Testing testing....

Istun keittiössä ulos katsellen. Seinäkello nakuttaa reikiä hiljaisuuteen.
Sataa.. taas vaihteeksi.
Niinkuin lähes joka päivä. Joku on joskus maininnut, että Suomessa olisi muka neljä vuodenaikaa. Kukkupuhetta, niitä on kaksi: "kesä" ja "talvi" ja ne muistuttavat kovasti toisiaan....
Noh, onneksi joulupukki päivitti välineitä joten ei muuta kun mukisematta pyörän selkään pimeyteen.

 

I'm sitting in the kitchen looking outside from window. The clock on the wall is ticking holes into the silence. It's raining for a change.

Like it do every day. Almost. Once up on a time someone have told that in Finland there is four seasons. Bull shit I say. It's only two: summer and winter and they remind each other a lot.

Well I'm happy that santaclaus update my eqippements for trainign so no complains and on the two wheels into darknes.

Merinovillaista kalsaripukua vilukissalle, tavallista kerrastoa, pyöräilytakki, hanskat, sukkia ja pyöräilykenkien päälle neopren suojukset. Testiajo suoritettu ja senverta lämmin keli oli, etten villa- asua laittanut, mutta muuten kaikki toimi hienosti :) Vaikkei takki ole kovin paksu niin pitää tuulen 100% ja hengittää selästä niin on mukava polkea kun ei hiosta. Onneksi on kahdet vanteet niin kesärenkaiden vaihtaminen kävi käden käänteessä, kun nastat oli jo alla. Sen, että käy ulkona jotain tekemässä niin taas on rättisulkeiset edessä ja märkiä vaatteita joka paikassa roikkumassa. Tuleekohan lunta ollenkaan?! :O

 

Under wears from merino wool, basic under wears, cycling jacket, glovces, all kind of socks and covers to the cycling boots. Testride was success and it makes a lot jus have a nice dry and warm feeling even the weather is like sh*t. Jacket is wind proof but breathing nicely so you won't sweat your ass off. I'm happy to have double rims so can do the chance in a minute between the spike tires and basic ones. What ever I'm doing in the end is wet clothes hanging every where around the house.

Will there ever come snow at all?! :O

-Esmeralda-



"Tusmun kinkunsulattajaisia..." "Getting a rid of christmas food colic..."

26.12 2013 Oripäässä pärähti..
Maken vanhempien tykönä joulupäivän vietossa. Seuraavana aamuna starttasimmekin pitkästä aikaa ajopuuhiin. Turunseudun moottoriurheilijat http://www.tsmu.fi/ järjestivät juuri virallisesti avatulla Oripään enduropolulla ilmaisen ajopäivän kaikille halukkaille ja oli aika kaukaa porukkaa tullutkin, kuulemma toistasataa kuskia?!. Ollaan joskus aikoinaan käyty siellä jokusen kerran, joten paikka sinällään tuttu. Nyt se oli kuitenkin saatu ihan virallisesti enskailijoiden käyttöön ja se on kyllä hienoa. Paikka on hiekkapohjainen, joten vaikka muualla monsuunisateet on tehnyt tehtävänsä niin tuolla pyörä ei edes kuraantunut. Jouhevaa metsäpolkua ja hiekkapatteja.
Olin juurikin rämpinyt kurkkukipeä-flunssa-yskä asetelman tiivistettynä 4:ssä päivässä läpi ja menin hyvinkin vasta toista päivää "terveiden" kirjoissa niin piti YRITTÄÅ  ottaa rauhallisesti. Ensimmäisellä kierroksella lähdin ajamaan vanhasta muistista ja sykkeet rankaisi välittömästi yli 190 ja puolimatkassa pysähdyin huilaamaan.. lenkki kuitenkin oli noin kuutisen kilsaa pitkä, että kyllä siinä jo joutaakin lepäilemään :D. Sitten älysin ottaa aikalailla rauhallisemmin. Jokusen kierroksen fiilistelin reipasta siirtymävauhtia ja kunhan höntsäilin. Enimmäkseen tuli varikolla juteltua porukoiden kanssa ja se oli ehkä ihan viisas ratkaisu.

