Baltic Cup II 12.1 2017

Alkaa olemaan jo tutut nurkat ja paikat. Jopa minä löydän suunilleen perille. Suuntavaistossanihan ei ole mitään vikaa, minulla vain ei ole sitä 😑 Onneksi on kartturi mukana, joka eksyttää tämän tästä ohjaamalla mystisiä oikopolkuja pitkin kohteeseen. Tyytyy vain naureskelemaan kun intän, että mielestäni pitäisi mennä vastakkaiseen suuntaan. Minä tunnetusti aika pitkälti ajan sieltä mistä olen aina ajanut ja löytänyt perille. Jos siis en käytä navigaattoria...
No jokatapauksessa jälleen Adrenalin Arenalla ja perjantain aikataulu meni suoraan sanottuna reisille. Laivasta kesti iäisyyden päästä ulos ja Tallinnan ruuhkasta toinen iäisyys päästä ulos. Olimme siis noin puolitoista tuntia myöhässä aikataulusta. Hallille noin puoli kahdeksan aikaan ja sanoin suoraan, etten aja. Aivan liian kiire kun aikaa oli puolitoista tuntia ja romut autossa. Päätimme siis keskittyä lauantaihin treenien osalta.
Kun vihdoin pääsin mopon selkään niin mistään ei tullut mitään. Mietin mitä hel**iä on tapahtunut. Hypyt lähti kynttilänä taivasta kohti ja mutkat meni suoriksi. Toisesta setistä tulin pois heti alkuunsa. Mitä kovemmin yritin sitä enemmän päin peetä meni. Hetken epäiltyäni muistin kyllä ja ei muuta kun takaisin radalle ja vot. Nyt liitu piirsi. Löytyi heti se tuttu mopo ja ajo kulki. Lopetin treenit siihen.
Kisa aamu on aina leppoisa, koska aikaa on ruhtinaallisesti ja on mukava heräillä rauhassa. Hallilla ajoissa ja kisat käyntiin. Ekassa erässä otin holeshotit. (Siis puomilta ekana matkaan) Vaikkei montaa kisaa takana olekaan niin silti oli hienoa ekaa kertaa elämässäni ottaa rossikisoissa holet. Johdin muutaman kierroksen, mutta sitten putosin pikkuhiljaa neljänneksi. Parisataa metriä ennen maalia tiukassa mutkassa etupää lipsahti alta kun leikkasin spoorin hiukan huolimattomasti. Kädet alkoi olla jo aika tukossa. Siihen sitten nurin ja suurin osa ohi 😞 Maarit (tuli hienosti toiseksi koko kisassa ja johtaa naisten sarjaa tällä hetkellä) sammutti moottorin seuraavaan mutkaan, eli äkkiä laskettuna ilman hölmöilyäni olisin ollut kolmas! Turhaa jossittelua, mutta ihan pakko. Putosin siis kahdeksanneksi.

Kuva: Motostart Photography

 

Kuva: Motostart Photography

Ajo kulki silti paremmin kuin ikinä ja viime kerrasta paransin kierrosaikoja yli 5 sekuntia. Sain ennätykseksi 55.11sek ja olin tyytyväinen. Pari sekuntia vielä pois niin ollaan jo ihan kärkitaistossa.  Löysin todella hyvä flown hyppyihin ja tupliin sekä koko rataan ylipäätään. Vielä on ajo hiukan epätasasista, joten ei pitäisi olla mahdottomuus kiristää kierrosaikaa. Myös sykkeistä huomasi, että maksimit oli 188 vaikka ajoin todella limiitillä. Aikaisemmin ollut 196-199 ja ajo on raskaampaa kun joutuu jumppaamaan jarru-kaasu kun ei saanut flowsta kiinni.
Toiseen erään huonompi startti kun juuri samalla kun 5 sekunnin taulu nousi niin huomasin, ettei vaihde ollutkaan tarttunut päälle vaan oli vapaalla. Menetin ajantajun ja piti vain seurata milloin puomi putoaa. Silti olin jossain 4-5 paikkeilla menossa ekaan hyppyriin. Ajo ei ollut ihan niin hyvää ja vasen käsivarsi vaivasi hiukan. Takaa tuleva törmäsi siihen kun kaaduin ensimmäisessä erässä ja kyynerpää turposi. Ajo oli silti parempaa kuin viimekerralla ja silloin en saanut minuuttia ihan rikki niin nyt mentiin silti 57-58s aikoja. Eli vaikka loppusijoitus oli 6:s kisassa niin olin todella tyytyväinen omaan ajooni.
Tuolla löytyy video tuosta kisasta:

