Ai minne? Eestiin vai?.... no Maarduun 22.4 TOP200 kisaan tottakai

Torstai iltana putkahti päähän, jotta pitäiskö käydä ajamassa Maardun kisa.
Siitä se ajatus sitten lähti.
Meni taas matkasuunnitelma vähän säätämiseksi kun olivat aikaistaneet aikatauluja ruojat.
Antin startti aika-ajoihin oli jo klo 8.30, joten hieno ajatus viettää yö laivalla oli sitten sitämyöten selvä. Poikkeuksellisesti myös meidän luokka ajoi siihen perään. Yleensä ollaan ajettu aina ensimmäisenä. Ei vanhoja hyväksi havaittuja sovi mennä muuttelemaan kun ei paljoa aikatauluja katseltu kun AINA ollut samaan aikaan vaan nyt satuin ihan ohimennen vilkaisemaan josko siinä olisi jotain good-to-know juttuja. Ja olihan siinä. Kuten esimerkiksi reilulla tunnilla aikaistettu aikataulu 😅
No ei siinä mitään, tästäkin selvittiin ja ei muuta kun rok rok.
Rata oli hienossa mallissa - pehmeä hiekka multa rata -  ja aurinko paistoi, vaikka oli luvannut sadetta koko päiväksi. Pykättiin teltta varulta pystyyn, jos vaikka säätiedoitus sattuisi pitämään paikkansa.
Aika-ajot meni taas vähän niin ja näin, mutta se näyttäisi olevan enemmän sääntö kuin poikkeus minun kohdalla. Treenin puute tuntui taas ajossa ja koska rata oli jo aika jännässä kunnossa meidän kohdalla niin ei ihan hirveästi tullut loikittua kun hyppyrien nokat oli ja aika uralla.
Molemmissa erissä sain ihan kohtuu startit, sinne kympin joukkoon kun puomilla oli porukkaa kahdessa rivissä. Vaan ensimmäisessä mutkassa väistelin sitten vähän turhankin paljon kun tyypit rynni jokapuolelta ja oli paikoitellen ihan ahdasta. Eihän ne meidän luokassa ajaneet, mutta sitten kun jäi sinne viimeisten joukkoon niin niiden ohittelu se vasta jännää olikin.
Onneksi myös sade ripsautti vain hetken, vaikka mietin, että tavallaan se olisi ollut minulle hyvä. Tullut harjoiteltua endurossa tuota mudassa möyrimistä...
Molemmissa erissä kolmanneksi ja totalin kolmas. Ajo sujui tällaisten ratojen ajamattomuuteen huomioon ottaen ihan ok. Jaksoi myös puristaa aika hyvin, ongelmat olivat lähinnä muualla miksi vauhti ei riittänyt enempään. Siltäosin en ollut tyytyväinen, mutta ei kaatumisia eikä tilanteita. Noh, ajoa lisää kyllä se siitä....  toivottavasti. Kawi toimii hienosti, kun kuskin saisi vielä säätöihin.
Antilla alkoi vasta toisessa erässä kulkemaan kuulemma, joten muutama erä vielä niin olisi varmaan voittanut vaan nyt jäi viidenneksi totalissa 😉
Tykkäsin radasta tosi paljon, vaikka oli haastava niin se on vaan jotenkin niin makee rata.
Alkaa myös tulemaan jotain perinteitä, kuten saslik. Sitä täytyy vaan käydä syömässä heti kisan jälkeen palkintojen jakoa odotellessa...

 Saimme aivan mielettömän upeat kukkakimput kaiken muun lisäksi vielä.

Kuva: Markus Almers

-Esmeralda-

Potsepa kestvuskross

Nyt vihdoin ilmat pysyi sisäpuolella. Kostoksi täytettiin se renkaan paikkaus sprayllä niin loppui siihen paikkaan se murhe. Onneksi.
Määrä tosin näyttäisi olevan vakio, että jos saisi mitenkään kaikki näytille ja voisi valita sieltä ne pienimmät pahat. Mutta ei.. yhden kun saa ruotuun niin seuraava jo ilmestyy 😅😅
Potsepan kestvuskrossi ratahan oli ihan mielettömän makia. Nyt ajoimme sen toiseen suuntaan kuin aikaisemmin ja pari mäen kinkamaakin oli tullut lisää.

