Kauan odotettu kisa vihdoin H-hetkellä ja matkaan lähdin siis Heleniukselta lainassa olevan Pyydyksen kera. Tarkoituksena ajaa luokka 3B pre 1970 250cc. Reissuun lähti myös itse "Tiimipäällikkö" Helenius mekaanikoksi. Ei tuon sielunelämää muut oikein ymmärrä kun vuosia niitä ropannut mekatsu. Hyvää ajokeliä luvattu ja kämpperillä reissussa niin oli kotoisat olot. Se on ihan huippujuttu. Miten ennen onkaan tullut toimeen ilman sitä...
 |
| Tetris |
Perillä saatiin taas sama varikkopaikka ihan radan kupeesta ja sekin oli ihan huippu. Kaikki lähellä. Hiltunen tuli sanomaan, että hällä on purkki tyhjänä, että jos ei orjaa saa niin ei pääse ajamaan. Siinä pohdin sitten kun oli 2 soololuokkaa jo plakkarissa - 3B Ruben Milds ja JST Jerry Smith trophy open - että jaksaisinko vielä yhden luokan. Ajallisesti osoittautui ongelmalliseksi ja vaikka ajoin kummankin soolon treenit, niin päätin jättää JST:n väliin kun olisi perätysten SC eli sidecar crossin kanssa. Lupauduin siis purkkiin. Kyllä jänskätti jaksanko, mutta lopunviimeksi hyvin se meni.
Tykkään kovasti tuosta radasta ja Pyydyksen etuiskarit oli saanut lisää öljyä niin nythän sillä oli ihan helmeä tykittää!
 |
| Kuva: Hans Hofer - lähdön odotusalueella minä, Pyydys ja Tiimipäällikkö Helenius |
 |
| Kuva: Hans Hofer |
 |
| Kuva: Hans Hofer |
|
 |
| Kuva: Alpo Lehto |
 |
| Kuva:Hans Hofer |
|
|
Lauantain aika-ajot pohjat omaan luokkaan ja erässä myös pohjat. Sunnuntain ensimmäisessä erässä viimeisellä kierroksella joku varvaava jäi jalkoihin ja päätti lintata suoraan kylkeen kaataen alleen minut ja Pyydyksen. Pyydys huusi kuolemaa kaasu pohjassa ja minä huusin kuskille, jotta hittoon siitä päältä kun juuri olin ohittanut muutaman kuskin. Ne tosin menivät nyt menojaan edelle. Sammutin mopon ja potkin toisen päältä pois ja juosten talutin vallin reunalle, että saisin potkittua käyntiin. Toivoin sen lähtevän ja lähtihän se. Laakista. Vaihde oli jo päällä ja menin supermäninä kuvainnolinen viitta hulmuten puoliksi kyydissä vasta niin kaasu oli levällään. Siinä matkalla sitten kiipesin kyytiin ja kaahotin minkä ehdin, mutta aika tekemätön paikka. Jäin muutaman kuskin verran kärjestä. Viimeinen erä ratkaisisi siis kaiken. Pistevälit oli johtoon 2 pistettä ja seuraavaan 1. Piti siis voittaa.
Startit oli taas niin ja näin, toisen päivän viimeinen startti vihdoin osui kohtuu nappiin, matka tosin meinasi katketa ensimmäiseen mutkaan kun toinen sinkosi sisämutkasta kylkeen. Sain ihmeen kautta väistettyä vallilta ylös ja velodromia pitkin nurmikkoa puiden takaisin radalle ja matka jatkui. Piinasin Pyydystä minkä taisin ja päätin, että me voitetaan. Samassa startissa ajoi muita luokkia, joten en ihan ollut varma sijoituksesta maaliin tullessa, mutta kerrottiin, että vain 500cc oli 7 kuskia mennyt edelle startin liki 50 kuskista ja olin ensimmäinen 250cc kuski, joten voitin sen erän ja siis koko luokan. Piru, että olikin siistiä!
Mukaan tuli myös Ruben Milds kiertopokaali, joka pitänee ensivuonna viedä takaisin kiertoon. Pyydys on ihan paras! 😃
Sivuvaunuilu olikin sitten ihan toinen juttu. Halusin kokea senkin, joten se ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön.
Ammattilaisiltä lyhyt oppimäärä purkissa pyörimisessä ja vain kerran lämmittelyajossa olin väärässä paikassa. Tosin aika brutaalein seurauksin. Hetken mentiin kahdella pyörällä purkki ilmassa ja sitten päädyimme valliin ylös mutkassa kun Väiski ei voinut kääntää. Totesi vain, että sie taisit nukahtaa... en kyllä sen jälkeen enää kertaakaan. Yllätyin kuinka jaksoinkin peuhata siellä ja olin niiiiiin hyvillä mielin kun jaksoin maaliin asti. Ei hapottanut reidet eikä väsy käynyt muutenkaan. Toki ajovauhti oli varmaan rauhallisempaa. 16 purkkikuntaa radalla niin mutkissa sai jo vähän katsella, ettei viereiseen purkkiin kopsahda.
 |
| Kuva: Alpo Lehto |
 |
| Kuva: Alpo Lehto |
 |
| Kuva: Alpo Lehto |
 |
| Kuva:Alpo Lehto |
|
 |
| Kuva: Alpo Lehto |
 |
| Kuva: Alpo Lehto |
 |
| Kuva: Alpo Lehto |
 |
| Kuva: Hans Hofer |
Sunnuntain ensimmäisessä erässä alkoi jo vähän painamaan. Rata oli kulunut jo aika patille ja alkoi olla fyysisempää joten voimat hupeni nopeammin. Viimeiselle kierrokselle olin jo väsy, ja vähän harmitti kun aloimme oikein jo vähän niinkuin ajamaan. Vauhdin nosto teki hommasta entistä fyysisempää joten edellisen päivän erät ja soololuokat oli lihasmuistissa. Viimeiseen erään oli yksi sooloerä välissä ja parinkymmenen minuutin väli ja sitten purkkiin. Mietin, että tuleekohan siitä enää mitään, mutta jaksoin maaliin ja se oli tavoite. Olimme oman luokan 8:s ja monta jäi taaksekin vielä. Olin niiiiiin ylpeä!
Itse lajia kokeilleena nostan hattua korkealle kaikille purkkiorjille, se jos mikä on kova laji!
Tuhannesti kiitoksia Hiltuselle #101 tästä mahdollisuudesta ja kannan se mukanani arvokkaana kokemuksena. Kotimatkalle väsyneenä, mutta onnellisena. Oli saavutettu enemmän kuin osasin odottaa.
Sitten olisi vielä scramble...
-Esmeralda-
