Tarkkalan opissa taas 20.9 2015

 Jo aikaisemmin Lopella (missä pölisi aivan infernaalisesti) harjoiteltiin mentaalipuolen juttuja. Samaa jatkettiin Erkylässä eilen.

Kuva: Kristiina Komulainen

 Mukana oli kymmenkunta naista nostamassa tomua ilmaan ja kaikille varmasti löytyy ideoita omaan ajoon vaikka tasokirjo onkin laaja. Konstit ovat joka tasolla samat: Keskity siihen mitä teet.

Kuva: Ansku Karikuusi

Mielikuva harjoitteita ajosta ja sen tekemisestä. Tämä siis ei ole kuva väsyneestä porukasta vaan mentorin opeilla omien ajatuksien ohjailua hyötykäyttöön. Ansku, minä ja Tuire takana kuvittelemme ihan luvalla itsemme virheettömiksi huippukuskeiksi.
Tällaisenaan se toimii kun vielä saisi sen pysymään muistissa. Itse ainakin huomaan, etten aina jaksa keskittyä täysin ja varsinkaan kannustaa itse itseäni ajamaan kovemmin.
Erkylässä taas samoja vanhoja rasti teemoja (sitähän se ajaminen on yksinkertaisimmillaan: mutkia ja suoria) ja huomaan kyllä selkeästi hyödyn valmentajasta. Piiskaan huomattavasti enemmän itsestäni irti. Päivän edetessä vauhti taas kasvoi mukavasti ja ajatuksien karkailu väheni ja viivan alla oli mielestäni hyvin onnistunut päivä. Onnistumisen fiilis taas kantaa arki elämässäkin vielä pitkälle.
Aurinko paistoi ja reitti oli todella upeassa kunnossa. Voi kun tällaisia päiviä olisi useammin...
-Esmeralda-

19.9 2015 Kärhän lenkki.

Legendaarinen (Nummelan nostotalkoiden ohella) suomi enduro rypemis kinkeri. En ole ennen ollut kyseisessä kisassa ja jännä nähdä onko nyt molemmat kerrat: eka ja vika. Tuo ehta suomienska ei hirveästi innosta meikäläistä. En ole onnistunut säätämään itselleni iskareita, joilla liukas kivikko olisi vähemmän tuskallista. Nyt se hipoo puuhevosella rymistelyä, ne toimii oikeastaan vain tapeilta ajaessa. Tuolla oli kyllä pakko linttaa pakaraa penkkiin kun meinasi seisten tulla hiukan ohjelmaa.

 Reitti oli kyllä varmaan poikkeuksellisen "ajettava". En työntänyt tai nostanut kertaakaan tai ollut missään jumissa tai edes stumpannut. ??? Muuten ajo oli parilla ekalla pätkällä varsinkin pelto osuuksilla vaikeaa. Pienemmällä vaihteella suti ja isommalla joutui kiikkumaan kytkimessä ja sitten suti. Viimeinen pätkä olikin sitten vähän perinteisempi. Oli kivi ja sen kaverit jonossa polulla ja mutaa ja vesilutakoita sopivasti, ettei ollut tekemisen puutetta. Lähdin reitille ensimmäisenä koko kisassa (A ja B ajaisi lähempänä puoltapäivää) ja ei hirveästi ollut paikkoja revitty vielä riekaleiksi joten ihan ajettavaa se oli kaikinpuolin. Herra Kärhä tuli jopa maalissa kyselemään oliko liian helppo reitti. No, viimeinen nainen tuli reilu puolitoista tuntia mun jälkeen maaliin, että ei se kaikinpuolin läpihuuto juttu ollut.

Kävin hiukan kateselemassa pätkiä ennakkoon ja löysin 3 mk:n metsän siimeksessä nököttämästä kyseisen kaverin. Pikku projekti talvi-illan puhteiksi?!
Maaliin siis kommelluksitta, ei nyt ihan ajofiilikset ollut liputtamisen arvoiset, mutta reilu puolenminuutin marginaalilla voitto tuli. Onneksi ei satanut, tihutti välillä mutta siinä kaikki. Tai no, eipä se olisi varmaan tuolla haitannut. Kastui siellä kuitenkin...
Moottori alkaa olla männänvaihtoa vailla ja muutenkin ajokausi alkaa varmaan kohta olla tältä syksyltä taputeltu.

Palkinnoksi harvinaista kyllä rahapalkinto, sekä tarpeeseen SE-Teamin lahjakortti niin voi taas hakea uusia ajohanskoja. Ainoa paikka mistä olen löytänyt sopivia XS kokoisia hanskoja.

Huomenna sitten Tarkkalan treenit Erkylässä.. eikun mopoa pyykkäämään ja huoltamaan.