It rumbles at Oripää
We were at Make's parents for a christmas holidays. The very next morning we went for a ride. Been there for a while. There was a official "getting rid of christmas food and over eating" at near by Turku. Folks have arrived quite far away from and it was nice to have so many friends there. I just had gone through four days flu and this was just the second almost healthy day. So carefully. Try I mean. At the first round I went like usually and after three kilometers had to stop. Heart was shouting mercy over 190 pulse and I had to give up. The hole round was approximately 6 km so there is really need to rest in a half a way. Huoh.. pathetic :) Then I most of the time just hang around and had a chat with folks in pit and that was a cood decicion.   

Varikoksi rajattu alue täyttyi heti ja autoja oli pitkin tien vierustaa parkissa pilvin pimein.. hyvin polulle kuitenkin mahtui vaikka kuskien vauhtierot oli aikamoisia niin annettiin tilaa puolin ja toisin. Tarjolla oli myös makkaraa ja glögiä asiaan kuuluvine tykötarpeineen, unohtamatta pipareita....
Kyllähän siellä kelpasi, hauskaa oli - kiitos TSMU. Oripää jäi taakse niin oli mielessä jo lämmin palju, joka odotti Maskussa. Voi pojat, se on vilukissan paratiisi....

The pit was loaded with vans and also the road in both sides. Still everybody got chance to ride in route and gave a room to faster ones. There was the traditional grill loaded with sausages and you could find also  warm mulled wine with gingerbread ofcourse. That was fun and when ever we left that behind there was warm tub in my mind. It was waiting ready at Masku. Oh boy that was a paradise for a chilly cat :)
-Esmeralda-

SUURKIITOS!!!!.... A BIG THANK YOU!!!!

On tullut aika paketoida kulunut kausi ja kiittää asianosaisia, unohtamatta teitä kaikkia osa tuiki tuntemattomiakin kannustajia reittien varrella. Iso kiitos!
Kokemuksena oli hienoa käydä Eestin puolella mestaruuskisoissa, jotka sääolosuhteiden myötä tulivat aika rankoksikin ja silti niissä kapinoissa selviytyä voittajana maaliin. Samoin "päitsi" tuli selätettyä tänävuonna. Tavoitteena oli voitto kuntoluokassa tai ainakin sijoitus, no siihen ei ihan ylletty. Maaliin 5:nä ja melkein voisi osoittaa sormella - toki vauhdin puute on aina penkin ja tangon välissä, mutta kiusaa teki myös takaiskari, joka oli aivan liian järkyttävän kova niin pattiseen ränniin. Hakkasi niin, että lopunviimeksi tunto lähti aivoistakin...... onneksi loistava huolto piti likan liikkeessä, suurimmaksi osaksihan se oli Artsin ja Jukan harteilla ja hyvin hommansa hoitivatkin kaikinpuolin.
Kaudella vaivasi myös ylenpalttisen ihmeellinen hengitystie sairastelu ja paljastuihan se yliherkkyydeksi, ja diagnoosin jälkeen pystyimme muuttamaan olosuhteita niin, että sekin asia korjaantui. Aikamoista rimpuilua se kyllä väliin oli, ainoa mikä vei eteenpäin oli hyvä kunto.

It's time to wrap up the past year and thank for everyone who have supported and helped me. Not to forget all those unknow encouragers side the track, you gave me strength to carry on and speed up my ride. It's impossible to describe the feeling to get that support in the middle of somewhere when you are trying to do your best. It was loaded with ultimate experience like the Around the Päijänne. It went through this year and 5:th at my class. Lack of speed is always more or less between the handlebar and seat but had to admit that the rear damper was teasing a lot in that point that nearly got my brains numn..so hard it was. Well, I'm happy that I got a brilliant service and mechanicans. They kept me rolling even I was frozen up and turned to blue at some point.
I was also suffering the mysterious infection at lungs but in the end that solved out too. Some point it was just struggling forward only thing what was carrying me was the good basic condition.

Hienoja fiiliksiä, hauskoja tapahtumia, huikeita reissuja ja monia kokemuksia jälleen rikkaampana ensi vuoteen..mitä ikinä se tuokaan tullessaan.

