Scramble 24.-25.8 2019

Tänä vuonna päätin lähteä sekä enduroon, että motocrossiin Hussella. Rakensin jäätävän siistin lampun siihen ja lupasin sille pyhästi, ettei kukaan nauraisi. Niin pyhäinhäväistys se oli...

Ei millään viitsinyt laittaa mitään nykyplastiikkaa vaan turvauduin ihan vanhaan kromilyhtyyn. Ajoi asiansa. Päästiin enduroimaan. Reitti oli aivan mielettömän kiva ja kierrosta kohti oli 3 ek:ta. Kierros pituus n.17km ja niitä kolme sekä loppukrossi (mihin husse ei sitten enään lähtenyt käyntiin)
Ensimmäinen kosketus suomen kangasmetsikköön olisi ollut helpompaa jos olisi jonkunlaiset lossikuskin paperit ollut hankittuna. Vähän niiku täysperä rekalla olis ollut lähi citymarketin parkkitalossa. Ketterä kun mikä - not. Siitä se sitten alku järkytyksen jälkeen lähti sutviutumaan ja lopunviimeksi oli jo ihan kivaakin. Kunhan vain malttoi olla innostumatta liikaa. Palaute oli välitön ja joskus vaati ihan voimaa sen käsittelyyn. Pääpiirteittäin kun malttoi pitää vauhdin maltillisena niin nautti jopa ihan oikeasti ajosta ja oli kivaa oli oli!

Seuraavalle kierrokselle tosin työntämällä käyntiin kun ei vain enää potkimalla lähtenyt. Lopunviimeksi oli sitä mieltä, että vakuuttelut siitä, että vuorossa olisi crossia ei auttanut. Rouwa sanoi nyt riitti. Ja se en ollut minä.

Sunnuntaille otimme mukaan Pyydyksen ja palautimme omistajalleen takaisin. Sain luvan ajaa sillä, jos Husse ei lähde käyntiin. Sitä siinä pohdittiin ja mietittiin jo edellisenä iltana jotta tulppa pitää katsoa. Antoihan se kipinää, mutta sitten huomasimme, että antoi sitä vain silloin tällöin. No se ei ihan riitä. Siksi oli koko kauden kiukutellut vähän ja ei moottoristakaan kaikkia tehoja tullut. Oli katsottu vain, että kipinä tulee. Olisi pitänyt pidempään katsoa... No, ihan mieletöntä, että nyt se lähti  käyntiin normaaliin tapaan muutamalla potkulla... Ja se kiersi niin raikkaasti, että kun pääsin radalle lämmittely ajoon oli kun vasikan olisi päästänyt laitumelle. Se oli Nättiä. Isolla ännällä.

Kuva: Antti Ruotsalo

Katsoin vauhtia olleen liki 70km h gps:n mukaan siinä pääsuoralla ja olihan se aivan huikean hauskaa. Erkylän lukkojen vanha GP rata on ihan pop!
Nämä kaksi päivää oli niin erinomaisen hienoja ajopäiviä niin kelien kuin reittien ja seuran ansiosta, että jaksaa taas syksyä kohti.  Oli todella kivaa kaikinpuolin ja mikä tärkeintä: HUSSE ROKKAA!
Täällä jaettiin  myös classic motocrossin Suomen Cup kauden palkinnot ja C luokassa olin kolmas kun liki kolmisenkymmentä äijää (ja minä) taistelemassa pisteistä. Samalla sain muistopalkinnot myös osallistumisesta niin enduro kuin motocrossi scrambleen.

Aina se harmittaa kun juuri kun on päässyt oikeasti vauhtiin niin tulee talvi ja kökkö kelit jne ja nämä museokapineet työnnellään tallin perälle odottelemaan seuraavaa kesää. Pitäisi muuttaa jonnekkin, missä voisi ajaa ympärivuoden kuten kesällä...
Noh, vielä olisi ensiviikonloppuna endurokilpailut ihan nyky pyörällä ja koitan olla lentämättä tangonyli kun taas sillä lähden ajamaan tämän jälkeen. Siinä on aina sellainen hienoinen nyanssiero hallintalaitteissa....
-Esmeralda-

3.-4.8 2019 54 års racet Linköping

Kauan odotettu kisa vihdoin H-hetkellä ja matkaan lähdin siis Heleniukselta lainassa olevan Pyydyksen kera. Tarkoituksena ajaa luokka 3B pre 1970 250cc. Reissuun lähti myös itse "Tiimipäällikkö" Helenius mekaanikoksi. Ei tuon sielunelämää muut oikein ymmärrä kun vuosia niitä ropannut mekatsu. Hyvää ajokeliä luvattu ja kämpperillä reissussa niin oli kotoisat olot. Se on ihan huippujuttu. Miten ennen onkaan tullut toimeen ilman sitä...