http://www.xracing.fi/videot/adrenalin-arena-baltic-master-2017-race-ii-20170214/

 

Antti sai hyvät startit molemmista ja voitti ensimmäisen erän ja toisessa erässä olikin epäonnea kun juuttui lähdön jälkeisen hyppyrin jälkeen mutkassa kaverin kanssa jumiin toisiinsa. Joutuivat pysähtymään, että pääsevät irti. Viimeiseltä sijalta matkaan siis, mutta onnistui nousemaan 8: neksi ja totalin 4:s siis.
Nyt vain lisää ajoa alle, peli alkaa vasta nyt vihdoin tuntumaan siltä, että alkaa luotto löytymään ja luonne tulemaan tutuksi.

-Esmeralda-

Pöperöt analyysissä..

No niin, olen tässä testaillut Blå Bandin retkimuonia (suurkiitos Blåband Outdoor) jo jonkun aikaa ja olen erittäin tykästynyt niihin ja löytänyt omat lempimaut. Aikaisemmin ollut käytössä jo ”kuivamuonat”, mutta nyt uusi tuttavuus on nämä ”vain lämmitystä” kaipaavat.

Lämmitettävät muonat maistuvat vielä enemmän ns. kotiruoalta ja mausteiden käyttö on hillittyä, mutta ei se mitään mautonta mössöä ole.  Ne ovat käytännöllisempiä, kun on vähän aikaa ja ei tarvitse odotella, että makaronit pehmenee tai tuliko vettä liikaa vai liian vähän.

Annoskoko on aika reilu molemmissa noin niin kuin yksin syötäväksi. Yleensä jaamme sen puoliksi, (suunnilleen 200-300g per nenä) ja se on juuri sopiva annos crossierien väliin. Vatsaan ei tule liikaa tavaraa, että ajoa haittaisi, mutta energia riittää hyvinkin pitkälle. Yhdessä pussissa on reilu 500kcl mikä kuulostaa ehkä vähäiseltä vaan pitää kyllä nälän tehokkaasti.  Unohtamatta natriumia. Se on todella tärkeä muistaa urheillessa ja miksei vaelluksilla yms missä keho tekee töitä kokoajan ja hikoilee pois suoloja. Senkin takia pitäsi välttää pelkän veden litkimistä. Se kun tuppaa huuhtelemaan ne vähätkin suolat ja elektolyytit pois virtsan mukana. Natrium on tärkä osa aineenvaihduntaa ja näissä on sekin ajateltu.

Täältä voi vilaista esim. miten paljon turhemmasta voi tuon kalorimäärän jo saada, mutta nälkä ei varmaan kauas ehdi kun kääntyy jo tullakseen takaisin. Vertauksena tulee mieleen polttoaineen laatu, puhdas öljy ei savuta ja palaa hyvin, mutta joku vanha tsekkiläinen villasukista keitetty lamppuöljy savuttaa eikä pelit kulje.😛

