Heinola 6.6 2015 Classic MX Cup I

Päivän sana: Välivapaa. Kuuluu kuulemma lajiin.
Tasan vuosi sitten heitin voltin täällä ja hajoítin eturistisiteen ja reisilihaksen.
Nyt ajattelin vetää maaliin sekä mopo, että kuski ehjänä ja haasteena ajatus tuntui itseasiassa vaikeammalta kuin vuosi sitten.
Varikolla oli kunnon karnevaali meininki ja enpä ollut tiennyt, että on näin paljon vanhaa kalustoa liikkeellä. Husky katsastukseen ja eipä siinä kummia ihmetelty.. osat suunilleen paikoillaan ja renkaitakin kaksi. Äänenmittaus loisti poissaolollaan. Eipä sillä, puolet olisi varmaan hyllytetty :) Tunnelma oli lämmin ja rento ja porukkaa tuli juttelemaan "keltanokan" kanssa ja oikeastaan paljoakaan näistä kapineista ymmärtämättä tyydyin nyökyttelemään... Kehuivat mopoa hienoksi ja olihan se. Äänikin kuin muinaisessa Messerschmitt:ssä.. ainakin tästä äänet kannattaisi mitata moottorin puolelta eikä pakoputkesta. Oikea myyränkarkoitin :)

Kuva: Virpi Miettinen

Olin siis valmistautunut "talvisota" meiningillä ensimmäiseen classic mx koitokseen. Harjoitus + 2 erää á 10 min + 2 kierrosta.
Ajatelette varmaan, että 10 min - pikkujuttu. Niin minäkin, kunnes kävin kokeilemassa. Se vedettiin 194 sykkeellä koko reilu 10 min. Tuon malmikasan paimentamisesta on rento ja jouhea ajotyyli kaukana. Kyllä sai jäpittää ja kiskoa ja puristaa ihan koko rahalla. Stongasta sai pitää kiinni ihan kuin tupet olisi ollut kolme numeroa liian suuret ja lipeäisi paikoiltaan jos hellittää otetta. Eräältä kanssakilpailijalta kuulin määritelämän: jatkumo ja se osoitti erittäin hyvin tuon mopon liikettä. Siinä todellakin oli painon aikaansaama jatkumo. Myös sillon, kun se meni jonnekkin ihan muualle kuin piti. Tämä olisi siis nyt kolmas kerta, kun ajaisin kyseisellä kapineella.

Kuva: Virpi Miettinen

Kuva: Virpi Miettinen

Kuva: Jake Monacosta

Lämmittelykierroksilla piti ajaa puomille paikka, mutta lähinnä meni ajoharjoitteluun. Ensimmäisellä kierroksella yksi kaveri syöksyi kylkeen ja kaatoi nurinniskoin meidät ja husky sammui tietenkin. Mietin lähteekö se ikinä enää käyntiin. Onneksi sisävalli oli niin korkea, että pääsin sen päälle seisomaan ja polkemaan tulille. Kolmannella käyntiin hämmästyksekseni. Yritin adaptoitua tuon mopon ominaisuuksiin aika vaihtelevalla menestyksellä ja tuntui, että vaihdelaatikko koostui 5 vaihteesta ja 17:ta välivapaasta. Aina kun tarvitsin pienempää  tai isompaa vetoon mutkaan tai muuhun kriittiseen paikkaan arvonnassa tuli välivapaa. Siinä sitten milloin kurkkimaan etulokasuojaan tai harrastamaan muita kevätjuhlaliikkeitä kun laitteet sakkasi parkuen santaan ja vannon, että taisi joskus mäntä pilkottaa pakoputkesta. Ihme, ettei se haljennut. Yritin muistaa tuplata vaihdepoljin liikkeen, vaihtoliike tapahtui ei nilkasta vaan polvesta.

Kuva: Virpi Miettinen

Kuva: Jake Monacosta

Kuva: Virpi Miettinen

Ensimmäisessä erässä kohtalainen lähtö. Ensimmäisessä mutkassa pääsin sumpun kiertämällä ja ohittelin heti aika monta. Toisen mutkan kolarinkin väistin täpärästi. Olisiko reilu kolmisenkymmentä ollut puomilla, A ja B yleinen. Eli itse ajoin siis tuossa B yleisessä kun menee vuosimallin mukaan.
Kolme viimeistä kierrosta kädet oli aika loppu, hakkasi niin kovasti käsille, etten ollut lainkaan varma enää pysyykö ote tangosta. Muuten ajo sujui yllättävän hyvin - välivapaita varmaan toistakymmentä, mutta pysyttiin pystyssä ja radalla ja ohiteltiinkin joitakin. Olin ensimmäinen, joka liputettiin 7 kierroksella täpärästi ulos ja olin 10:s. Harjoituksissa olin 14:ta.
Onneksi Jake oli tullut kuvaamaan karkeloita, sillä minulla ei ollut huoltomiestä. Sai hiukan hengähtää kun joku muu työnsi mopon takaisin varikolle. Erän saldona pakoputkesta pudonnut pultti, emoputken kiristysmutteri löysällä, kiksin stefa vuoti öljyä ulos samoin toinen takaiskari oli korkannut öljyt pihalle. Öööö.. ei näillä montaa erää pysty ajamaan?!
Toiseen erään laite parsittu kasaan kutakuinkin ja koska tuntui käyvän vähän laihalla laitoin ilmaruuvia vartin kiinni. Sillä seurauksella kävi alhaalta vähän rikkaalla ja kun joutui käyttämään jonkin aikaa lähdön järjestelyssä niin oli jo niin jurrissa, että kun puomilta piti irtaantua niin lähti kuin purkka tukasta. Kurlasi ja pärisi vain ja muut meni kahta puolta ohi. Sitten kunhan vauhtiin päästiin niin ajo sujui paremmin. Muutamassa paikassa oli kyllä aikamoisia rytkyjä ja sellaisia takakorkeita tuli, että PDS:n heittämät pukit on lastenleikkiä noihin verrattuna. Jos hyppyrin nokka oli vähääkään terävä niin se legendaarinen "jatkumo" käänsi tuota nenän kautta ympäri välittömästi. Riippumatta kaasusta. Ihmeen kaupalla päästiin maaliin ja nyt sijoitus parani jo niin paljon, että lopputuloksissa olimme 8:s!
Oli todella hauskaa ja tapasi paljon uusia ihmisiä ja aurinkokin paistoi taivaan täydeltä. Palkinnoksi neitsytmatkasta saimme Tähtisuoritus pystin muistoksi.
Kuukauden päästä Sipoossa olisi seuraava cup osakilpailu kunhan, mutta sitä ennen pitäisi korjata hajonneet osat jotenkin, ettei nyt uusia tarvitsisi ostaa.. kun vain tietäisi miten... KVG jälleen...
-Esmeralda-