Joskun silloin kun aloitin vuonna 2008 olin ensimmäistä kertaa kyseisen kaverin (siis hän oli juuri silloin aloitellut valmennushommia) treeneissä monen yhteensattuman summana ja ikuisesti jäi mieleen leveällä sawolla annettu neuvo:
".. sinne hyppyrriin männään kuasulla, pietään kinttuloilla kiinne ja sitte leiskautettaa nii pitkälle ku männöö..."
No sanomattakin selvää, tein kaiken ihan juuri niinkuin sanottiin. Kaasua oli hiukan ja sillä se se ei menny kovinkaan pitkälle mut meni niin pitkälle kuin meni :)
Nyt seitsämän vuoden jälkeen kumpikin meistä oli selkeästi oppinut jotakin. Aika paljonkin.
Eilinen kisa painoi kirjaimellisesti luissa ja nivelissä, joten kotari tuntui vähintääkin menevän kuin kissa tassuillaan. Pääsin kuitenkin aika nopeasti ajorytmiin ja ajo oli todella rennon ja jouhean tuntuista. Hussella ajo ei ole sekoittanut laisinkaan "omaa" ajoa ehkäpä jopa päinvastoin. Ajamisessa on sietämätön keveys.
Vehviläisen kyky antaa henkilökohtaista palautetta jokaiselle (olikohan meitä 13) erikseen oli hämmästyttävä. Miten ihmeessä se kykeni muistamaan kuka pitää mitäkin sormea kytkimellä tehdessään mitä milloinkin ja jätti tekemättä ?! ?! Ehkä siinä onkin se ero valmentajissa..
Päivä eteni loistavasti ja vain hetkittäin väsymys painoi lähinnä keskittymisen puutteena. Olisi kokoajan pitänyt ajaa "omaa kovaa" niin olisi pysynyt skarppina. Kun vauhti hiljeni hetkittäin lenkillä niin ajatus lähti harhailemaan. Loppua kohden huomasin jälleen kun väsymys hiipi kuskiin niin stumppailin laitteet takajarrulla jälleen. Merkillistä miten sen annostelu kyky lamaantuu? No, jokatapauksessa, aivan loistava päivä. Tuli jälleen itseluottamusta ajamiseen ja onnistumisen riemua vauhdin hurmasta puhumattakaan :)
Suosittelen, jos teillä on mahdollisuus kyseisen kaverin oppiin päästä. Itsellä kävi hyvä tuuri, kiitos Rintakosken Arto... ja Vantaan moottorikerho.
Päivästä jäi käteen myös hieno diplomi sekä tsemppari palkinto...
-Esmeralda-
