Ei ole todellista...

Piti mennä mökille, mutta koska Maken edelliset viron kisat meni niin hyvin niin halusi lähteä Pärnuunkin. Noh, siinä sitten pähkimään, että voisi olla hauskaa päästä itsekin sinne ajamaan. Taas tuli vähän puskista tämäkin kisareissun päätös eli noin viikko aikaa ja ei muuta kun pitäisikös sitä raapia laitteet kasaan? Viimevuoden heinäkuun MM kisojen jälkeen tuntimittariin on kertynyt vaivaiset viitisen tuntia. Ajelinhan toki Maken mopolla vesijärven ajot mutta sen jälkeen taidettu puuhata enemmän fiilistelyjä ja varikolla höpöttelyä :)
Edelleenkin takaiskari ihan kujalla, ja oripäässä päädyin ajamaan Maken iskarilla, koska omassa oli jotain perustavaa päin hel**ttiä. Valovirtapäätä ei vieläkään ollut ja nyysin Maken crossista sellaisen, elintenluovuttaja alkaa olemaan aika raatona pesupaikalla..
Valotkin saatiin toimimaan, kunhan takavalolla heitettiin vesilintua. Se oli jotenkin sekaisin. Se valo siis...


Kävimme Karikuusilla extremeä testailemassa kun vihdoin tuli pari sateetonta päivää -  ihan vain todetakseni, että mistään ei tullut juurikaan mitään. Edelleen oma iskari kävi käpisteltävänä, vaan ei vieläkään oikein toimi. Kun yritin kaasuttaa tukeille ei nostanut keulaa vaan istui, sillä seurauksella, että tein paisarista aika valmiin. Monesti. Varmistelin joka tukille, että varmasti lähtee hengiltä. Suoritettuani päivän paini ja salitreenit ajotreenien sijasta kokeilin vielä Maken iskaria ja vaikka se oli paljonkin liikaa vähän joka suhteessa niin se oli kahdesta pahasta pienempi paha, joten päädyin valitsemaan sen. Sillä pääsin sentään radan läpi niinkuin kuuluu: pyörät alaspäin ja edeten.

Juolahtipa pieneen mieleen sitten vilkaista passia illalla kun kamoja kasaan keräilin. Ei ole todellista. Passi oli sinä päivänä viimeistä päivää voimassa!
Viikolla oli vielä pyhäpäivä torstaina, eli huominen - keskiviikko - oli ainoa päivä saada aikaiseksi jotakin. Puntaroin eri poliisiasemia - joissa yllättävän huonosti tiedettiin mitä sieltä saa ja milloin - ja päädyin tikkurilan pääpoliisiasemaan.Töidän jälkeen ei olisi aikaa ajella edestakaisin. Tai niin luulin. Noh, jonotin siellä huoneessa, joka vastasi jotain itämaista bussia - tiedättehän, tyyppejä pursuaa ovista ja ikkunoista ja loput istuu katolla - siihen asti kun ovet meni kiinni ja pääsin juuri luukulle. Täti ilmoitti hymyilevänä, että ei meillä niitä tehdä kun laitteet ovat lainassa. WHAAAAT???
Laittoi pyynnön lentokentälle erikoistapauksena, koska muuten tekevät vain lentomatkustajille passeja. Siitä sitten sinne ja onneksi noin 10min ja motkotuksien jälkeen käpälässä oli riipivän pinkki väliaikainen passi. Noniin.

Kun edellisenä päivänä ennen lähtöaamua vielä kerran kävin kotimontulla ajatuksena testata, että kaikki toimii kutakuinkin niin ehdin ajaa yhden kierroksen, kun hiilenheittäjä löi rukkaset tiskiin ja lähti nostelemaan. Kattila sammui kun saunalyhty ja minä ihmettelemään, että mistäs tyyppi nyt hermostui. Lähti pari kertaa käyntiin ihan vaan sammuakseen taas ja sitten kuoli lopullisesti. No onneksi kotiin ei ollut matkaa kuin noin kilometri, joten työnsin sen kotipihaan ihmeteltäväksi. Ehdin jo kuunnella korvat punaisena miten AINA mun mopo saa KAIKKI virtalaitteet rikki kun viaksi paikantui sytkäboxin liitin. Huoh!
Innoissani hilpasin takaisin montulle ja parin kierroksen jälkeen isolle tukille niin kovaa, että se pirulainen pyörähtikin alta ja kappas: paisari pannukakku. TAAS.
Korvat luimussa kotio taas kuuntelemaan ripitykset.
Siitä sitten kavereille soittelemaan oisko paisaria lainaan?!. Onneksi Lindströmin Nicolla on myös kakssatku ja ylimääräisiä putkia antaa lainaan. Niitä sitten jahdattiin iltatuimaan vielä kun piti pakatakin jne jne.. :(
Mitähän vielä? Laivasta putoaa potkurit tai pohjatulppa?!
-Esmeralda-