Kärme Kustaa 40v juhlavuosi ja niin juhlittiin mekin...

Joukkue nro 67 Konekuusen A.S.E eli alias "mustuneet kanat"
Aamu kuudelta kohti Hämeenlinnaa ja instagram antoi paikkaehdotukseksi: Hätilän hajoamis alue?!

;'oD Kyseessä kuitenkin lienen Hätilän ampuma-alue. Tosin saattoi se joillekin olla myös tuo ensimmäinen. Antti lähti mekatsuksi, vaikka tylsäähän siellä on käkkiä kun reilun tunnin viipyisimme kierroksella. Yhtään ei osannut arvioida jos ollaan kiinni tai jotain, että kauanko jää huoltoaikaa kun ajoaikaa oli sen 4h kahdelle reilu 20km kierrokselle.
Pikkupakkasta mukavasti pidellyt niin suurin osa oli kuivaa polkua. Toki löytyi sieltä ne mutalutakotkin ja toisella kierroksella jo aikalailla enemmän kun ensimmäisellä. Kivien laskemisen lopetin 136759837 jälkeen. Menin sekaisin laskuissa ja olisi pitänyt aloittaa alusta...
Sanna oli loistava veturi tiimille ja ryhmä pysyi hyvin kasassa. Ei ihmeemmin jääty mihinkään kiinni, toisella kierroksella itse ujosti jumissa yhdessä notkossa ja Annamari viimeistelikin sitten vähän tiukemman jumpan jäämällä samaan mutabrunniin kun jammu istui kiven taakse jumiin. Lähtihän se väsyttämällä vihdoin irti ja matka jatkui. Otimme aika rauhallisesti, sellaista siirtymävauhtia ja monivalinta tehtävissä sammutettiin moottorit ja pidettiin pow wow mistä ajetaan. Nopeammat joukkueet laskimme ohi ja ajelimme varman päälle maaliin. Se ehkä tekikin siitä ihan hauskaa, kun ei ollut verenmaku suussa tykitystä. Jalka poloinen väsähti toisella kierroksella jossain puolivälin jälkeen ja piti kivikoissa laittaa hanuri jakkaraan. En muista ikinä ajaneeni noin paljon penkistä. Muuten toinen kierros oli helpompi ajaa kun sai vähän rytmistä kiinni jo ja vaikka jammun suostuttelussa meni hetki jos toinenkin niin kierrosaika oli vain pari minuuttia hitaampi. Hiukan reilu tunti meni siis per kierros.

Kuva: Xracing

 Ensimmäinen mutaikko tulikin jo aikalailla alkumetreillä. Reitti ajettiin vastakkaiseen suuntaan kuin yleensä. Onneksi Emppu ja Ville oli siellä tehnyt tiedustelutyötä ja päästiin kunnialla jatkamaan matkaa. Muutaman ojan yli joutui hyppimään, mutta yleensä hiukan kiertelemällä päästiin kuivin jaloin tai sitten ihan keskeltä jossa oli kova pohja vaikka vettä olikin. Ei tainnu edes sukat kastua, tai no oli sealskin vedenpitävät mallit niin varpaat ei kastuneet. Hauskaa oli ja vaikka hetken mietin, että olipas järkeä lähteä tallaiseen sessioon kun takana on pitkä katkos ajossa ja urheilussa yleensäkin. Vaan yllättävän hyvin jaksoi. Pari helmeä noin sadan metrin hiekkapatikkoa muuten olikin sitten kiveä kiven perään ja mutkaisia kivisiä mäkiä ja mutaa. Vanha kotari toimi kuin enkeli ja on se vaan hauska mopo ajaa.....

Kuva: Kim Stenberg

 Kuten kuvista näkyy, alempi kuva on jo toisella kierroksella ja mopo on suunnillee vielä puhdas.

 

Konekuusen A.S.E vei voiton!

Annamari Karikuusi, minä ja Sanna Kärkkäinen

Kiitos likat, hauskaa oli !!! Ensvuonna uusiksi?! ;o)

Vanha Ambit3 sai päivityksen ohjelmistossa ja nykyisin piirtää reitin ruudulle. Olen aika pitkälti käyttänyt kyseistä laitetta seuraamassa mitä teen ja kuinka paljon ja haaveena päivittää koko laite uudempaan, siihen, missä on kosketusnäyttö...on vaan ihan liian kallis -  huokaus.. (Rakas joulupukki......)

Nyt siis kertynyt vajaa 800 "movea" talteen ja tästäkin jäi dataksi maksimisyke reilu 190 ja keskisyke n.170 ja palautumisaika 120h. Moottoriurheilu muka helppoa?! Niin ne väittää, kun moottorihan sen työn tekee - sen kuin istuskelee kyydissä... Niin ne sanoo..
-Esmeralda-