  Olimme sopineet, että Antti ajaisi kawilla kun täry (eli 525cc) oli vähän niin ja näin käynnin ja jarrujen kanssa. Nyt vain kotemi heittäytyi hankalaksi. Siis minun.
Meinasin viedä kotarin karsinaan odottelemaan jo ja potkaisin käyntiin. PRÄNÄNÄN - BOH. Täh? Sammui kuin olisi vetänyt töpselin seinästä. Kawi oli jo karsinassa 3 numeron teipeillä ja kotari ei lähde käyntiin. IKINÄ..ole temppuillut tuolla tavalla. Ei ole edes oikutellu. Antti tulppaa vaihtamaan ja ei silläkään edes lupaa, ja ajosta se eilen tuli... näinollen suunnitelma on pohja muutokselle ja noin kymmenen minuuttia ennen starttia juoksin karsinaan repimään teippeja kawista ja vaihtamaan ponderia. Antti siis lähti täryllä siirtämään santaa ja minä kawilla. Vähän jänskätti meneekö ihan nenällään kun oli takajousi kiristetty vaan ei sitä tuolla huomannut. Vähän metsikön pateissa pukitteli, mutta pukitteleehan ne toiset hevoset ihan vaan silkasta ilosta eikä pahuuttaan 😆
Tunti ajoa ja lähdin yhden tankin taktiikalla, koska eipä sinne ehtinyt mitään bensaa viedä varikolle ja ajattelin kaasutella vähän varovaisemmin, että riittää. Ruutulippua ei varsinaisesti ollut vaan itse piti katsoa ajo-ajan täyttymistä ja loput jatkoivat kaksi tuntia. Noh, saavuinpa sitten kellolle jälleen ja siinä luki 1.00 ajo-aikaa jäljellä. Joo-o...? Eli ?! Mietin siinä kuumeisesti, että onko jo mun aika pois ja mistä ihmeestä vai vielä yksi kierros? Olin sata varma, että NYT se bensa viimeistään loppuu. Ajelin sitten kohtuu iisisti "nautiskellen" viimeisen kierroksen ja ihmeen kaupalla bensa ei loppunut. Pari kertaa tuli nojailtua kun joku kaatui edessä tai törmäsin mutkassa edellä ajavan takarenkaaseen kun sammutti pelit, mutta nyt sentäs pääsin ajamaan kutakuinkin omaa ajoa verrattuna harmilliseen Sakun kisaan. Myönnän, että näin kylmiltään hiekkaralli väsytti loppua kohti vähän käsiä, mutta muuten jaksoin ajaa hyvin. Lopulta olin 3:s maalissa (Nummelan Anu voitti ja Kadri Ehemae oli toinen) ja Anttikin ajoi hienosti luokassaan neljänneksi. Jarrukin oli kuulemma alkanut toimimaan pikkuhiljaa ja vaikka kaasu jäi päälle niin kun muisti sen vain niin pärjäsi kuulemma. 😎

Palkinnoksi oli piristävää vaihtelua skumpan sijaan Tarton Myllyn tuotteita muovikassillinen!
Hieno ajopäivä oli ja kawi toimi hienosti. Näin jälkeenpäin mietin, että olisi saattanut olla kotarilla vähän raskaampi reissu kun alusta oli pehmeämpi. Tuo meni kepeästi ja oli hyvät renkaat, niin oli ilo ajaa.
Tilasin myös uuden kypärän, joka saapui juuri ja juuri ennen reissua. Vuosia shoeilla ajaneena päätin nyt ottaa testiin Acerbiksen hiilikuitukypärän. Acerbiksen ajovaatteet ovat hyvin istuvia ja keveitä. Ei mitään ylimääräsiä kumisia 3D figureita tikattuna ja polvet ei ole nahkapaikolla vaan jotain kevlaria tms kun menevät puhki kuitenkin nopeasti. Olen siis tykästynyt kovasti jo niihin niin nyt päätin laajentaa ja testata kypärää. Yllätyin positiivisesti sen keveydestä ja istuvuudesta. Näkökenttä on myös laaja eikä paina laseja minnekkään suuntaan. Sitä ei oikeastaan edes huomaa päässä. Silloin sen täytyy olla mukava.

