Tarkkalan valmennus 31.5 2015

Kuva: Kristiina Komulainen

Sinällään historiallinen hetki, koska kyseessä oli Suomen Moottoriliiton ensimmäinen järjestämä naisten ajovalmennus. Maajoukkue valmennuksiahan meillä on ollut aiemmin, mutta tämä oli siis kaikille naisille avoin, kuitenkin ajatuksena, että tavoitteena on osallistua kilpailuihin tai muuten kehittyä kilpakuljettajana. Meitä oli Marko Tarkkalan kera reilu kymmenkunta kuskia paikalla Erkylän maastossa ja aurinko paistoi.
Päivä oli itselle ainakin antoisa, löysin - noh oli jo tiedossakin - omat heikot kohdat ja ne oli auttamatta kurvit edelleen-taas-. Niin kovat kuin pehmeät eli mutka ajo ylipäätänsä. Muuten ajo sujui mielestäni hyvin ja olin aika tyytyväinen. Yritin pitää yllä vauhtia kokoajan niin kuin kellot olisi käynnissä ja toki välillä joutui jonottamaan tai odottamaan, mutta aina kun oli tilaa niin ajoin vauhdilla. Ja kun en jaksanut "täysillä" ajaa niin huilasin pienen hetken ja taas ajoin niin kovaa kuin pystyin. Vältin pudottamasta vauhtia surffailuksi. Eilinen hyvä mieli jatkui mopon suhteen ja alusta toimi todella mukavasti myös kivikossa sekä patikossa. Kivipolkuun pystyi heittämään jopa isompaa niin, että matka jatkui eteenpäin ja puolet kivistä jäi taputtelematta. Patikoissa kantoi hyvin ja sielläkin pystyi ottamaan yhtä isomman vaihteen käyttöön. Aikaisemmin linttaili kivikoissa minne sattuu ja patikot jyysti kuin jalaton hirvi.
Tarkkala oli valmentajana nimensä veroinen: tarkka. Näki jopa, että yritin paikata kurjaa spoorimutka tekniikkaani pitämällä etujarrulla etupyörää rännissä :) siitä oli rentous kaukana. En saanut kiinni ajatuksesta: ajele kuin olisit maitokauppaan menossa. Eli tiedän mitä harjoitella. Muuten ajo tuntui rennolta ja hyvältä kyllä, mutta mitä enemmän yritin mutkissa ajatella mitä teen sitä huonommin ne meni. Markon oma näkemys vanhoista tutuista: mutkarasti, jarrutus, röykkysuora jne toi raikkaan erilaisuuden jo niin moneen kertaan pureskeltuun kauraan, että ei tuntunut puuduttavalta. Rastien reiteissä oli sopivasti muita elementtejä mukana, että pystyi siinä sivussa petraamaan toisintoja niissäkin. Vaikeusasteeseen pystyi vaikuttamaan omalla ajovauhdilla ja kokeilemalla eri linjoja.

Varmaan haastavaa näinkin laajalle tasohajonnalle pitää valmennusta, mutta mielestäni Marko onnistui siinä hyvin. Piti asiat riittävän yksinkertaisena ja totuushan on, että ajamisen oppii vain toisintoja treenaamalla. Sitämukaa kun ajotunteja kertyy niin kertyy taidot ja rentous kunhan tekniikka on kohdillaan niin vauhti nousee melkein itsestään. Kunhan on nälkä kääntää kaasua.
-Esmeralda-