Karu meininki..

Treeniä ja treeniä.
Tutuiksi tulleet pari valikoitua tuotetta: Icebug nastalenkkarit sekä ledlenser otsalamppu. Aivan huippu kaverit iltalenkille maaseudun pimeyteen :)
Yrittänyt ajaa viikolla ainakin kerran tai kaksi pimeällä, että tottuisi siihenkin ja alkaahan sekin jo sujua. Ensimmäisillä kerroilla tuntui, ettei näe edes mihin ajaa kun lamput ja kypärä ja ajolasit keikkui iloisesti eri tahtiin. Noh, ehkä iskarit olivat vielä hiukan hakusessa vielä silloin.

 Sitten saatiin jo alusta aluelle ja meno alkoi maistumaan todenteolla. Ihan jo siinä määrin, että totesin suomipetäjän olevan tiukkaa tavaraa. Laitteet karkasi liiallisen kaasulla riehaantumisen seurauksena :) vaan onneksi pyörä pysyi ehjänä. Reisi tosin otti aikamoisen tällin ja myöhemmin selvisi siellä olevan repeämiä sekä hyytynyttä verta. Nyt sitten yritän saada sen taistelukuntoon mahdollisimman nopeasti kun ajaminen alkoi tuntua jo hulvattoman hauskalta. Parit kisat ainakin jää väliin, mutta viimeistään päitsille sitten.Toivottavasti.

Tuntuu, että koko ajan on teryleenejä joko tulossa tai menossa. Kerrastoja sekä ajovermeitä roikkuu joka kahvassa ja ovennurkalla kuivuneena tai kuivumassa ja leivinuunin pankolla (saapaskuivuri mallia lande) saappaat vaan vaihtuu.. Määrätyllä tavalla laiskana miettii iloisena, ettei tavaroita tarvitse edes ehtiä laittaa paikoilleen kun kierto on jatkuva. Tähän asti.

Mietin miten hyödyntää pakkolepoa kun kävellessäkin näkee tähtitaivaan.. mutta kyllä se tästä.

Nalle Puh sanoi aikanaan: Parasta on hetki juuri ennen (käpälässään kukkurallinen hunajaa, ennenkuin suuhunsa pisti) ja se pätee tässäkin, parasta oli ehdottomasti hetki juuri ennen. Syöttö oli hyvällä mallilla juuri ennenkuin napsahti, se nanosekunti kun tajuaa, että ihan juuri kohta sattuu muttei vielä tiedä ihan kuinka paljon :D
-Esmeralda-