 Suosittelen lämpimästi. Siinäkin- kuten vaatteissa- hinta/laatu suhde on todella kohdallaan.
-Esmeralda-

Puuhapäivät jatkuu

No siis sanomattakin selvää, että vuotihan se edelleen 🤔 ja iso mörkökin keljuili. Jotain ruuveja karissut kaasarista ja niitä metsästettiin eilen illalla vielä kyliltä. Jarrutkin kadonnut (kuka niitä tarvii...) 🤕 

Joten kun mihinkään ei ollut kiire ja kielikin oli upea niin mikäs siinä

Pääsimme vihdoin Paikuseen kun pelit oli suunnilleen jiirissä ja vaaterissa ja vain todetaksemme, että täry (jätti mörkö) ei rokkaa kuten kunnon maansiirto dumpperin pitäisi, joten Antti saa luvan lähteä mun Kawalla kisoihin koska kaksisatasella se ei voi ajaa. Valomaskista siis lamppu irti ja valmis viivalle. Kuritin sitä sitten siellä hiekkalaarissa ja olipas nostalgista. Viimeksi kai ajanut sillä siellä EM kisoissa tai Eestin mestikoissa. Ja kyllä lauloi ❤️. Näillä eväillä siis huomiseen- tiedä mitä kaikkea sitä vielä kerkiääkin tapahtumaan.

Ai niin. Täytyy käydä täyttämässä rengas taas. 

Heippa....

-Esmeralda 

Täyden toiminnan reissu...

Oikeastaan touhu alkoi jo muutama kilometri ennen satamaa. Silloin nimittäin täydessä kuormassa oleva Fiatin takarengas pomppi iloisesti ohitsemme. Meni riemuissaan kuin villivarsa ja huumaantuneena vapaudesta luulin sen loikkaavan kaiteen yli jorpakkoon. Fiiu läntällään jarrulevyn varassa ja laivaan pitäisi ehtiä. Paikalle ryntäsi joku mies fillarilla ja kertoi, että meiltä oli pudonnut rengas ja se meni tuohon suuntaan. No shit? 😶 no mitäpä sitä napaa siinä kaivelemaan. Rengas. Lepo. Rengas. Asenna. Vain yksi pultti löytyi ja sekin oli ottanut hittiä ja kelvoton, joten irroitin muista renkaista yhden kustakin ja hain renkaan silläaikaa kun Antti teki uskomattomalta tuntuvan suorituksen ja tunkkasi haitaritunkilla nurkan ylös. Ihme että se keksintö kesti. Ja eihän siihen koko touhuun tuhraantunut kuin parikymmentä minuuttia. Ehdimme kuin ehdimmekin laivaan. 🤗

Rapakon yli tultuamme olikin mielenkiintoinen näky. 

Maa oli valkoisenaan ja lisää tuli kokoaja. Ei muuten, mutta huomenissa olisi endurosprint kilpailut Tallinnan lähellä. 

No tässäkohtaa aiheutti murheita vielä tuo takarengas, joka irtosi niin nyt se vuoti. Hitaasti mutta varmasti. Kuin etana ylämäkeen. Päivän edetessä lumi suli ja pääsimme kuin pääsemmekin Sakuun ajamaan kuuden jälkeen iltasella. 

Kotari toimi kuin junan vessa. Ja voi että olikin siistiä. 

Ja tämän jälkeen saunaan ja odottamaan huomista. Ihquuuuu 😘

Aamulla Antti mietti jo neljältä takarengasta, joka voisi olla jo tyhjä. Ja niinhän se olikin. Onneksi oli pikku kompura minkä se laittoi puksuttamaan ja silläaikaa (kun minä möngin mukavasti lämpimän peiton alla sängyssä) työsti myös pultin, että lähti kierteelle ja näinollen sai myös neljännellä pultilla renkaan kiinni. Lunta oli taas satanut ja päätimme aamiaisen jälkeen mennä katsomaan tilanteen ajaako vaiko eikö. 

