Niimpä pakkasin kimpsut ja kampsut ja suuntasin Jämsään reenaamaan. Kotopolku on karanteenissa, jos haluan kisat ajaa siellä parin viikon päästä. Katsotaan... optio ainakin säilytetty.
Perhe Kinnunen oli jo pihalla odottamassa ajovaatteet päällä kun saavuin. 😀 Pikainen pukeutuminen ja ei muuta kun metsään mars. Olihan se taas jotenkin niin hankalaa. Olen yrittänyt säätää (loputon suo) sitä kotispooriin mieleiseksi - tosin se oli kuin rautatie. Täällä oli paljon enemmän patteja ja kaikkea niin siitä pukittelusta ei meinanannut tulla loppua millään. Markon perässä yritin pysyä ja pysyinkin - välimatka vaan kasvoi 😅 Minna tuli viimeisenä ja varmisti, että olimme päässeet perille. Varikolla siinä sitten säätelein ja ihmettelin ja takaisin spooriin. Itseasiassa ero oli merkittävä. Nyt taisin löytää paremman balanssin ja taisi vauhtiakin tulla lisää.
Iltapäivästä aurinko oli pehmittänyt spoorin niin, että iski kaatumatauti itse kuhunkin. Muutaman kerran jalka upposi ja jäi jonnekkin joten kylkimyyryähän siinä taas mentiin. Kotarin sivutuulen ohjaimet kerää kivasti lumet sisään, joten siinä sitten posket täynnä lunta päätimme päättää päivän ajot. Ajoa tuli reilu 50km ja 2,5h.
Aamusta ajot jatkui, kunhan Marko ensin huolsi vähän prinsessan pyörää. Huomasin, että ketjuohjuri oli vääntynyt ja kuluttanut näköjään rattaan kyljenkin jo ja ketjulukko oli ihan hilkulla poikki. Olisi saattanut seitinohuesti harmittaa työntää sitä sieltä metsästä kun vitjat roikkuisi pitkin kuusen oksia. Onneksi oli varaosa mukana ja mekaanikko talonpuolesta. Sain nuhtelut löysistä pinnoista takavanteessa (kiristi ne samalla) ja nyt kun mopo oli huipputikissä suuntasimme Minnan kanssa kahdestaan seuraavaan kohteeseen.
Aika vähän eilinen päivä tuntui paikoissa, ehkä hiukan "hitaalla", mutta ensimmäisen kierroksen ajelin siirtymävauhtia herätelläkseni itseni. Hankalalta tuntui, mutta kun seuraavalle lähdin ajamaan sitten sitä omaa vauhtia niin yhtäkkiä se olikin helpompaa. Oikeastaan sain aika hyvä "tatsin" ajoon ja oli rentoa. Välillä kuivaa paitaa päälle ja takaisin metsään. Viimeinen kierros painoi jo hiukan ja pätkittiin sitä pikaisiin lepohetkiin kun piti laseja pyyhkiä vähänväliä auki. Oli alkanut tihuttamaan.
Tämä oli viimeiseltä kierrokselta otettu kuva, kyltti julistaa: melkein perillä. Päivän edetessä alkoi nämäkin spoorit pehmenemään, ja johan se alkoi takkikin olemaan aika tyhjä. 3,5h ja reilu 65km ajoa. Ajoitus oli briljantti, kun kävimme syömässä niin sitten satoi jo ihan kunnolla.
Hyvä fiilis kaikenkaikkiaan ja aika luottavaisena ajoon tällä hetkellä. Ei mitään rinta kaarella vastatuuleen henkselit paukkuen vaan ajo kulkee kivan rennosti ilman erimielisyyksiä pyörän kanssa ja rytmi löytynyt ajamiseen. Noin niinkuin 90%:sti. Jos ei niitä tilanteita tule niin sitten ei yritä tarpeeksi... Seuraavana vuorossa ensiviikonloppuna Finlandia Enduro. 35km pitkä reitti 3 kierrosta.
Hyvä fiilis kaikenkaikkiaan ja aika luottavaisena ajoon tällä hetkellä. Ei mitään rinta kaarella vastatuuleen henkselit paukkuen vaan ajo kulkee kivan rennosti ilman erimielisyyksiä pyörän kanssa ja rytmi löytynyt ajamiseen. Noin niinkuin 90%:sti. Jos ei niitä tilanteita tule niin sitten ei yritä tarpeeksi... Seuraavana vuorossa ensiviikonloppuna Finlandia Enduro. 35km pitkä reitti 3 kierrosta.
Ehkä se Päijänteen ympäriajoon osallistumien voisi tulla kyseeseen kuitenkin. Kun vain löytäisi huollon jostain 😅 Kaikilla jotakin menoa tai sitten menossa jo jonkun huoltoon.
Noh, Minna sanoisi tähän: Asioilla on tapana järjestyä. Kiitos taas kaikesta 💕 nimimerkillä: oma huone yläkerrassa.
-Esmeralda-
