Hyvinkää Scramble 28.8 2016
Puhutaan loppumetreistä, mutta tässä oli kyseessä kyllä jo ihan loppusenteistä. Oli nääs epävarmaa pääsenkö sinne ajamaan vai en. Ensin piti saada kaverilta Honda lainaksi, no tarvitsi sen itse kun toinen peli porsi millä sen piti mennä. Sitten ajattelin mennä jampilla, mutta siitä loppui voima testiajossa ja RM piikkiäkin harkitsin, mutta olisi pitänyt etujarru prosessoida ja mentiin kuitenkin jo torstaissa niin aikakin alkoi jo loppumaan. Lopunviimeksi Antti päätti että kasataan KX500:nen eli femma nippuun, että pääsen hiekkalaatikkoon rallaamaan.
Tosin siihenkin sylinteri saapui vasta viikolla ja mäntä ei ehtinyt perjantaiksi, joten onneksi sellainen löytyi Mikolta ja lauantai yhdistettiin osien haku/ajopäivä reissuksi Lohjalle. Tosin sinä iltana pitäisi vielä kasata se mopo.
Kymmenen jälkeen illalla pärähti vihdoin ensisavut siitä ja silloin näytti jo siltä, että aamulla lähdetään Scrambleen, joten aloin teippaamaan numeroita kylkiin.
Pitihän sekin kokea, en nimittäin ikinä ollut osallistuntu tapahtumaan ja olihan siellä mopoja jos jonkinlaisia ja historiaa koko varikko pullollaan. Näille oli oma pre90 lähtönsä ja meitäkin oli viivalla reilu parikymmentä. Aiheuttihan se hiukan hämmästelyä tämä kun selvisi, että minä ajankin Antin mopolla. Se kun on "isomman puoleinen" pikkulikan ajokiksi. En ihmettelisi, vaikka varikolla olisi ollut ihan virallinen vedonlyönti siitä, etten saa sitä edes käyntiin. Puppua sanon minä, lähti joka kerta ensipotkaisulla :) Mutta piti sitä potkaista oikeassa kohdassa ja oikeasti tai muuten olisi kai potkaissut minut sateliitiksi maata kiertävälle..
Vaikka kyseessä oli näytösajo niin ajoimme silti niinikään täyden setin, eli harjoitukset sekä kaksi erää. Rehellisyyden nimissä pitänee todeta, että viimeisen erän viimeisellä kierroksella kädet alkoivat jo väsymään. Tuo kun kirmasi täydellä 500 kuution innolla kuin varsa kevät laitumella, mutta ei ollut voiman puutetta...siellä oli yksi kiperä mäki missä oli mutkakin puuntakaa ja siellä muutama kuski oli pulassa siellä mäessä. Femma kysyi: mikä mäki?
Rata on vanha MM rata, ja onhan se vähän kapean oloinen nykyään. Todella hienoa oli silti hauskuuttaa itseään moisella kapineella siellä. Aika veitikka, piti olla tarkkana paljonko pyysi kun se antoi kyllä kaikkensa :) Ja sitähän riitti. Yllättävän hyvin oltiin kuitenkin samaa mieltä suunnasta ja vauhdista. Ei kaatumisia eikä muitakaan tilanteita. Suoritin vain siistin sisäänajon uudelle männälle... heh.
Hieno päivä ja sen kruunasi femma ja tietysti Antti, joka sen rakensi valmiiksi "puomille" <3
Varmaan minut vielä nähdään kyseisellä laitteella hulluttelemassa jossakin, oli se huimaa!
Nyt katse kohti Vantaan MXV joukkuekisaa ja toivottavasti jalka alkaa kestämään pikkuhiljaa oikeata ajoa. Vielä sillä on liikaa mielipiteitä...
-Esmeralda-