Sytkää kokeilin säädellä edestakaisin ihan testimielessä missä toimisi ikäänkuin parhaiten. Virallista millimäärää ennakolle kun ei oikein ollut. Noin kaksi milliä... mutta näppituntumalla loput.
Onneksi Maken iskän varastoista löytyi ajoituskello, jolla sai mitattua männän yläkuolokohdan justiinsa eikä melkein. Pohjalaatan virittelyn suoritti kukas muukaan kuin Jussi. Magneto ei asettunut oikein petiinsä joten vaati hiukan toimenpiteitä.
Mutta lopputuloksena siis rokkaa tyystin, kunahn kuski vain adaptoituu tähän kapineeseen. Jalat ylettää toki maahan hyvinkin ja penkillä istuessa on lähes polvet suussa, mutta muuten ei ajamisella olekaan mitään tekemistä nykypyörän kanssa.
Parin viikon päästä kapinat - siitä tulee hauskaa!!
-Esmeralda-