Olihan se reitti aika luminen, mutta lähtisin vartin ensimmäisen jälkeen eli eiköhän siellä pääsisi. 

Reitti oli aivan helmi. Ja nautin suunnattomasti taas kotemilla metsässä kurvailusta ja hyvin pääsi kunhan pysyi polulla. 

Maalissa siis ilman kaatumisia ja muitakaan kevätjuhla liikkeitä ja voittohan sieltä tuli kun niitä haastajia ei juurikaan ollut. Ihan kohtalaisesti olisin pärjännyt muussakin luokissa kun pikaiseen aikaa vertailin, mutta pääasia oli se, että oli ihan 

älyttömän hauskaa. Kisan jälkeen ajoin suoraan läheiselle autooesulalle ja pyykkäsin mopon ja sitten etsittiinkin taas ilmaa renkaaseen kun oli vuotanut taas. 

Nyt Pärnua kohti. Matkalla oli pikkiriikkinen rengaspaja tien varressa ja uusimme vuotavan takarenkaan parillakymmenellä eurolla käytetty samanlainen alle. Renkaita ja pultteja etsittiin edestakaisin Tallinnassa vaan ei löytynyt mistään. Ni josko nyt yksi murhe vähemmän. Huomenissa lisää ajoa ja sunnuntaina sitten Potsepan kestvuskross kisoihin. 💪🏻

-Esmeralda-

On the road again...

Lelut laatikossa ja 🇪🇪 kohti. 

Jos ei aikaisemmin ole ollut haastetta tarpeeksi niin nyt sitten mennään samana viikonloppuna kahdella eri mopolla enduroa ja crosscountrya. 

Loman ja lystinpidon kannalta reissu otetaan ja mikäs sen hauskempaa kuin ajaa mopolla on se sitten enduroa tai rossia. Pääasia että tapahtuu pyörien päällä. Joten perjantaina endurosprint Tallinnan kupeessa ja siitä kohti Pärnua ja Potsepan kestvuskross kisoja sitten sunnuntaina. Muina päivinä ajetaan missä sitten niin paljon kuin sielu sietää 😊

-Esmeralda 

Liivakuningas

Piti ottaa vähän etäisyyttä, että harmitus ei tunnu enää nii pahalta. Tuntuu nyt vastustavan ihan urakalla lähestulkoon joka käänteessä. Varmaan huutaa treenin puutetta kun sortuu ihan junnu mokiin. 

Sakun hiekka kuningas kisat meni mun osalta oikeastaan vain maaliin rämpimiseksi kun ensimmäisen erän kaatuminen kostautui. 

Kävimme kyllä pari kertaa ajamassa pehmeällä hiekalla mutta ihan näin pehmeällä en kyllä muista milloin viimeksi.  Jo aika-ajossa kawaa sai kurittaa ihan kaasu pohjassa, että ylipäätänsä liikkui. No kuten yleensä niin ne meni mun osalta ihan harjoitellessa. 

Ensimmäiseen erään silti luottavaisena ja ajo tuntui muuten hyvältä. Lähdöstä jonkun matkaa mutkassa vieruskaveri kiemurteli hipoen ja kun olin jo ihan sisällä niin hellitin nanon kaasusta. Virhe. Mopo sakkasi samantien etupäällä hiekkaan ja lähdin tangon yli kuinkas muuten kuin päälleni suoraan niin, että niskassa oikein rusahti. Kun siinä pika pikaa potkin laitteet tulille (kaikki muut olivat menneet jo aikapäiviä sitten) niin huomasin samantien, että tanko oli aivan vinossa ja ajaminen oli todella {>*+\+<{€&/!@-€&. Päätin kuitenki jatkaa ja seuraavan kerran jos näin käy niin pysähdyn kyllä suoristamaan sen ensin. Ei vaan meinaa aivot millään käsittää että mopo ei mene suoraan jos tanko on suorassa. Suorilla pysty seisaaltaan ajamaan mutta mutkat oli todella haastavia kääntää. Kaaduin vielä kerran ainakin vai pari?! En muista enää. Maaliin kuitenkin kolmantena. 

