Reittihän oli hiekkaa ja kangasmetsää, pari kalliomäkeä ja crossirata. Edellisen päivän sateet kastellut reitin niin, ettei pölissyt ja sehän oli siis ihan helmi kunnossa.
Noin 7km siirtymä ensin ja sitten toinen mokoma rallisäännöillä. 4 kierrosta. Tämä konsepti toimi todella hyvin kun jos jonkun ohi meni niin ei tarvinnut at:n jälkeen taas ohitella vaan pätkän lopussa sait seuraavan lähtöajan juoksevana minuutin välein. Aivan huippu oivallus!
Aiemmat W-Cupin osakilpailuthan mulla oli mennyt enemmän tai vähemmän päin prinkkalaa kun toisessa ei ollut jarruja ja toiseen kisaan en ollut nukkunut juurikaan joten ei hirveästi ollut pistejahtia, mutta KTM Challengen toinen osakilpailu oli kyseessä ja yhteispisteillä taisteltiin kokonais kisan palkinnoista, jotka oli aivan huikeat minkä mittapuun puitteissa tahansa.
Itse kisassa olisi periaatteessa riittänyt, että ajan maaliin ehjänä ja ajan puitteissa, koska edellisen kisan voittaja Jenni ei ollut ajamassa nyt ollenkaan. Edellisessä olin siis toisena, mutta mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Päätin kuitenkin ajaa ihan luokkasijoituksestakin.
Ensimmäinen kierros osoittautui erikoiseksi kun yhdessä kohtaa tuli kolme sankaria jonossa miljoonaa vastaan reitillä. WTF? Kuka olikaan väärällä reitillä? Mietin kuumeisesti olinko ajanut jossain kohtaa ohi tai eksynyt ja mielestäni en, vaikka ajopolkuja oli ristiin rastiin koko metsä pullollaan. No kohta itse sitten ajoin yhtä jälkeä suoraan, vaan siitä olikin joku jo ajanut piuhat poikki ja järkkäri huuteli ja huitoi, että ei sinne kun tuonne. Prkl. Ympäri ja oikeaa polkua etsimään. No lenkki ei ollut pitkä mutta koko ajan varoi ja katseli kuka tulossa mistä ja minne kun reitti kieputti puiden välissä ristiin rastiin. Maaliin päästyä kuuluttaja ilmoitti, että ensimmäisen kierroksen ajat poistetaan, koska oli ollut niin paljon sekaannusta.
No seuraavalla yritin ajaa sitten sen minkä kykenin ja minkä crossiradalla sain kiinni niin yliyritin metsikössä ja hävisin. Iso pyörä oli vaan niin kömpelö niihin tiukkoihin neulansilmä mutkiin jotka yleensä aina kääntyi kahden puun välistä niin ei voinut oikein kallistaakaan. Rytmi oli hukassa ja puristus päätyi törmäykseen pienen männyn kanssa. Onneksi oli noin metrinen, mutta sitäkin sitkeämpi kun yritin rimpuilla sen yli. Kalliomäet meni heittämällä ja mietin, että kolmas kierros on varmasti jo helpompi. Niin kuin olikin. Ajoon alkoi rytmi löytymään ja aikakin oli selvästi nopeampi. Nousin sijalta 7/15 sijalle 4. Viimeiseen kierrokseen lähdin sitten täysillä ja mielestäni ajo sujui ja siihen tuli rentous (selkeästi harjoituksen puutetta... ) ja kaikki olisikin mennyt oikein hyvin, mutta kalliomäessä takanen lipsahti hiukan ja otin jalalla vastaan. Olin ottavinani siis. Pahaksi onneksi kalliokumpareiden leikkauksessa oli juuri ämpärin=ajossaappaan kokoinen kolonen ja ei siis yltänyt jalka maahan. Kiikuin siinä hetken puolivälissä liukkaksi mudattua kalliota ja painin yhdistelmän tasapainoon taas pyörien eikä mun jalan varaan. Yllättävän paljon painaa mopo, joka on niin kallellaan jo, että melkein kaatumaisillaan ja kahvoista ei voi luovuttaa kun kytkin ja jarru oli pohjassa. Kädet suorana taivasta kohti tangossa roikkuen kuin joku horror variksenpelätti sain kun sainkin pystyyn ja pääsin kyytiin ja va-ro-vas-ti lähdin kiipeämään ylös. Pienen sudittelun jälkeen pääsin ylös, mutta aikaa hukkui ja loppusijoituksessa jäin 6:neksi. Pytyn sijasta sain Fun and Fancy Jewelleryn tekemät korvakorut ja oikeastaan näistä on varmasti enemmän iloa ja on mielestäni hienot!
Viimeajat vain crossia oikeastaaan ajaneena ei voi kuin syyttää itseään, vaikka 125cc olis varmasti ollut ketterämpi tuolla polulla niin ei tuo 250cc:kään ihan mahdoton ole. Olin silti ihan kohtuu tyytyväinen ajoon. Nousujohteisesti ajat parani ja ehjänä maaliin kummatkin. Oma osansa on varmasti nyt pikkuhiljaa säätöihin löytyneet ttmfactoryn laittamat iskarit ja olin niihin kyllä nyt tyytyväinen.
Olin siis myös tässäkin kisassa KTM Challengessa toisena, joten yhteispisteillä voitin tuon hulppean palkinnon, josta myöhemmin lisää. Olin aivan uskomattoman iloinen tästä ja vaikka välillä on ollut yhtä taistelua ja ponnistelua niin tämä korvasi kaiken moninkerroin ja tuntuu, ettei turhaan ole sitkeästi jatkanut.
Meinasin jo, että kausi vähän niinkuin loppui tähän kisaan, mutta sitten tulikin soitto Lappeenrannasta ja Maarit kysyi kerhojoukkueeseen hänen ja Nooran kanssa muutaman viikon päästä joukkue SM kisoihin Orimattilaan ja siintäpä minä sitten lähdin miettimään, saisinko vanhasta 200:sesta tehtyä jonkin sortin crossimopoa.... testaillaan.
Jos ei tästä tule sopivasti soivaa niin sitten mennään endurolla takavalo vilkkuen ja pitäisiköhän laittaa vielä juomareppu ja vyölaukku myös? Se jäänee nähtäväksi.
-Esmeralda-