Tetris

Perillä saatiin taas sama varikkopaikka ihan radan kupeesta ja sekin oli ihan huippu. Kaikki lähellä. Hiltunen tuli sanomaan, että hällä on purkki tyhjänä, että jos ei orjaa saa niin ei pääse ajamaan. Siinä pohdin sitten kun oli 2 soololuokkaa jo plakkarissa - 3B Ruben Milds ja JST Jerry Smith trophy open - että jaksaisinko vielä yhden luokan. Ajallisesti osoittautui ongelmalliseksi ja vaikka ajoin kummankin soolon treenit, niin päätin jättää JST:n väliin kun olisi perätysten SC eli sidecar crossin kanssa. Lupauduin siis purkkiin. Kyllä jänskätti jaksanko, mutta lopunviimeksi hyvin se meni.
Tykkään kovasti tuosta radasta ja Pyydyksen etuiskarit oli saanut lisää öljyä niin nythän sillä oli ihan helmeä tykittää!

Kuva: Hans Hofer - lähdön odotusalueella minä, Pyydys ja Tiimipäällikkö Helenius

Kuva: Hans Hofer

Kuva: Hans Hofer

Kuva: Alpo Lehto

Kuva:Hans Hofer

Lauantain aika-ajot pohjat omaan luokkaan ja erässä myös pohjat. Sunnuntain ensimmäisessä erässä viimeisellä kierroksella joku varvaava jäi jalkoihin ja päätti lintata suoraan kylkeen kaataen alleen minut ja Pyydyksen. Pyydys huusi kuolemaa kaasu pohjassa ja minä huusin kuskille, jotta hittoon siitä päältä kun juuri olin ohittanut muutaman kuskin. Ne tosin menivät nyt menojaan edelle. Sammutin mopon ja potkin toisen päältä pois ja juosten talutin vallin reunalle, että saisin potkittua käyntiin. Toivoin sen lähtevän ja lähtihän se. Laakista. Vaihde oli jo päällä ja menin supermäninä kuvainnolinen viitta hulmuten puoliksi kyydissä vasta niin kaasu oli levällään. Siinä matkalla sitten kiipesin kyytiin ja kaahotin minkä ehdin, mutta aika tekemätön paikka. Jäin muutaman kuskin verran kärjestä. Viimeinen erä ratkaisisi siis kaiken. Pistevälit oli johtoon 2 pistettä ja seuraavaan 1. Piti siis voittaa.
Startit oli taas niin ja näin, toisen päivän viimeinen startti vihdoin osui kohtuu nappiin, matka tosin meinasi katketa ensimmäiseen mutkaan kun toinen sinkosi sisämutkasta kylkeen. Sain ihmeen kautta väistettyä vallilta ylös ja velodromia pitkin nurmikkoa puiden takaisin radalle ja matka jatkui. Piinasin Pyydystä minkä taisin ja päätin, että me voitetaan. Samassa startissa ajoi muita luokkia, joten en ihan ollut varma sijoituksesta maaliin tullessa, mutta kerrottiin, että vain 500cc oli 7 kuskia mennyt edelle startin liki 50 kuskista ja olin ensimmäinen 250cc kuski, joten voitin sen erän ja siis koko luokan. Piru, että olikin siistiä!

Mukaan tuli myös Ruben Milds kiertopokaali, joka pitänee ensivuonna viedä takaisin kiertoon. Pyydys on ihan paras! 😃

Sivuvaunuilu olikin sitten ihan toinen juttu. Halusin kokea senkin, joten se ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön.
Ammattilaisiltä lyhyt oppimäärä purkissa pyörimisessä ja vain kerran lämmittelyajossa olin väärässä paikassa. Tosin aika brutaalein seurauksin. Hetken mentiin kahdella pyörällä purkki ilmassa ja sitten päädyimme valliin ylös mutkassa kun Väiski ei voinut kääntää. Totesi vain, että sie taisit nukahtaa... en kyllä sen jälkeen enää kertaakaan. Yllätyin kuinka jaksoinkin peuhata siellä ja olin niiiiiin hyvillä mielin kun jaksoin maaliin asti. Ei hapottanut reidet eikä väsy käynyt muutenkaan. Toki ajovauhti oli varmaan rauhallisempaa. 16 purkkikuntaa radalla niin mutkissa sai jo vähän katsella, ettei viereiseen purkkiin kopsahda.

