Vuoristorataa..

On ajettu vuoristorataa ihan läkähdyksiin asti. Ihan joka pompusta en ole lähtenyt syväluotausta tekemään ja välillä on ollut niin pimeitä ja pitkiltä tuntuvia tunneleita, että epäusko on meinannut jo voittaa näkyykö päässä valoa ikinä laisinkaan.
Se riivatun turha luuhan ei luutunut oikein mitenkään. Lopunviimeksi tuli päätös leikata ja ruuvata se. Tosin oli jo siirtynyt sivuun ja kasvattanut valtavan pallon massaa ympärilleen, että pellin alta joutui höyläämään isolla syötöllä tavaraa pois. Näinollen se ei vielä kuukauden päästä leikkauksesta ollut juurikaan luutunut. Yllätys.. Tässä kohtaa meinasin jo hypätä voltin. Viidennestätoista kerroksesta alas mielellään.

Jälleen siis kuukausi eteenpäin odottelua ja jumppaa ja &/%#¤¤*@##
En muista koskaan olleeni näin kauaa urheilematta aktiivisesti. Jonkin verran uin ja pyöräilin, mutta rankaisi minua moisesta lystistä aikalailla molemmista, lähinnä pehmytkudokset ja kutistunut akillesjänne. Silti uhallakin 2-3 krt viikkoon parin kilometrin uinnin sekä 30km pyörälenkin rauhallisesti tuhtasin. Siis sitten kun niitit oli poistettu. Kroppa alkoi olla ihan epätasapainossa könkkäämisestä ja mieli mustana odottelusta.
Onneksi elämästä muuten sai virtaa niin, ettei päässyt vaipumaan ihan sapetuksen suohon. Tein monet villasukat... pitkät ja kirjavat. :)

Vihdoin koitti päivä, jolloin sain ajoluvan. Tosin silläkin uhalla, että varovasti pitäisi.. Anteeksi kuinka? Pohdin miten ajaa varovasti rossia tai enskaa. No Ihan sama, pääasia että pääsi pyörän selkään ja sittenhän suuntana olikin Viro ja pieni kylpyläloma 4:n päivän ajo setti. Nam.

Rannikon Antti, 100% rossikuski poloinen joutui puita kiertämään ihan vain lapsenlikaksi, etten laita itseäni rusetille jonnekin petäjän ympärille. Omasi vankat mielipiteet kylläkin touhusta...

Paikusen suo näytti paljon kesymmältä kun oli vähän jäässä. Siitä pääsi myös rossikuski ketterällä pikku 525cc lekallaan. Ajo oli tasapainon hapuilua ja vauhdin hurmaa ja opettelua taas, mutta niiiiin siistiä, etten sanoja löydä.

Päivä kaksi ja aurinko paistaa! Kaikki lumet sulivat pois ja vaikka oli nastarenkaat niin ei haitannut. Etsin sanoja edelleen :)

Päivä kolme ja rossikuskiakin vielä naurattaa vaikka satoi! Ihan hyper siistiä settiä. Neljän päivän ajosaldo noin 9 h ja maasto toki oli ihan muuta kuin "suomienskaa" eli kangasmetsässä kiemurtelevaa polkua ja pehmeää hiekkaa. Kypärä oli parasta pitää visusti päässä, muuten olisi ollut naurusta halki.

Tästä alkaa jälleen ylämäki, aina niin raskas nousta, mutta ihan parasta!
-Esmeralda-