Awesome feelings, funny happenings, stunning tours and rich of many many experience towards to the next year. What ever it brings with...

Kiitokset sponsoreille, kuten Allrightille, joka takasi varaosien, renkaiden ja varusteiden puolesta kaiken mahdollisen tarvittavan. Se mitä ei ollut hyllyssä pojat tilasivat nopeasti varastolta. Tekopan jalkatapeilla ote piti ja Bridgestonelta sitten muita renkaita ja rengastarvikkeita joka lähtöön. Urheilukuvat ja Racefoto huolehtivat kuvaotoksista joita täälläkin sivulla on näkynyt.
Myös Nummelan Moottorikerholle, joka muisti jälleen stipendillä kilpailumenestyksestä tänävuonna. Tukeehan se sen lisäksi jo muutenkin aika tuntuvasti kustannuksissa niin ilmoittautumismaksuissa kuin lisenssissäkin.

Many thanks to my sponsors, like Allright what guaranteed the spare part supply and gears. From Tekopa was awesome foot pegs and from Bridgestone all other tires and supplies. Urheilukuvat and Racefoto took care of professional pictures what you have seen in this blog. Also Nummelan moottorikerho my club where I got a stipend from this year success in competitions. It also carry a part of the expences during the year.

Toki olen saanut apua ja tukea korvaamattomilta ystäviltä ja työkavereilta (mm.tiimHiltuset ja kollega Vasaman Jalmo) ja päitsin päämekaanikko Jussi, joka parsii kasaan milloin kulejtuskalustoa milloin muita laitteita ja kyllä tässäkohtaa mieleen tulee kiitostaa myös Markusta kärsivällisyydestä (en ehkä ole sieltä helpoimmasta päästä neuvottavia), ymmärrystä niskoittelusta (en ehkä luonteeltani ole sieltä tasaisimmasta päästä käsittelemään omaa mönkään mennyttä ajoani) ja kestävyyttä monen muun asian suhteen josta nyt en lähde kirjaa kirjoittamaan kun en ole ihan varma tulisiko siitä tragikominen trilleri vai silkkaa kauhukirjallisuutta..  anyway.. niiaan hymyillen.

Also I have had a lot of help and support from my priceless friends and collagues (like team Hiltuset and collague Vasaman Jalmo) and Päitsi mechanican Jussi who fixes nearly about everything and anything. Impossible takes a bit longer. Also Markus who have to deal my lack self-control and temperament :) I'm not the easy one. 

Ja niin, ne vanhemmat, jotka jaksaa vuodesta toiseen tukea ja auttaa tässä hulluttelussa. Kiitos äiti ja isä sekä Päivi ja Seppo...

And yes, the priceless parents who just able to carry on from year to another. Mom and dad. Thank you! Ofcourse Päivi and Seppo too!

-Esmeralda-

%&¤#=)¤½§(%?#*<.....Vito - same works in english too.

No sehän siis otti ja pyöräytti ajankulukseen kakkosen kampuran laakerit ympäri. Huolella.
Siitäpä sitten alkoi parin kuukauden projekti joka hullun hauskasti riipi vähintään kolmen ellei useamman tyypin sielun vereslihalle.
Kun vanha moottori saatiin vihdoin kolmella kuormaliinalla revittyä ylös - oli muuten aikamoinen akrobatian suoritus.. niin uutta etsimään.
Uutta moottoria ei juurikaan löytynyt ja vaihtoehdoiksi siis jäi kunnostaa vanha moottori tai ostaa uusi paku. Jälkimäinen tuntui turhalta koska tämä oli juuri tekniikaltaan rakennettu kaikki kuntoon ja vaihdettu paljon uutta osaa. Päädyimme siis ensimmäiseen.
Varaosia parilla tonnilla (huoh) päreitä muutama sata (huoh) päitsimekaanikko Jussi työllistettynä ja muutama muukin kaveri. Osat matkusti koneistamoon ja uudet osat paikoilleen. Hienoa, kuullsotaa helpolta. JOS siis kaikki menee niinkuin strömssössa. Ehei, hanttin laittoi joka käänteessä.
Kampuralle sattui koneistamossa pieni haaveri ja aikaa meni enemmän. Sitten oli vähän osista vielä puutetta ja niitä tilailtiin lisää. Sitten taas kasailtiin ja törmättiin vääriin osiin... kun tätä projektia siis työstettiin vain viikonloppuisin kun kaikilla oli aikaa niin aina kun tuli jokin este niin työt jatkuivat vasta seuraavana viikonloppuna. Aika on rahaa, ja rahaa ei ollut niin aika oli ainoa mahdollisuus.