Niska alkoi vetämään kramppiin ja yritin panadolia vetää, että pääsisi toisen erän ajamaan "omaa ajoa". 

No eihän se tehonnut ja ensimmäisen kierroksen jälkeen oli selvää, että erästä tulisi selviytymistaistelua. Koko vasen puoli selästä oli tulessa eikä pää kääntynyt vasemmalle ollenkaan. Kun vauhtia oli pakko pudottaa tuli ajamisesta entistä rankempaa kun kynti hiekassa pohjia myöten. En tiedä mistä ammensin tahdonvoiman jatkaa maaliin. Rata oli aika pateilla niin ei muillakaan se vauhti ollut ihan päätä huimaava ja sain pidettyä kolmannen sijan. Ihan varmaan vain koska en kaatunut kertaakaan. Harmitti todella paljon, mutta minkäs näille voi. Pitäisi vaan tehdä niin kuin muutkin, jotka on kiertänyt pitkin Latviaa treenaamassa jo viikkoja sitten. 

Kuva: Hanna Mägi Photograph

Erien 3:s ja totalin 3:s. 

Antti tuli luokassaan toiseksi ja tuumi hänkin, että oli raskain rata mitä ikinä ajanut siellä. Femma herätti ihmetystä varikolla ja siinä oli ainakin voimaa tarpeeksi sinne hiekkalaatikkoon. 

Nyt katse eteenpäin (koska päätä ei voi juurikaan kääntää) ja muutaman päivän päästä takaisin Viroon. 

-Esmeralda-

🔝 fiilis...

Nyt on käyty pehmeällä hiekalla kiemurtelemassa ja kaatuilemassa... voi pyhä sylvi ja muut fiksut naiset..
Alkoi se vihdoin sujumaan kun muisti taas muutaman perusasian, kuten esimerkiksi, että etupää on hyvä ottaa ihan tappiin pitkäksi niin ei sukella ja jos vaikka paino vielä taakse ni jo alkaa kulkemaan. Myös se saattoi vaikuttaa, että mekaanikko vaihtoi ihan uudet renkaat alle. Alkoi homma etenemään.

Kävimme vielä viimeiset hienosäädöt kurvailmeassa ihanassa auringonpaisteessa ja jäi niin hyvä fiilis, että hyvillä mielin lauantaina Liivakuningas kisaan Sakuun, Eestinmaalle.

Nyt näyttää siltä, että tämä vuosi vedetään "nakuna". En viitsinyt enää teettää uusia tarroja kun säästän senkin rahan kisabudjettiin. Onneksi Acerbis on vaatettajana niin ei kuskin tarvitse nakuna vetää...
Voi kun saisi viritettyä itseensä nappulat: kotari ja kawasaki. Sitten olisi aina kuljettajan asetukset vastaamassa kalustoa. Nyt joutuu aina vähän hakemaan moodia ennenkuin taas muistaa miten mennä. Tiedä sitten onko hyvä vai huono ajaa kummallakin ihan sekasin kokoajan.
Lisää hyviä juttuja. Peukalon - joka päitsillä meni - teippauksesta olen tehnyt taidetta:

Se on mallia: Handlebar fit. Se meni jo kertaalleen uudelleen pari päivää sitten kun heittäydyin hiekkaan, vaikka oli vähän niinkuin teipattu, mutta nyt se on oikeasti teipattu jokapuolelta ja kesti ja pystyi ajamaan aikalailla hyvin. Siitäkin hyvä fiilis.
Kaikenkaikkiaan ihan 🔝fiilis!
Mennään katsomaan miten jaksaa näin talven jälkeen suoraan peuhata hiekkalaatikossa 12 min + 2 kierrosta pariin kertaan.
-Esmeralda-