maanantai 22. elokuuta 2016

Odottavan aika on pitkä..

 Hävyttömän paljon kyseinen turha luu aihetuttanut tunnetiloja ja vienyt kohtuuttomasti aikaa omahyväisesti pysymällä irrallaan. Välitarkastuksessa oli kasvattanut kammo mällin luutumis massaa mitä lie siihen ympärille, mutta ei ollut tarttunut kiinni. Kysyin miksei sitä kipsiä annettu olla ja vastaus oli, että "yleensä" nämä paranee itsekseen. Ja surkastuneiden lihasten kuntoutus on kuulemma niin työlästä, että tämä on parempi vaihtoehto. Varmasti.. Kenelle???? Itse tekisin mielummin raivona treeniä saadakseni lihakset takaisin, kun luu olisi oikeasti kiinni ja kestäisi. Nyt lääkäri vain iloisella naamalla totesi, että kyllä aika parantaa. Jos se ei noin11 kuukaudessa tartu niin harkitaan leikkausta. Huom HARKITAAN. No sehän kiva. Sopii varmasti tyypille joka rakastaa löhötä sohvalla ja katsella telkkaria elämäntehtävänään.Tosin sellaiselle tuo luu on yhdentekevä. Suo anteeksi tämä survomisavautuminen, mutta alkaa kohta huumori loppumaan. Tässä on nyt sitten uitu ja pyöräilty - ne on kuulemma sallittuja.
En ole päästänyt mieltä mustumaan kuitenkaan, vaan ilo on otettu muista pienistä asioista. Eihän tätä muuten kestäisi ainakaan selvinpäin... :D ja kun en tähän ikään ole oppinut läträämään niin en aio opetella enää nytkään.

Varovasti hiukan ulkoilemassa ja piristi mieltä kummasti, vaikkei sitä nyt sinällään voinut oikein ajamikseksi sanoa, mutta fiilistelin kuitenkin.
 Karksi-nuiassa oli viimeinen TOP200 naisten sarjan osakilpailu ja olin siellä vain mekaanikkona mukana. Jälleen fiilistelemässä. Alan olla kohta jo pro fiilistelijä. :| Oli kyllä hienon näköinen rata ja sellaista punaista kittihiekkaa, millaisia keski euroopassa näki paljon. Hieno reissu silti, vaikken päässyt ajamaan...
Lopulta siis sarjasta jäi minulta kaksi koko kisaa ja yhdestä toisen erän pisteet saamatta, ja niillä sijoitus jäi 6:s kun ottivat vielä kesken kautta osan pisteistä pois. Menetin lähemmäs 100 pistettä. Pysyy jännitys loppuun asti kun ei tiedä aina mitä sääntöjä keksivät :)
 Tällä erää siis viimeinen reissu eestinmaalle vähään aikaan. Seuraavana viikonloppuna Scramblen classic näytösajo ja sinne olisi tarkoitus mennä ja seuraava etappi syyskuun puolivälissä MXV joukkue kisa Vantaalla.
Ensikauden suunnitelmia jo mielessä ja kausihan alkaa jo Adrenalin areenan hallikisoilla joulukuun tietämillä joten on tässä parisen kuukautta aikaa treenata sitten kun toivottavasti viimeinen tarkastus on syyskuun puolivälissä tuosta jalasta. Jos edelleen on irti niin harkitsen jo franksetain mallista läpipulttia...

-Esmeralda