maanantai 20. tammikuuta 2014

Kanteleen sikalenkki 18.1 2014

Aamulla rapeat -22 pakkasta ja mietin taas, mitähän ihmettä sitä laittaisi päälle. Tai lähinnä alle. Menee taas hetki kun sopeutuu kylmyyteen ja toinen mokoma kun taas keksii millä kerroksilla on paras ajaa.

At morning was freezing crispy -22 and wondering the typical woman porblem: what to wear? It takes a while again to figer out the layers what are comfortable to ride.

Olimme hiukan ajoissa paikalla kun startti olisi 9:ltä ja me kolistelimme tontille jo ennen puolta seiskaa :) Olikin lähempänä kisapaikka kun kuvittelimmekaan. Siinä sitten keekoiltiin ja odoteltiin. Virittelin naamaan teipit sekä sukkien pohjiin lämmittimet, jotka luojan kiitos äiti oli ehtinyt käydä etsimässä jostain urheilukaupasta. Muistin, että niitä piti olla, mutta käytinkin viimoiset kärmeksellä. Olisi kyllä varpaat huutanu hoosiannaa, tai sikäli mikäli umpijäässä voi huutaa hoosiannaa...
Vihdoin päästiin itse asiaan eli mopo, joka oli mukavasti köllötellyt lämmitetyssä takakontissa katsastukseen ja kiireenvilkkaan vielä hetkeksi takaisin konttiin. Juuri ennen kun H-hetki koitti ja piti kokoontua lähtöpaikalle otimme vasta sen ulos jälleen. Sai aika kauan käytellä, ennenkuin alkoi moottori edes lämmetä tuossa kun ei ole edes termostaattia. Oli kaikenmaailman pahvit ja suojat mutta silti. Starttipaikka oli ensimmäisenä, ja siinä on omat puolensa. Ei ole ketään edessä, mutta jos on niinkuin Heinolassa, niin ei ollut juurikaan jälkeä mitä seurata.

Early enough at place, start would be at 9 and there we were rattle the dirt road a bit after 6. It vas closer than we thought. Then just hanging around and killing time. I was covering my ceeks with tape to prevent the frostbite. Toe warmers to boots (thanks mom). Finally started to do why we went there. Bike was inside the van feeling happy and enjoying the heater. It still needed quite a lot warming to heat up even had all insulations around engine. I had start place at irst line and it's a good place to take a hole shot, but if there isn't any trak it's hard to realize where to go. Like Heinola cc. Totaly lost without track.

Startti tapahtui edestä ajavan mönkkärin takaa ja laakista pärähti tulille ja loikkasin matkaan. Kahvalämppärit lämmitti mukavasti sormia eikä pelkoa jäätymisestä ollut. Reitti oli hyvin ajettu, eli tukeva jälki kiemurteli metsässä ja sitä oli hyvä seurata. Hyvään vauhtiin pääsinkin.
Ekan kierroksen loppupuolella laskin pari nuorta ohi, ne ajaa kyllä todella kovin. Paikoitellen aika liukkaankin peltopyörityksen  jälkeen takaisin metsään ja yllätys oli melkomoinen kun ensimmäisest kivestä mopo loikkasikin takaisin niin, että melkein löin leuan tangon keskipehmusteeseen. Mitäs ihmettä?! Totesin etuiskareiden olevan käytännössä vailla meno tai paluu vaimennusta. Vähän etujarrua niin se notkahti sukeltamaan kuin ankka pyrstösulat pystyssä ja kivistä loikki iloisena sinne tänne kuin kolmen promillen kännissä oleva siiseli. Kolmannella kierroksella meinasin jo tulla pois, ajamisesta ei tuntunut tulevan yhtään mitään.

Start was after ATV which was crawling front of the line. The last thing what I did do before the start was the palm heaters. I turner them on. Then hit the road. No worry there was a good track what to follow. A bit rocky track but I got a good rythm. First round I was leading but then came couple of youngers after and I let them go. They were riding like hell. After the frist field section back to woods and I nearly hit my chin to the handlebar padding. Whatta he....? I realize that I'm riding practically without front suspension. What a nice surprise. If I touch to front brake the bike will dive like a duck tail feathers pointing the sky and from the stones it lope here and there like a drunken ground squirrel. At the third round it was nip and tuck that I didn't ride stright to the pit and get my butt home.
Kuva:Satu Hiltunen
Kuva:Satu Hiltunen
Kuva: Satu Hiltunen
Kertaalleen heitti pusikkoonkin yhdestä juuresta, jäin sinne risukkoon mopon alle ja rimpuilin siellä kun hobitti hämähäkinverkossa eikä millään meinannut päästä pois. Karsin tunnetiloja ja jätin vain keskittymisen etenemiseen niillä eväillä mitä käsissä, aika mureissa sellaisissa oli.Braap... eiku... braap..eiku...braa-aap.. hups eiku. Keulan luottotiedot meni parissa "isommassa" happipaikassa ja senjälkeen yritin vain olla osumatta mihinkään ainakaa kovaa.

