maanantai 10. helmikuuta 2014

Koettelee mutta ei lannista.. Try but not daunted..

Enimmäkseen tullut urheiltua kaikkea muuta kun ajamista, rymistely vähälumisessa kivikkomaastossa ei hirveästi houkuttele. Sitten lunta tuli vihdoin edes sen kymmenen senttiä ja raivasin jo enskareitinkin kotimetsikköön.
Joulupukki oli vissiin eksynyt todenteolla ressukka, kun löysi nyt vasta perille ja toi tulessaan luistelusukset! Vanhana pertsakilpahiihtäjänä luistelu tuntui yhtä luontevalta kuin juoksu takaperin kengät väärissä jaloissa
Noh, oppia ikä kaikki. Vaan eipä tunnu paksuun kalloon mahtuvan, että sormet pitäisi vetäistä välistä ennen kuin on mopolla nutullaan.

Most of the time been doing other sports but riding. Rumble at rocky woods without snow don't really attract me. Then came 10cm snow and poor santaclaus have serious navigate problem because find his way here a bit late. Anyway I got skating skis (what a word!). I'm an old fashion traditional skier so skating with skis feels as natural like running backwards wiht shoes in wrong legs so have to test this old wisdon: you are never too old to learn something new.
Hope that goes easier than my ability to bound in my thik head that fingers away when falling down.
Semmoottis siin sit kävi kun etunen lipsahti mutkassa alta ja ohjaustanko ois osunut kiveen ellei olisi ollut sormi välissä. Ajelin siinä sitten vielä reilu puolisen tuntia ja eipä sitä kummemmin jomottanut, mutta totuus paljastui kun aloin hanskoja riisumaan kotimatkalla ja lihankolosta kurkisti syvemmät segmentit niin hetken arpomisen jälkeen ajoin sitten suoraan sairaalan polin päivystykseen tikattavaksi. No se oli tarina sinänsä ja ei siitä sen enempiä - olipahan viimeinen kerta kun sinne menen... sattui nimittäin sama "lääkäri" kun aikoinaan vuosi sitten loukkasin reiden, josta pakenin ilman hänen määräämää hoitoaan. Hän kun olisi kovasti halunnut antaa lihasrelaksoivan piikin reiteen kun näytti olevan krampissa. Yritin selittää, että törmäsin puuhun ja vuotaa verta sinne ja turpoaa ,niin sai hepulin kun en huolinut piikkiä.. "mike puu? minne puu?..sine tulla tänne halu apu ja mine sano sinä piikki ja sine ei halu.. sine mennä koti nut oma vastuu... " no se siitä.
No parisen päivää piti ottaa rauhallisesti, mutta sitten pystyi jo senverta pyöränsarviin tarttumaan, että sillä pääsi kuntoilemaan.
Pääsi vihdoin myös testaamaan luistelusuksetkin näköjään ihan viimeisillä lumilla ja voi pyhä yksinkertaisuus, että tulikin valittua oikein sopiva keli harjoitteluun :) nuoskaa satanut kerros ja ei montaa suksen jälkeä märässä pöperössä ja olihan raskasta. Kammo hapotuksella viitisen kilsaa taivallettuna olisin samalla effortilla sivakoinut pertsaa Lahteen ja takaisin. Ainakin vähintään.

As it happened when front wheel slip under and I left my finger between a rock and handlebar. I continued to riding and notice the damage when I took my gloves away. Piece of meet was hanging and white "things" peek at hole. Yummy. Had to drive stright to emergency hospital what ever to get a few stitch in that. Unfortunately there was the same "doctor" when I injured my leg by smashing it to a nice and hard pine tree about year ago. I tried to explain what has happened but he kept on asking: "whatta trii?.. wheere trii? ... u comma hire and wanna helpa an mi sai u gotta dis ans dad  an u dant wanna..u go tha home nou..." Oh boy, I thought that was both times: the first and the last but no. To be honest, now it was the last. I wouldn't even take my dog to that doctor. Not that I even have a dog.
Couple of days had to take it easy but then I could start cycling. I also went to test the new skis. Mistake :) wrong weather. It started to rain water and the snow started to feel like mashed potatoes. Pulse nearly 200 I was struggling forward - most of the time- and damn that was heavy!

No eipä tässä vielä kaikki kun nyt vauhtiin päästiin niin pitihän sitä käydä vähän mopoilemassa viikonloppuna. Sormen haava aika ookoo näköinen, tikit poistettiin perjantaina. Teippiä monta kierrosta ja pikkiriikkisen peltokuritusta ja hauskanpitoa. No ensin tuli se kuritus ja sitten Make kuritti piikkiäni niin, että leikkasi kiinni... sitten alkoi vasta se hauskanpito kun sain alle Maken 300 2T kotarin. Olipas se namiskuukkeli peli.. voimaa on näköjään paljon helpompi annostella kun raivoa :)
Olisi pitänyt kellottaa ihan mielenkiinnosta, koska olimme yksimielisesti varmoja, että ajoin sillä kovemmin kun omalla piikilläni.
Omaa tyhmyyttä/ajattelemattomuuttani tuo moottori episodi kun viimeksi ollut aikalailla pakkasta kun olin ajamassa ja moottorissa oli vielä lämpösuojat ympärillä ja toinen puolisko syylaristakin peitettynä ja nyt keli oli nollassa niin vähemmästäkin pumppu leikkaa kiinni. No oli männän vaihto aika anyway...
Nyt sitten katsotaan pääseekö kisaamaan ensiviikonloppuna - riippuen miihin kuntoon sylkky nirhaantui  (hyvästi päitsi budjetti)- sormi on varmaan taistelukunnossa jo silloin. Vähän rupi repesi ja ei siitä kyllä nättiä tule. Josko se nätti oli alunperinkään ommeltuna kun irvisteli kuin kinkkurulla.

At the weekend we went to ride a bit. Finger have chanced remind from ham roll just ugly, but it's kind a working.Stitches are away and just in case I loaded it with tape to avoid any rip or split. At field track first I had fun wiht my own bike but then Make got exited to punish it and it died. The bike I mean. Piston melted and that was end of the fun story. In the end it was my mistake because I didn't even thought about the weather. It was aroun 0 and last time when I was riding was over -22 so engine was loaded with insulation on both sides to prevent carburator freeze up. Also one of the two radiators was also taped and wrapped around so it was seriously going too hot.
For this reason I had a opportunity to test the 300cc. That was funny. I ride it faster than my own. It seems easier to adjust the power than the rage. Very nice bike. Me like. Me want. :)

-Esmeralda-