Holy sh*t. My dear and beloved vito rolled bearings around from the crankshaft. Thoroughly. There begin a few month project to torture at least three people and push them in to a limit of madness.
When ever we finally got old engine up with three gargo straps (what was quite interesting porject) need to seek a new one. There wasn't really choices to consider. Expensive ones, driven as much as my own - app. 400 000km. So no thanks. We decided to built a new one with new spare parts. Use only the piston rods, and basic engine. Head would work with old valves and camsaft but rest of the parts will be replaced. Spare parts cost twenty hundred euros. So Päitsi head mechanican Jussi to work. Again.
The project was hardship it self and we have all the time some kind of problem going. Missing partw, wrong parts and so on..

Vihdoin kaikki palikat oli kasassa ja sain Hiltusilta moottoripilkin lainaan (asennus oli naurettavan helppoa... ) oli uusi kattila paikoillaan.

Finally after couple of month everything was ready. I was lucky to borrow a crane for lifting the engine and that make it ridiculous easy.

Vielä se vastusti hiukan vuotavilla vesiletkuilla  ja suuttimen esikammioilla joka taas työllisti pari muutakin jamppaa jne... mutta sitten koitti aika täräyttää se tulille. huoh. Yhden projektin jälkikirjoituksen aika ja kannet kiinni.
Kiitos Jussi!

And still resisting with leaking water hoses and and leaking nozzle chamber. It really try to kill me. Tenacity wil be rewarded. We win -it runs. My beloved vito is alive again :)
Thank you, Jussi!
-Esmeralda-

Juupas eipäs..- yes but no but..

Kärmes 2013.
No, se jäi kuskin ominaisuudessa tänävuonna kokematta, erinäisten mutkien ja umpikujien kautta. Alunperin piti lähteä ihan ajamaan joukkueessa, mutta viimevuosina on joku jäsenistä aina tullut kipeäksi tai jotain muuta juuri päivää paria ennen ja olen päätynyt sitten nollapyöräksi sinne. Nyt lupauduin nollaksi johtuen juurikin tästä ja sekin meni sitten puihin vähän samoista syistä. Tosin se joukkuekin, jonne kysyttiin jätti starttaamatta, koska yksi tuli kipeäksi ja toinen loukkaantui ja ja... Kisapaikalla sitten yksi joukkue oli yhtä kuskia vailla - olisin siis kuitenkin päässyt ajamaan, mutta siinä vaiheessa olin jo mennyt suolle katselemaan :( Menihän se päivä niinkin.

Forced to skip Käärme kustaa. The famous "muddy" enduro race. I was literally victim of circumstance. Nearly every year our team have suffered shortage of riders just about couple days before the race. What ever reason missing one from the three member team. So last year I went for a 0 bike. Kinda master bike to ride the track through. This year I also choose that option just to have option have fun. Day before D-day i got message from my matey: I'm not comming.. okay.. I had another matey in reserve. Message to him.. just to get reply: eh, I'm on my way to holiday trip and can't come. So I was there just hanging around and looking while others were having fun.

Kuva: Piia Salmi

Oli siellä pehmeää ja syvää ja kaikkea.. suurin osa tuli kyllä metsästä poiskin, vaikka välillä se näytti hiukan mahdottomalta tehtävältä. Kuka muu rypee antaumuksella liki kymppitonnin kapineilla mudassa kun enskakuskit?!

There was swamp and deep mud holes. Everyone.. well most of them came through finish line. It's kinda group of lonatics who buy a nearly ten thousand bike just to wallow in mud.  