Kuva: Alpo Lehto

Kuva: Alpo Lehto

Kuva: Alpo Lehto

Kuva:Alpo Lehto

Kuva: Alpo Lehto

Kuva: Alpo Lehto

Kuva: Alpo Lehto

Kuva: Hans Hofer

 Sunnuntain ensimmäisessä erässä alkoi jo vähän painamaan. Rata oli kulunut jo aika patille ja alkoi olla fyysisempää joten voimat hupeni nopeammin. Viimeiselle kierrokselle olin jo väsy, ja vähän harmitti kun aloimme oikein jo vähän niinkuin ajamaan. Vauhdin nosto teki hommasta entistä fyysisempää joten edellisen päivän erät ja soololuokat oli lihasmuistissa. Viimeiseen erään oli yksi sooloerä välissä ja parinkymmenen minuutin väli ja sitten purkkiin. Mietin, että tuleekohan siitä enää mitään, mutta jaksoin maaliin ja se oli tavoite. Olimme oman luokan 8:s ja monta jäi taaksekin vielä. Olin niiiiiin ylpeä!
Itse lajia kokeilleena nostan hattua korkealle kaikille purkkiorjille, se jos mikä on kova laji!
Tuhannesti kiitoksia Hiltuselle #101 tästä mahdollisuudesta ja kannan se mukanani arvokkaana kokemuksena. Kotimatkalle väsyneenä, mutta onnellisena. Oli saavutettu enemmän kuin osasin odottaa.
Sitten olisi vielä scramble...
-Esmeralda-

28.7 CMX cup viimeinen osakilpailu Sipoo

Oli männä viikolla puhetta B luokan pelistä. Jos vaikka Linköpingiin tai vaikkapa muutenkin.. noh, "Tiimipäällikkö" Helenius (jolta Hussekin on aikanaan hankittu) soitti torstai iltana, jotta olisi CZ laitettu tulkaahan hakemaan. Perjantai aamuna hain sitten "pyydyksen" kotiin ja sitäpä siinä ihmettelemään. Olin jo unohtanut, miten lyhyt jousto näissä ikivanhoissa olikaan... mutta hienosti lähtee käyntiin. Laakista. Yritän työntää Hussen viereen parkkiin, jos vaikka siitä tarttuisi joku käynnistysvirus siihenkin..

Sipoossa siis tuplaluokat edessä (piti ajaa myös sivuvaunupurkissa, mutta Hiltunen sai toisen orjan) ja lämpöä luvattu yli +30. Hinku testata Pyydystä oli kuitenkin kova.

Kisapäivästä tuli kuuma. +33 astetta parhaimmillaan tai pahimmillaan ihan miten vaan. Yllätyin kuinka hyvin jaksoin kuitenkin ajaa.
Karultahan ensikosketus tuntui, mutta kun siitä pääsi yli niin alkoi opiskelu miten tulla toimeen sen kanssa. Tämän kaiken oivalsin pian: Se on puolimetriä matalampi kuin Husse. Vaihteita oli vetäviä 4 kpl + sitten välivapaat molemmin puolin tekee 12 yhteensä. Niistä arpa osui alkuun yleensä niihin, jotka ei vetänyt 😂. Keula oli vähän tyhjän oloinen, mutta muuten oli ihan soiva paketti. En saanut juotettua jurriinkaan kun tässä ei läppiä vielä ole kaasuttimessa. Tässäkohtaa on hyvä olla pieni.

Kuva: Simo Kuuslampi

Kuva: Simo Kuuslampi

Erien jälkeen kämpperiin kylmään suihkuun ja sillä pärjäsi oikein hyvin. Kyynerpää huusi hoosiannaa siihen malliin, että oli pakko jättää cz toinen erä väliin ja keskityin ajamaan Hussella vain cup pisteistä. Painoihan se kelikin jo vähän kropassa. Pyydyksen jälkeen Husse tuntui vieteri kirahvilta. Siinä oli joustoa ja senverran korkeutta, että ekassa mutkassa meinasin kaataa nurin kun en muistanut, että painopiste on niin korkealla.