https://vivas.fi/talta-200-kaloria-nayttaa-eri-ruokalajeina-katso-kuvat/

On todellakin siis merkitystä mitä syöt sen reilu parisataa kaloria. Vastineeksi voisi miettiä, jos joku haluaa pudottaa painoa, niin on harhaa ajatella, että syö vain pari avokadoa niin todellisuudessa kaloreita on enemmän ja nälkäkin jäi. Tämä puolikas annos (275kcl) on vain hiukan enemmän kun abaut 40g perunalastuja tai  reilu 3 dl täysmaitoa tai yksi avocado. Näin kun sen ajattelee tulee miettineeksi miten tässä pussissa on sitten vain näin vähän kaloreita? Vain täyttä tavaraa, ei mitään roska kaloreita, joista ei ole käytännössä hyötyä kuin hetkeksi silloin kun on energiat todella vähissä.

Muistan monesti enskakisoissa muutaman minuutin huolto-ajalla samalla kun huollan omaa mopoa ja tankkaan sitä niin söin mitä käsiini sain mikä ei ryömi tai murise, että oma polttoaine riittäisi taas kierrokselle. Silloin on ihan sama mistä saa energiaa kunhan sitä tulee mahdollisimman paljon. Silloin en tiennyt Blå Bandista, jonka olisi voinut laittaa turpoamaan termospussiinsa odottelemaan ja kun olisin tullut milloin lie puolen tunnin tai tunnin päästä katettuun pöytään olisi ollut ainakin haaleaa ruokaa tarjolla. Olisi se mennyt kylmänäkin. Tuli niin eksoottisia yhdistelmiä suuhun tungettua, kuten suolakurkkua ja banaania ja suklaata. Heti kun poskeen jonnekkin mahtui niin pähkinöitä, sipsiä ja karkkia perään. Lopuksi suu täyteen ja kypärä päähän ja siirtymällä söin sitten suuta tyhjäksi. Oikein ravintoterapeutin päivällinen J. Yleensä ajoin ilman huoltoa, joten piti itse suoriutua kaikesta. Näin ollen lounaskattaus oli mitä milloinkin kunhan oli paljon kaloreita. Näistä lienen syntynyt termi: ”ajo-pieru” 😁 Maalissa piti ruokaa saada mielummin heti, mutta viimeistään puolen tunnin sisälle, muuten tuli katastrofi. Palautuminen romahti ja keho meni syvään kataboliseen purkutilaan.

Nyt kun on siis selvää, että nämä lämmitettävät ruoat pitävät erittäin hyvin nälkää ne ovat myös vatsaystävällisiä. Ei tule ikäviä röyhtäisyjä eikä mitään kummallisia jälkimakuja. Eikä ilmavaivoja. Tosin tietoisesti vältän voimakkaammin maustettuja kuten Taco-pata jne. Ehkä alkuun olin skeptinen kun mietin ennen muinoin muiden merkkien keittopulvereita ja muita kuivattuja – lisää vain kuuma vesi- juttuja, kun ne tuppasi muistuttamaan pitkin päivää mitä on tullut syötyä.

Loppukaneettina voisin sanoa, että hyvän einesruoan edut lisättynä säilyvyydellä on aika huipputuote näin urheilevana reissaajana. Suosittelen ja tulee kuulumaan minun reissuarsenaaliin vastaisuudessa aina.

-Esmeralda-

Tasamaan kuski?

