Haa!

Tilanne ei ole niin paha miltä se näyttää itseasiassa päältä ja alta.
Päältä jalka on puolivälistä reittä sinertävän-kellertävän-lilan-purppuran-musta nilkkaan asti ja alta, no... niinno..

Ruhje, joka on katkonut osan reisilihaksen säikeistä tekee nyt polven yläpuolelle kuopan. Vastaavasti sen kuopan yläpuolella on verihyytymä kokoa n.10cm pitkä ja 4-5cm pulska. Kun jalkaa jännittää niin saa aikaan pikaluistelijan pussihousun :)
MUTTA! Sillä voi jo kävellä. Itse asiassa tänään ensimmäistä kertaa alkoi tuntua sellaiselta, että pakko tehdä jotain kun ei enää uni tule kun ei voi urheilla. Kävin sitten uimassa. Se oli monella tapaa terapeuttista. Mietin, että olisi varmana voinut olla vaikka jättifinni keskellä nenää ja kukaan ei olisi sitä huomannut, niin paljon katseita upea jalkani keräsi.
Polskuttelin lastenaltaassa ensin kun kokeilin, että kinttu toimii jotenkuten enkä huku. Olin selkeästi tenavien tiellä joten siitä rohkaistuneena lähdin isoon altaaseen. En toki uimaan, niin hyvä tuo ei vielä ole, mutta allasjuokua ajattelin... Kävelin telineen luo missä oli sinisiä kellukkeita vöineen (jotka oli mallia valas ja kiedoin sen kahdesti ympärilleni) ja määrätietoisesti hain paikkani mummojonossa, joita oli kymmenkunta tramppaamassa radalla. No ihan heti huomasin, että se olisi tekniikkalaji, jota minulla siis ei ollut ja niimpä mummot paineli kahtapuolta ohi hopeanlilan väriset kiharat täristen. Nöyryytettyäni aikansa minua jättäydyin muina miehinä muka polskimaan altaan päätyyn.. voi helvata :) jumppailin siinä sitten hetken ja porealtaaseen köllimään. Sitten saunaan ja toinen kierros samaa. Oli niin hyvä fiilis ja ajaminen alkaa olla jo ihan kielen päässä... 2vkon päästä lääkärin lupa varovasti aloittaa. Enää pitää keksiä miten enduroa harrastetaan varovasti?!
-Esmeralda-