Motocenter enduro, Riihimäki 22.2 2014

No kyllä niin nätin kelin lykkäs ettei tiennyt miten päin ajaisi, ja välillä ei tiennytkään.

Aamusella oli jo aikamoinen motivaatiokato. Kelistä ja aamusta riippumaton. Yritin lohduttautua, että kyllä se siitä kunha pääsee tuumasta toimeen. Ajoa on ollut todella vähän nyt, kelit on ollut aikamoiset eikä ajopaikkojakaan ole kummosesti. Holmin pellolla jonkun kerran käytiin ja viikkoa ennen kisoja jopa metsäpolku oli siinä kunnossa, että sinne raaski mennä. Silti on tullut painotettua muita lajeja ja pienoinen aavistus lajin ei nyt voisi sanoa vaihdoksesta, mutta tavoitteellinen laji lisäys on astunut kehiin: triathlon. Joten paljon on uitu, pyöräilty ja juoksua pitäisi ottaa enemmän kuvioihin mukaan.

Ai niin ne kisat.. totta. Niin siis tulihan ajeltua - Makenkin tuumii, että jään nykyään helposti vain ajelemaan - pari kierrosta tihkua tihkuvassa ilmassa ja väliin tuli räntääkin.

The weather was so nice that it was unclear where to and what way the ride would go.
In the morning I had already lack of motivation, nothing to do with weather or morning it self. Try to comfort myself that everything would strart rock 'n' roll when ever I just get in business. Less of riding lately, the pressure have been in other type of sports, so a lot of swimming, cycling and running - what should be taken into more in picture.. a little hunch that I have found a new sport to compete. Not instead of enduro rather say addition to it.Triathlon.

Oh well, the race.. Yep, kind a sunday ride. Couple of rounds in drizzle between sleet. Dude..that s**ks.



Kuva: Piia Salmi

Kuva: Piia Salmi

Kuva: Piia Salmi

Sinällään kaikki kunnossa ja toimi moitteetomasti, sormikin jo parantunut aika hyvin. Ainoa vain, että keli jysäytti ajolasit täysin tukkoon hetkessä ja ei auttanut kun yrittää lääppiä mitenkuten reikää, että näkisi minne on menossa. Lunta ei juurikaan ollut, "spoori" oli käytännössä maapohjaa, sellaisen reikiä. tai kovaa jäätä tai vettä.Tapeilta pystyi ajamaan käytännössä koko reitin läpi. Oli hienoja highlighteja mutta mieluusti näkisin minne olen menossa ja muistiin perustuva ajo alkoi olemaan jo todenteolla jännittävää kun parisen kertaa osuin johonkin minne lie ja läksin suuntaan minne lie ja ihme ja kumma kun matka jatkui ja mikään ei katkennut. En ikinä ole osannut ajaa ilman ajolaseja - mitä suurin osa teki juurikin paraikaa - silmät vuotaa ihan tuhottomasti ajoviimassa ja toisen silmän piilolinssi ei kauaa vanhenis asianmukaisesti paikallaan.  Yhdessä peltomutkassa menin komiasti rähmälleni kun yritin kääppiä ikkunaa puhtaaksi ja kas, sitten sitä testasinkin mikä on vertikaalin ja horisontaalin ero? Se on sekunti......

Everything was okay and working like it should, even my poor finger have heal somehow. What really bother me was that drizzle made my goggles useless. It was impossible to see through. I tried to paw the window clear when ever it was possible that I could se where I'm going.There was no snow- so basicly dirt and water with ice or rocks and holes with roots was there. Ther was nice highlights but I wouldn't mind to see where I'm going to, not with the speed of light but fast enough to brake my neck.. Never could ride without goggles because my eyes flood in wind and also have to wear one contact lens so it definitely won't sit in right place long time. At one fast curve in field I tumble down because I focused on clean up my vision so I tested the difference between vertical and horizontal... it was a second...


Kuva: Piia Salmi

Reitti sinällään oli jouhevaa ja todella makoisaakin olisi ollut, en vain juuri sillä hetkellä osannut oikein nauttia ajamisesta. Se meni luokkaan: varmanpäälle etenemistä (eli ajelua) ja aina tilaisuuden tullen kun oli vähänkin tasaisempaa keskityin enemmän lasien luuttuamiseen kun ajamiseen. Välillä tulos muistutti linnanmäen peilitalon näkymiä ja sieltä arpoi pää vinkkelissä jonkun kohdan, missä puut olivat vähiten jengalla kunnes sai kähmittyä uudelleen. Paperia oli juntattu kypärän lipannurkat pullolleen, muttei se pätkällä paljoo auttanut. Kaksi sekuntiakin on pitkä aika ajaa yhdellä kädellä tuolla. Olisi pitänyt olla joku vessapaperi teline stongassa... en myönnä miettineeni sitä matkan varrella.

Ajolaseina nuo Oakleyn Airbrake:t ovat todella huippuluokkaa näkökentän ja istuvuuden osalta. Ehdottomat lempparit! Vaan eipä niissäkään ole pyyhkijöitä :)
Käteen jäi neljä sija luokassa ja vaikka pysti tuli taas kaappiin niin fiilis ei ollut kovin juhlallinen. Ei nyt mahdottomasti harmittanutkaan...välillä käy näin. Tämä oli mun huono päivä.
Noh, sunnuntaina sitten reipas parin-kolmenkymmenen kilsan fillarilenkki, juoksua päälle puolisen tuntia vauhtiin n.10km/h ja sitten kutopiirissä nöyryytetään vielä ylävartalon lihakset.

Route was nice and speedy but at that moment I really couldn't enjoy the riding. It went like sunday riding. Most of time I was annoyed of the goggles and even I had peak corners loaded with paper it was impossible to use it at race so kind a toilet paper holder at handlebar would be awesome..  not admit that I was thinking that during the race.. :)

Oakley Aribrake are magnificent goggle, my favorit but yet wipers missing :)
I was 4:th at class and even had a cup I didn't really feel like pleased. Sometimes it just wont go. This wasn't my day. Oh well, at sunday there is 30km cycle trip and running with circle training top of it at program.
-Esmeralda-