maanantai 30. syyskuuta 2019

Yhtä juhllaa koko viikonloppu... Karjalan Kankailla CC 28.9 ja Lappeenrannan MX jaoston illallinen sekä sänkicrossia

Aivan siis huippu viikonloppu.
Kisoihin hyvissä ajoin jo perjantai iltana ja nukuin kämpperissä kuin pieni porsas, joten aamun sarastaessa olin täynnä tarmoa ja taistelutahtoa.
Voiko tällaista kutsua olla noudattamatta? Rata oli hieno! Ehkä vähän lyhyempi kai kun viimevuonna, mutta takuuvarmaa kiteetä. Nopea, hienossa kunnossa ja todella upea vetää. Keli oli vähän tihkuinen ja uumoili sadetta, mutta ei saanut sitä aikaiseksi kuitenkaan. Hyvä niin.
Vaikka olin rankingissa saanut 1 paikan lähtöön niin nuoret valtasi ensin eturivin. Siinä sitten jäin toiseen riviin ja minun epäonneksi kun lähtölaukaus tuli kumpikaan niistä ei lähtenyt käyntiin. No piti odottaa, että suma purkautui takaa ja molemmin puolin, että uskalsin rynnätä matkaan. Kammo kasa heti ensimmäisessä mutkassa 30m startista ja heti perään toinen kun etummaiset väisteli ensimmäistä kasaa. Ulkokautta luikin pitkin valleja ja pujottelin sieltä täältä ja mietin, että jos vaan väistän kolarit niin se on ensimmäinen haaste. Yhtään en tiennyt ketä mennyt edelle ja kuinka kaukana ja jäin sitten häntäporukan perään jumiin kunnes reitti vihdoin puolivälin jälkeen tuli taas leveämmälle ladulle niin pääsin ohittelemaan.
Kuva: Suomen enduro kuvat



Muutaman kierroksen ajoin ohitellen jengiä ja huollossa sitten Antti sanoi, että olen johdossa, joten hiukan uskalsin hellittää puristusta. Ehti vähän fiilistellä reittiäkin kun ei ihan maximum atakkia mennyt. Hieno oli. Ja kivaa oli. Ja mopo toimi. Ja kaikki oli niin maan perusteellisen okei. Maalissa naisten luokan ykkösenä, ja täytyy myöntää, että oli hienot palkinnot. Michelinin rengassarja ja lahjakortti 100e Drivoksen verkkokauppaan. Kiitos, tarpeeseen tuli 😀
Siitä sitten Lappeenrantaan MX illalliselle, ja piti alunperin päästä lähtemään ajoissa, että ehtisi pellolle vielä ajamaan, mutta venyi niin myöhäselle, että menimme suoraan Maaritin ja Tommin tykö saunomaan ja valmistautumaan iltaan.
 Illallinen maistui ja palkittinpa kauden menestyksestäkin hienolla "villimies" (Lappeenrannan vaakunassa) pystillä. Olin otettu. Enemmän kuin otettu. Kiitos LrMp. On ollut ilo edustaa seuraa.
Illallisen jälkeen saimme koskaan "kylillä" käyneinä opastetun kierroksen keskustassa. Maarit oli lyömätön opas ja katselimme kaunista kaupunkia, sen vanhoja linnoituksia ja rakennuksia sekä upeasti valaistuja maamerkkejä.
Illalla vetäydyimme kämpperiin nukkumaan ja tarkoitus oli ajaa pellolla sitten sunnuntai aamulla jos ei sada. Ja eihän se satanut.
Maarit ja meikä.
Olette varmaan kuullut sanonnan "kuin varsa laitumelle". Noh. Sitä se kieltämättä oli. Reilu tunnin BRAAP. Herranjestas kun olikin mukavaa.






Sade oli luvattu alkavaksi puolelta päivin ja lopetin vähän ennen sitä. Kotimatkalle kun lähdimme alkoi jo ensimmäiset pisarat ripsua tuulilasiin. Ajoitus oli täydellinen. Viikonloppu oli täydellinen.
-Esmeralda-