Kuva: Simo Kuuslampi

Kaikissa erissä sijoitukset 5-7 välillä ja loppusijoitukset myös. Cupin osalta viimevuotinen haaveeksi jäänyt tavoite täyttyi tänävuonna ja nousin sijalle 3. Podium oli tavoitteena.

Kuva: Ismo Karttunen

Kuva:Antti Ruotsalo

Kuva: Ismo Karttunen

Kuva: Antti Ruotsalo

Kuva: Antti Ruotsalo

Kuva: Simo Kuuslampi

Kuva: Antti Ruotsalo

 Tämä kausi on ollut vähän niinkuin vaikeuksien kautta voittoon kun kokoajan ollut jotakin murhetta jonkun kanssa. Nyt kiusaa edelleen kyynerpäästä revenneet jänteet ja teippaamalla yritän pitää kasassa. Joskus kestää enemmän joskus vähemmän ja lääkärin arvion mukaan voi mennä parikin vuotta (!) ennenkuin ovat jiirissä taas. On kuitenkin osittain kiinni niin leikkausta ei tehdä.

 Yhtäkaikki tämä oli kauden viimeinen CMX ralli, joten cup kokonaistilanne oli siis se, että olin kolmas. Classic Motocross Finland jakoi myös erikoispalkintoja kaudlta ja minulle ojennettiin Taistelijan Malja. Vaikuttava yli polvenkorkuinen kiertopalkintopysti, joka kiertää jatkuvasti ja sen voi saada ansioituneesta ajosta mm. ja useinhan kun nuo startit on mennyt enemmän tai vähemmän päin hel**iä niin loppuerä onkin ollut hirmuista kiinniottoa ja ohittelua ihan maalihyppyrille asti.

 Itse Heikki Mikkola aikoinaan voittanut -70 luvun lopulla MM kisoista ja luovuttanut sen tekemään tätä kunniatehtävää. Kiitos CMF. Tuntui todella hienolta saada tämä huomion osoitus.
Tästä jatketaan Linköpingiin, ratsuna vain CZ. Husse jää kotiin.
-Esmeralda-

Kesäloma vihdoin

Muutama päivä lomailua mökillä Sawon ytimessä ja muuten loma menikin kisareissuissa ja tekemättömien töiden tekemiseen. Siksipä vähän laahustaa jäljessa, mutta kurotaan kiinni.

 Minnan kanssa lelut laatikkoon ja mökille viettämään ajon täyteistä muutamaa päivää. Aamut crossia joko Suonenjoen tai Keiteleen radoilla - ja paluumatkalla testattiin myös Pieksämäen rata - ja iltaisin enduroa koukkulammen lenkillä. Sitten saunomista ja uintia. Niistä on laatuloma tehty.
Keiteleen rata oli kivisiivilällä siivottu ja oli aika pehmeässä kunnossa. No, oikein hyvää mutkatreeniä sai aikaan ja muutenkin rata oli kivassa kunnossa. Onneksi olimme kahdestaan, pöly ei haitannut. Aamupäivän kun siellä telmi niin tiesi ajaneensa.  Kuvat Minna Kinnunen

Illan viiletessä (päivällä olimme siellä +25 ja +30 välissä) lähdimme enduroimaan ja vaihtelu virkisti ja vauhti kasvoi. Pitäisi viettää pyörän päällä joka päivä muutama tunti niin alkaisi luontevaksi. Hitsi, että olikin kivaa ja olisihan siellä voinut viihtyä pidempäänkin. Tulevat kisareissut painaa päälle ja pakko palata kotiin.

Kolmantena päivänä ajo hiukan tuntui jäsenissä, mutta sillä se lähti millä oli tullutkin ja kyllä se sitten alkoi sujumaan taas. Ja endurokin sujui jouhevammin päivä päivältä. Hävyttömän vähän sitä tullut ajettua tänävuonna, oikeastaan vain aluevalmennuksissa... Noh, keskityn nyt classic motocrossiin ehkä enemmän ja seuraavat kisat onkin Sipoossa ihan nurkan takana jo.
-Esmeralda-