-Esmeralda-

Hallila enduro 12.9 2015

Luojan kiitos ei tullut enää loppuviikosta vettä. Helsingin moottorimieskerhon tekemä reitti oli lähes kokonaan peltoa ja sitä riitti reilun 15 kilometrin verran. En ole juurikaan päässyt peltoa ajamaan ja varsinkaan liukasta apilapeltoa :), mutta siinähän sitä tulisi sitten harjoiteltua.
Aamukaste piti heinät timantein koristeltuina ja takasi, että varjopaikoissa olisi ohjelmaa. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja sai höyryn nousemaan pellosta. Tulisi hieno päivä.
Pätkän alussa ihan jo ensimmäinen mutka otti luulot pois kun tuli luikasteltua pyörät lukossa pulkkana pitkäksi. Onneksi oli tilaa. Seuraava mutka olikin alamäkeen viistorinteessä ja kääntyminen oikealle ylämäkeen. Buahha... toivoton yhtälö. Pystyssä pysyin kyllä, mutta vaikka va-ro-vas-ti tulin niin siltikin meinasi olla vaikeaa saada jatkumo oikeaan suuntaan.

Kuvat kaikki: Satu Hiltunen

 

 

Edellinen kuva on noin 3 sek aikaisemmin ja sitten sitä mentiinkin kuin öljytyllä pellillä. Kääntyy kääntyy..ehkä.Tuo reitti siis menee tuolla oikealla jossain kymmenien metrien päässä :)
Aika metkaa muutenkin kun välillä oli pitoja ja sitten ykskaks aivan peililiukasta. Ei päässyt tylsistymään todellakaan. Ei tiennyt laskeeko pitkäksi vaiko housuun.
Reitti oli todella makea kun pienten metsäsiirtymien kautta aina vain toiselle pellolle ja oli tarjolla ihan kaikenlaatuista peltoa. Yhdelle pellolle oli puimurilla ajettu latu ja vilja mikälie oli niin pitkää, että tapeilta seisten kuikuilin minne se jatkuu. Pari pehmyttä kohtaa, mutta niihinkin oli avattu lisää leveyttä niin ei ongelmia.
Yhdessä metkassa spooripaikassa maa oli sellaista imu multaa, että siihen meinasi vallan jäädä kiinni. Kiertelin reunoilta vauhdilla ja leikkasin spoorien yli toiseen reunaan kun edellä ajavalle sattuikin joku ajovirhe spoorissa ja veti pitkin pituuttaan syöksymällä kuin pesäpallon kotipesälle ja suoran eteeni. Vauhtia oli ja en ehtinyt sekunnissa mitään muuta tehdä kun nostaa keulaa ylös ja koittaa tarrata takapyörää lentoon mukaan ennenkuin ajoin kaverin yli :O jarrutin heti perään ja huutelin sattuiko pahasti? Kaverilla oli jo hanska pystyssä ja huuteli olevansa ok. Huh. Onneksi pehmeä pelto varmasti auttoi osaltaan. No ei siinä muuta kun tuppi nurin jälleen ja maalissa minun jälkeeni tullut kaveri kertoi, että se kyseinen kuski nosteli jo pyörää pystyyn eli ei ollut pahasti sattunut vaikka ajoin ihan suoraan yli. Suo anteeksi kovasti..

Toiselle kierrokselle polku oli kuivunut jo aikalailla ja tuli oikein hyvää kilvanajosettiä classic luokan Risto Liimataisen kanssa. Otti minut kiinni ja heittäydyin varjoksi piinaamaan. Siihen asti kunnes ahnehdin yhden paalimutkan ja oikeanpuolinen risusuoja otti siihen kiinni juntaten etujarrun pohjaan. No miettikääpä miten siinä käykään. No juuri niin. Onneksi vain sammui enkä lähtenyt tangon yli. Ne sekunnit riitti ja Risto karkasi.
Tuloksena D luokan voitto kotiin tuomisina ja erittäin hyvä fiilis, hieno päivä ja ajo maistui. Olisi voinut jonkun kierroksen vielä ajaa vaikka nytkin pätkä ajoaikaa tuli noin tunti.
Kun laitteet vielä kestäisi tuon Kärhän lenkin niin sitten täytyykin miettiä kaikki uusiksi.
-Esmeralda-

Tohmajärvi enduro 29.8 2015

Vihdoin koitti kauan odotettu kisa.
Lähdimme jo torstaina mestoille kun kesälomilla oltiin niin sama mennä jo pätkiä katselemaan.
Oli juuri hiukan satanut sillai sopivasti, ettei pölissyt ja pito oli oikein sitkeä tintta. Hienoja pätkiä tiedossa.. tai siis olisi ollut, ellei yläkerran putkimies olisi hajottanut pääsulkua ja näinollen vettä tuli seuraavan päivän aikana liki 50mm. Sitä tuli noin 45mm liikaa. Sateessa kävelimme 1 ja 2 pätkät. Hienoa settiä siltikin, mutta en todellakaan tunnistanut niistä muutamia mäkiä enää kun tontille tulin.