Ajaminen on nyt ollut vähän vähemmällä, mutta maastopyöräily on nastaa. Siis kun on nastarenkaat. Huollatin kyseisen kapineen Hertsikassa sellaisessa paikassa kun High5bikes ja täytyy  myöntää, että palvelu oli todella hyvää ja hinnat asiakasystävällisiä :). Ohjauslaakeri oli vähän kulunut ja toisiin vanteisiin piti laittaa myös hiukan laakereita kuntoon jne ja kun yritin itse osia etsiä netistä www.high5bikes.fi, jotka muuten ovat aika hyvät sivut, mutta kun ei tajua noista vempeleistä niikun yhtikäs mitään niin se on ihan sama millasia kuvia katselee sieltä. Kiikutin siis laakerit sinne. Eli fillarin ja vanteet.

I have found MTB instead of riding enduro. I change spike tires to it and now there is good grip.
Found also awesome place for service and get spare parts to it. www.high5bikes.fi  you can select english at homepage or also call in shop. I think all of those dudes are fluently english speaking. One of them speaks only english :)
So I had dead steering bearing and couple of rim bearings, actually tho whole rim was doomed so I bought a new cheap one. I tried to help my self at the web shop but had to admit that my knowledge is limited with MTB so I took the whole bike with me and threw it to the shop. Anyway service was exellent, fast and friendly.  

Hulvaton pito tuollaisissa nastarenkaissa on, sentin lumiloskakerros antoi sopivan hapottavan vastuksen. Vähän vielä hienosäätöä hallintalaitteisiin niin homma on bueno. Vannetta vaihtaessani törmäsin dilemmaan kun takarattaat olikin navassa kiinni (yllätys?) ja siinä vaiheessa kun rataspakka oli ruustukissa kiinni, erinäisiä työkaluja pöydällä vieressä ja putkitongit oli jo käsissä niin Make kysäisi pitäisikö tuohon nyt kuitenkin hakea jokin työkalu? Öh?! On se nyt kumma kun kasaan KTM:n moottorin vaikka pimeässä, mutten saa yhtä rataspakkaa irti. Rehellisesti sanoen, en edes tiennyt millainen tuo konstruktio oli. Kiltisti kävin seuraavana päivänä hakemassa naurettavan kolmen euron hylsyn ja avasin pakan käden käänteessä. En myöntänyt olleeni amatööri :) No kun olin saanut sitten pakan vanteeseen ja vanteen rattaineen päivineen paikoilleen ketjut solmussa ja kaikenlaisia monimutkaisia vipuja ja rissoja jokapuolella huomatakseni vain, että ketjut olivat väärällä puolen aloitin kaiken alusta. En siis ryhtyisi fillariasentajaksi seuraavassa elämässä ainakaan. Olisin tuossa ajassa tehnyt jo koneremontin. Kahdesti.
Oli se sen arvoista kuitenkin, oli tosi siistiä päästä taas ajamaan pienen tauon jälkeen. Pakkasten tultua kaivoin myös icebug nastalenkkarit esille ja kävin niitäkin koeajamassa. Taisin kehua niitä jo aiemminkin viimetalvena, mutta ne on HYVÄT. Kiitos äiti.. :)
Ei muuta kun lumia odottelemaan, että pääsee hiihtämään ja ehkä spooriinkin...

It was pretty heavy to pedal at snow, a bit fine tune to geometry and then it's brilliant.
When I was changing the rear rim I found interesting problem when notice that cassette was attached to the rim some way and didn't really had any idea how. It's humiliating to notice that even I tear a part and fix one KTM engine enven in a dark room, I can't deal with one cassette. As far the table was loaded with wide selection biggger and bigger tools Make said that there must be a tool for it. I refused to look a like amateur but annoyed I had to surrender and go shopping in a next day. After I bought the tiny one piece of special tool of few euros that was piece of cake. Then next issue I was wondering was chains. How the f**k those can be everywhere in wrong between something and on my way?! I have no idea how in the end I got rid of those but finally the rim slipped on my hand and I was happy. Now I just had to get the new one back. Brilliant. I'm not concider to become a cycle mechanican. During that time I would be able to fix an engine. Twice.
In the end it was worth it. It was so cool to get back on cylcle. I also found my icebug spike sneakers and let them have fun too. I think I have mentioned those earlier, but anyway - those rules! Thank's mom! Now just a bit more snow for a skiing and maybe fot enduro too...

-Esmeralda-