti ohi. No olin kuitenkin suht tyytyväinen ajoin ja vaikka astma vaivasi taas aikalailla niin henki kulki kutakuinkin. Sitten äkkiä vaatteet pois ja pesupaikalle suihkuun. Olo oli kuin kinkulla paistopussissa. Viittä vaille nyhtöpossua 

Teltta muuttui pyykkiteluneeksi 

Maarit tuli maaliin toisena ja Antti ja Mikko omassa luokassaan kärkikahinoissa. 

Reilu kolmekymmentä astetta piti huolen, ettei hiki laske ja oli pakko syödä kuitenkin. Olen päätynyt erien välissä syömään blåbandin outdoor menusta hedelmä kiisseleitä. Sopivan kevyt, mutta kuitenkin energiaa. Odottamaan siis toista erää. Se sitten päättyi minun kohdalta ensiapu telttaan. 

Sain mielestäni kohtuu hyvän startin ja noin 500m jälkeen syystä tai kolmannesta yhteentörmäyksen seurauksena volttien kautta rataan ja jalkaan sattui niin, etten päässyt enää ylös. Totesivat, että pärnun sairaalaan pitää mennä kuvattavaksi. 

Onneksi nyt en ollut yksin reissussa ja Maarit keräsi romuni ja pojat mopon ja kunhan kävivät pokkaamassa pystit - Maarit voitti naisten luokan ja Antti vetskut Mikon ollessa 8:s- tulivat poimimaan minut sairaalasta. Kuvat oli otettu ja jotain kovasti rikki. Laittoivat hätäkipsin ja onneksi sain Suomesta oma sairaalasta suoraan ajan kun laiva saapuu satamaan. 

Pohjeluu poikki. Kipsi pois ja kyynärsauvat tilalle. Muuten olisikin ollut liian täydellinen reissu. Putosin kokonais pisteissä kolmanneksi, sillä en saanut toisesta erästä pisteitä tietenkään, mutta silti olin koko E luokan 30/40 yhden erän pisteillä 😊 

No huonomminkin olisi voinut käydä joten nyt vain äkkiä jalka kuntoon ja takaisin radalle! 

Kiitos kaikille ihanille ystäville, jotka auttoivat ja huolehtivat. <3

-Esmeralda-