 Hyppyrin alastulorinteeseen oli tehty metrimäärät ja se legendaarinen K, jonne viimeistään kannatti tehdä se telemark alastulo, mikäli mieli kääntyä reittiä pitkin oikealle alamäkeen...

 Hienoa pätkää, vettä vaan jaksoi tulla..

Sitä tuli vielä illallakin kun katsastimme mopot.. ja vielä yölläkin... ja..
Kisa aamu koitti tahmeana, mutta ei satanut enää. Vesi lainehti kyllä jokapuolella. Kun viimein pääsin matkaan niin edessä olikin aika totinen siirtymä taikka pari. Yli kaksisataa mopoa kun oli kuoputtanut ja kaivanut ja tonkinut reitin kertakaikkisen perusteellisesti niin siinä oli riemua kerrakseen. Luonnollisesti olin ratketa intoon. Lyhyine jalkoineni olin enemmän kuin pulassa jälleen.
Saviränniä, limaisia kiviä ja esiin kaivettuja juuria. Upotuspaikkoja. Nam. Ja sitten ne väittää, että mutakylvyt rauhoittaa. Karikuusen Anskun kanssa vietettiin siellä laatuaikaa todenteolla. Isä-Karikuusi oli oli seuraillut missä porukka menee ihan vain savun perusteella. En muista milloin olisin rämpinyt samanlailla, ehkä 2008 Hallilan herkkuenduro, en myöskään muista 200:sen ikinä pöhisseen keittopisteessä?! Jono pudotti välillä vauhdin niin heti alkoi tapahtumaan ja salitreenit vedettiin taas maastavetona yli 100kg helposti. ja monasti.
Pätkät oli kuitenkin aika hienoja, muutama ylämäki oli puhki ja niihin oli jonoa kun linnanmäen suosituimpiin hupilaitteisiin. Yli 100m parhaillaan... ihan niinkuin siirtymilläkin.
Jossain olin temunnut sitten kytkinrungon poikki, ja oma taival jäi kakkospätkälle. Siinä oli sellainen hassunhauska mäki, joka oli kaluttu kallioon asti (kävellessä en edes moista tajunnut/nähnyt) ja sain ihan mukavan pidon reunaa pitkin, mutta sitten olisi pitänyt vähän kevittää kytkimellä ettei hyydy niin kapine jäi käteen kaikkineen päivineen ja tippui roikkumaan letkujen varaan. Noh. Pelit sanoi köh poks ja arvatkaa minne painovoima hoitaa malmin kun se alkaa kallistumaan?!
Alarinteeseen tietenkin. Tankinkorkki edellä. Jarruttelin siinä alastuloa minkä nivuset kesti ja säästyttiin suuremmilta kalustotappioilta. Tosin moottori kastui niin, ettei meinannut millään enää lähteä käyntiin. Ennen viimeistä polkaisua kerroin sille, että se todellakin on viimeinen. Sitten jätän sen sinne. Ei tyhmä mopo. Yskähti käyntiin ja niin me paarustettiin maaliin vajaa puoli pätkää jäljellä ja kytkinkahva pysyi kyydissä kun kouristuksen omaisesti telakoi etusormen sen ympärille. Ajelin puoli cockerspanielilla maaliin ja ajattelin, että kunhan pääsen huoltoon niin saan vaihdettua tai korjattua sen. Kun siirtymä alkoi samalla lutakko kivikko rumballa päätin siirtyä asfaltti soturiksi ja suorinta tietä lähtöruutuun. En olisi enää jaksanut kikkailla rikkinäisen kahvan kanssa sitä siirtymää...
Harmi, odotin todella paljon kisaa ja tuplaharmi, että sade teki tepposet. Kisan reittipäällikkö Harri Pippuri oli tehnyt miehen työn tuon reitin tekemisessä. Ja koko talkoo porukka tietenkin.

Leipäpussi ja patukoita tuli kuitenkin jokaiselle, joka reitille oli lähtenyt ja oli muuten hyvää leipää! :). Noh aina on se ensivuosi... silloin sitten.
Make oli vissiin ajellut jotain muuta reittiä, kun ei se kuulemma niin pahaa ollut ja hyppinyt jostain juurista viihdyttänyt itseään ettei poloinen tylsisty! Oman luokkansa toiseksi ja yleiskilpailun 4:s. Mutta ihan varmasti siis jotain muuta reittiä ajanut!!! ;)
-Esmeralda-