Enduroa, tai siis niiko vanhan ajan tyyliin: mantsaa. Tai siis oli vissiin senverta lyhyempi kisa, että N kirjainkin jäänyt välistä pois :) Kyseessä oli Classic pariajo kisa ja alunperin piti lähteä PE suzukilla, mutta sen takaiskarit kaipasivat niin kipeästi huoltoa, etten viitsinyt lähteä sitä sinne rikkomaan. Joten kun kerran crossilla sai mennä niin viimeinen aivopieru oli painella kisaan Hussella.
Pätkä oli itseasiassa Toukokuun endurokisan kakkos MK ja onneksi pahin kivikkopätkä oli jätetty pois. Meinaa oli tuokin kivipolun pätkä aika totinen noilla jousilla. Kummankin piti ajaa 5 kierrosta - satuimme päätymään pareiksi Maken kanssa, joka lähti hauskuuttamaan itseään mun RM suzukilla. Taktikoimme tutustumiskierroksen jälkeen, että Make ottaa hole shotit, jonka tekikin ja minä perään omat 5 kierrosta, jonka teinkin ja Make sitten lopuksi jäljellä olevat 4. Tämä siksi, kun reitti oli aikalailla mutaisen märkä ja kaikki asiaankuuluvat spoorit ja reijät löytyi jo heti kättelyssä. Mikäli se menisi huonoon kuntoon niin Husse voisi olla pulassa. Tai minä lähinnä.
Olin rikkonut ilmeisesti tokalla tai kolmannella kierroksella takakumin, mutta eipä sitä tuolla huomaa kun noh.. tiedättehän, Vasta muutama satametriä ennen maalia tuo pirulainen pullahti vanteelta pois niin sitten mentiinkin avoväistössä kuin ajokoira. Nilkutin vaihtoon ja Make lähti matkaan. Liekö mistä johtui, vai kaikesta ihan kuun asennosta mudan määrään niin siinä alkoi etujarru hirttämään rumpuun kiinni. Moottori ei meinannut jaksaa enää työntää kapinetta eteenpäin ja täydellä kaasulla kokoajan niin oli niin rikkaalla, ettei meinannu oikein kiertääkään enää. No maaliin pääsi kuitenki. Kaikkien vastoinkäymisten jälkeenkin tulimme toiseksi! Olin yllättynyt, sillä kivikossa piti ajaa tosi maltilla, vaikka nyt iskarit oli huollettu ja korjattu (kiitos Hakala service) ja tuli hypystä alas vähän jopa joustaen verrattuna siihen kun ennen muistutti enemmän suorilta käsiltä lattiaan paiskattua paksua tietosanakirjaa.
Konttiin riitti ihan pikavilkaisukin kertomaan, että tiesi mitä tekee seuraavat 3 tuntia... Mutta hauskaa oli! Vaikka kilvanajo on aina totista kun kypärän saa päähän niin nyt suussa oli kuitenkin hyvä hauskanpidon maku, eikä verenmaku. Siinä ei ole kuin pienen pieni nyanssinomainen ero, mutta silti fiilis on ihan eri. Kotiin tuomisina pari isoa pulloa erittäin laadukasta konjamiinia ja racing leivänpaahdin, jonka tienasin taisteilijan tunnustuksena! :)
-Esmeralda-
