Kuljetuskalustoksi Esmeraldalle tuli Maken isältä Sepolta -kaikkien hermoille lienen taivaanlahjana tavallaan - Michelssonien miesten verenpaineen nostattaja - useilla erilaisilla ei niin ylistävillä hellittely adjektiiveilla nimitelty DeVito, jota yhdistää näyttelijä kaimaansa lyhyen pönäkän olemuksen lisäksi konstikas luonne. Liekö sitten yhtä konstikas emäntä, kun hyvin tullaan toimeen ja nyt saa mopo kyytiä kun pääsee taas treenaamaankin omia aikojaan. *yhtä hymyä* ..ei se mikää ruusu ole, mut kukkii ne perunatki..
Karkkilassa siis pärähti aamusta 9.34 startti.
"Keli oli hyvä, ei liikaa pakkasta ja mitään ei tullut taivaalta alas. Endurolenkkinä kaksi kierrosta ja lähtö varikon AT:ltä huimat 20m. No yritin verrytellä apinanraivolla lämmöt päälle ennen lähtöä kun nämä on aina hiukan tahmeita käynnistymään meikäläisellä. Olin vielä varmuudeksi (jälleen kerran!) liimannut oman lähtönumeroni väärinpäin, heh... noh, tekevälle sattuu. Muuten aamutoimet olikin läpihuutojuttu.
Lähtöpaikkani oli Hyvinkään episodin jälkeen aika kehno, mutta minkäs teet. Pitikin pudotella hyviä vara-osia pitkin pitäjää...
Lähdin heti puristamaan ripästi ränniin. No sehän kostautui noin kolmannessa mutkassa, joka oli lapioitu puuntakaa tyhjäksi. Eturengas alta ja kupsis mopon ja puun väliin kiilautuneena hankeen. Voi pah. Hiukan tartteis nyt kattoo mitä tekee! Matka jatkui vähän maltillisemmin ja odotin ajon käynnistyvän itellään. Väkisin puristamisessa käy juurikin noin meikäläisellä. Alkoihan se sujumaan ja ei kauaakaan kun ensimmäinen selkä tuli vastaan rännissä. Osa antoi komeasti tietä junttaamalla pelit spoorista surutta umpihankeen (miten helkutissa pääsivät sieltä pois?) ja kiittelin kovasti. Maalissa 5 selkää tervehtineenä olin kohtuu tyytyväinen ajon kulkuun. Keskivaiheilla oleva kyntöpeltospoori oli maanpäällinen helvetti. Yritin miettiä missä välissä hengittää sisään ja ulos kun hakkasi pernaa irti paikoiltaan ja munuaiset venyi ripustuksissaan. Voi pojat!
Huollossa oli hyvää aikaa levätä toinen mokoma kun pätkäaika jotain hiukan yli 25min. Kuivattelin laseja ja kokeilin nyt ensikertaa oakleyssä oranssia linssiä ja toimi tosi mukavasti. Vaikka aurinko paistoi ja kaikkialla oli valkoista niin silti näki jäljen hyvin eikä häikäissyt silmiä.
Toiselle kierrokselle lähti hyvin heti kulkemaan ja kyntöpeltokin oli ehkä hiukan parempi -tai sitten hyvä mielikuvitus ja munuaiset puuduksissa. Ne samat 5-6 selkää tulikin jälleen eteen siellä, ainoa vain, että sen viimeisen perässä kurvailin sitten parikilometriä maaliin asti. No pääasia, että ajoon tuli se rentous ja keveys. Ja ennen kaikkea ilo. Sijoitus oli silti koko C:ssä sadasta siellä viidenkympin paikkeilla ja omassa luokassa lähempänä loppu kuin alkupäätä, mutta se ei ollut tässä se tärkein juttu."
-Esmeralda-