Ajohommia..
Lauantaista ei paljoa kerrottavaa. Olimme Sipoon crossiradalla ja oli vähän sellainentällainen päivä muutenkin ja ei oikein kulkenut. Parista jääspoorista tuli aikalailla ohjelmaa niin päätin, etten juurikaan yritä hyppiä kun lentelee minne sattuu. Ennenkuin sattuu.
Siinäpä sitten puolentunnin settejä ajelin ja olihan se vähän 😑.... en oikein saanut irti mitään kun ei vain luonnistunut. Että semmoista..
Sunnuntaina sitten olikin ihan jees fiilis. Olimme "kotipellolla" ja spooreissa taas ja alku kankeuden jälkeen alkoi ajo sujumaan. En oikein tiedä minne sen rytmin olin kadottanut. Ehkä olen vain tasamaalle luotu.. nyt oli taas rentoa ajoa ja hyvä flow.
Pikkupakkasessa ja sankassa seurassa. Väkeä oli aikalailla.  Lunta oli tullut vähän, mutta rata oli aurattu ja vaihdoimme ajosuunnan radalle ja taas oli ihan uutta haastetta. Spoorit tuli aika mielettämän pitäviksi vaikkei syviä olleetkaan. Ajoin mopo niin kallellaan, että jalka otti tankin kylkeen jo kiinni ja tilaa ei ollut enempää kallistaa.

Ja päätinpä siinä lämpimikseni käydä jopa metsäspoorissa tuolla. Hah.. no tuota.. aika hyvin se siellä meni - mitä nyt jalat oli kymmenen senttiä vajaat maahan ja takaiskari meinasi vaihtaa maksan ja pernan paikkaa. Onneksi ei ollut ihan varsinainen spoori niin pystyi ajamaan tapeilta röykkyisimmät kohdat. Olin itseasiassa positiivisesti yllättynyt miten tasaisesti tuo kulkikaan metsässä noin niinkuin muuten.

Oikein ihana päivä! Viikolla ei paljoa tule ajettukaan kun viikonlopuksi taas Adrenalin Arenalle Baltic cuppiin..
-Esmeralda-

Ihan pimeää hommaa...

Tää on nyt vaa tällaista kun asuu Suomessa.

Fillarilenkki parisenkymmentä kilsaa leudossa talvisäässä. Nastarenkaat on pop.
Meinasi ennen kisoja juuri tulla flunssa, herätin neljältä yöllä koko talon aivastelemalla vartin. Perjantain kiskoin kaksin käsin kaikki dropit mitä keksin lukuunottamatta kemiallisia nappeja. Ja nukuin. Teki tehtävänsä ja lauantai aamuna pääsin siis starttaamaan kisoihin. Kisojen jälkeen oli aika puhki olo ja ajattelin, että noni - nyt viimeistään räjähtää se hiton flunssa. Eikö mitä, sinne tais jäädä Karkkilan metsiin. Silti vähän varovaisemmin otin lenkin.
 
Puolivuotta ympärivuorokauden valoisaa ja toinen puolivuotta pimeää. Positiivista, että vaikken saanut tiistain tarkastuksessa vielä "lupaa" juosta lenkkiä maantiellä kun ei kestä tärähdystä, niin keksin paikan missä voin juosta. Lihakset alkaa olla jo niin vahvat (kiitos bosu-pallon ja kolmikerroksisen puulämmitteisen talon), että voin kulkea metsässä umpilumessa aika hyvin. Sain vihdoin uuden otsalampun hajonneen tilalle. Jussi luovutti upouuden metkan petzlinsä, joka tietää milloin katson lähelle ja milloin kauas ja säätelee valoa sen mukaa ja valon määrän ja mitä kaikkea - ja johon muuten siihenkin saa ladattua jonkun sovelluksen kännykkään!!!
Näinollen painelin hangessa pitkin kallioita ylös alas onnesta soikeana otsalampun kera ja olihan mulla siellä kavereita - tarvinnut yksin olla.

Ja nukkui muuten katit oman puunsa koreissa niin sikeästi leivinuunin kupeessa koko illan ja yön kun juoksivat liki 4 km lenkin ympäri kotimetsää mun kanssa. Tosin kun juoksin kallioita ylös alas niin istuivat ja odottelivat, että tulen järkiini ja matkan jatkuu. Ihan parasta terapiaa. En tiedä missäkohtaa on mennyt dna ketjun rakenne vinoon, mutta olen onnellinen omassa omituisuudessani 😊

Jostain luin: Lamp is different but the light is same...
-Esmeralda