Once my bike throw me from one root to the bush and i got underneath it. I struggle like a hobbit in spider net and couldn't manage to get up. I comb out my emotional storm and left only: forward. Braap I throttle... braab.. oh no, not in there... braab... oh sh*t... braa-aap ... damn.. I lost totally my trust in front forks at couple of bigger gasps and that's it. I'm done. Just catch the checkered flag in one piece.

Kuva:Satu Hiltunen
Tulihan se maali vihdoin, ja en kyllä muista ajaneeni yhtä varovasti ja sekavasti ja kankeasti ikinä - tai siltä se tuntui. Kaikkien kommelluksien jälkeen silti vielä suoritus ylsi voittoon, ei hirveän monella minuutilla, mutta voittoon kuitenkin.
http://www.xracing.fi/crosscountry/uutiset/kujanpaa-vei-kylman-jannitysnaytelman-20140118/
Kyllä niin kamalalta meno tuntui, mutta ehkä tässäkin minusta itsestäni vain tuntui siltä. Rentous oli kyllä ajosta ihan tipotiessään...
Aurinko nosti juuri naamansa kun ajoimme maaliin ja vaikkei kylmä tullutkaan niin naama ja rinnukset oli paksussa huurteessa kyllä.

Finally after 6 rounds i saw the flag. Can't remember when was the last time when was riding so carefully. After every troubles I still was first at the flag so I win.
Ride felt horrible, but part of it might be just the feeling. It wasn't relaxed and smooth riding at all.
Sun pop up when we finished our race and it felt a bit warmer. I didn' t feel cold at all even my chest and ceeks were covered up with frost though.

Joskus vaan sattuu työtapaturmia ja monen yhteensattuman summana etuiskarit petti. Nuo iskarit eivät ole ollu minulla juurikaan ajossa ikinä, enskan kun möin niin piti ottaa nuo käyttöön. Noh tilanne on nyt korjattu ja matka jatkuu...
Crossin moottorin luonnetta joutuu vähän opettelemaan vielä, oli mielenkiintoista yrittää liukkaalla annostella voimaa tuosta ulos, jos olisi ollut purukumi suussa olisin tunkenut sen luultavasti pakoläppään. Aina kun se aukesi alkoi holtiton sutiminen ja suraaminen.
Nyt voisi olla taas käyttöä lyijylevyille, jota offshore aikana jouduin lastaamaan veneeseen monin kappalein kun olin niin kevyt kuski. Sellainen kuormaliinalla takalokarin päälle antamaan kuskille vähän auktoriteettiä ja latistamaan mopolta menohaluja.
Moottori toimi sinällään kyllä erinomaisesti, ehkäpä vähän liiankin kun olin jo pari viime kertaa ajellut sillä vähän viallisella sytytystulpalla ja miettien, että merkillisesti hiukan nahistaa, mutta toimi kuitenkin. Make olikin sen verran isompi, että sen alla huomasi selvästi että jokin mätti. Viimein vaihdettiin uusi sytytystulppa ja menasin kotitiellä lähteä lentoon kun väänsin kaasusta :)
Talven kisakausi avattu ja reitti oli kaikesta huolimatta hauska ja vaihteleva. Sopivasti pääsi välillä pellolle vähän huilaamaan ja kivet huomasin vasta toisella kierroksella kun etukepit olikin vieterit.
 
Sometimes just happens like that and I didn't use those forks really much before so it was surprise. Fixed up and way to go. I still have to learn the character of cross bike engine. It's different, so anxious. I remember the thought that I wish I had chewing gum in my mouth. I would put it in to the exhaust flap, smoothing up a bit the opening. It was like mule kick. Bye bye the grip in rear tire.. It' s really nice bike to ride and a while ago I was thinking that it miraculously kinda sticky to get rpm been some time already and guess what? The spark plug was damaged. I chance it and first test throttle I didn't have time to get permit to take of.. it got airborne at home road immediately.
Race season is opened, and in the end it was enjoy and fun..
 
-Esmeralda-