lauantai 17. maaliskuuta 2012

Kuhmoisten tukienduro 10.3 2012


Ensimmäinen siirtymä oli pikku pyräys ja MK1 lähtötelineet olikin jo nenän edessä. Hiukan mutkittelua puiden taitse ja siinäpä tuntui vähän korkeampi mopo heti hankalalta. Takaiskarina hiukan pidempi, kun spoorit senkun syveni, mutta täälläpä ei sellaista ongelmaa ollut. Oli vain jalkaspooreja, jotka ei hirveitä kantanut sekä pehmeää ränniä, joka oli ihan muuta toista kun kotipuolen jääspoorit. Könysin miten taisin, ja vaikealta tuntui. No, siirtymä se vasta herkkua sitten olikin. Hakkuuaukealle ajeltu traktorilla jälki kiemurtelemaan ja siinäpä se. Lipsautin hetimiten jäljestä ulos ja nosteluhommiksi meni. Tuhtasin keksinnön kinoksesta takaisin polulle ja matka jatkui, yhtä kömpelösti kun tähän astikin. Jalat oli kokoajan vain tiellä ja haukkomassa hankeen. Välillä ajelin tapeilta, mutta ylös alas jumpaksihan se meni. Tarkkana kuin porkkana yritin vain pysyä jäljessä ilman huteja. Siirtymä tuntui ikuisuuden pituiselta ja se päättyi suoraan melkein MK2:n lähtöön. Kun oli siinä harjoitellut jo hyvin miten monella eri tapaa voi mopon kanssa voimistella, niin pätkäkin meni siihen samaan syssyyn. Jos olisi tilanne otoksia poiminut niin ne olisi todennäköisesti sopinut paremmin kama sutra kirjaseen kuin ajopäiväkirjaan. Senverran erikoisia asentoja tuli harrasteltua. Viimeisenä pätkänä yleisöpyöritys peltorinteessa varikon kupeessa ja se meni melkein maaliin. Kirjaimellisesti. Noin 3m ennen maaliviivaa lipesi etunen alta ja jälleen naamallaan siinä. Pitkästä aikaa tunsi ajaneensa ja oli reipas hiki. Oli sitä hankalaa ollut muillakin ja erot ei ollut niin suuria kun olin pelännyt.
Toiselle kierrokselle mars. Se meni jo hiukan paremmin ja spoori alkoi jo puhdistumaankin. Myös siirtymä oli huomattavasti paremmassa kunnossa. Lopputuloksena kolmas sija- pytty ja kaunis kukkakimppu, luokassa ja lady-cupin ensimmäinen osakilpailu. Toiseksi tulleelle hävisin vajaa pari minuuttia ja siitä kärkeen vielä viitisen lisää. Hyvin järjestetty kisa ja hyvät reitit oli. Yleisöpyörityksessä oli taas kuuluttaja, joka rakasti siinämäärin omaa ääntään, että tauotta kertoi kuskeista, asiasta ja asian vierestä. Pääasia oli, että ihmiset viihtyi!"
-Esmeralda-