Numibia 17.-ja 18.3

Kisapaikalle oli kotoa vaivaiset 15min ajomatka, ja sai nukkua aamulla pitkään.
"Olin hyvissä ajoin paikalla ja hyvä niin kun äänenmittaus sessiot keräsi tanakkaa jonoa. Jonon vierestä palasi varikolle usea, kun äänet olivat liian kovat. Siinä sitten sukkia ja pulloharjoja muuta vilkkaan mielikuvituksen tuotetta tunkemaan änkkään ja uusinta otokseen. Juurikin nämä edestakaisin ajavat kuskin seisotti ennestään leveää jonoa kun palasivat aina jonon ohi mittapisteeseen suoraan. Yhdellä kaverilla änkästä ampui hylsy takana odottavan polveen, kun mittaaja kaveri käänsi kaasua :) Eräällä toisella oli niin tukevasti pilli tukossa, että luulimme koneen räjähtävän kun kaasun käänsi täysille. No  lopunviimeksi pääsin mittarille ja kaveri kaasutti kerran ja totesi, että ensimmäinen hiljainen pyörä, oikein korva lepää..! Vaihdoin toki villat juuri, mutta silti hiukan hirvitti kun on lyhennetty änkkä. Läpi meni ja ei muutakun parc férmehen.
Kaksi kierrosta, 4 mk:ta ja lähtö 9.50 maaliin 14.50. Että semmoista.
Luojan kiitos olimme käyneet pari kertaa tuossa lähellä samanmoisessa pätkässä ajamassa - se oli kauheaa silloin ja samanlaista oli nyt tarjolla. Voi pojat. Eipä sinällään, ajatukset osaavat jo pilkkoa kokonaisuuden tarvittaessa vaikka näkyvän spoorinpätkän osioihin niin tunnetilat eivät käy ylivoimaisiksi, mutta nyt kärsin kaiken kukkuraksi uupumuksesta. Takana oli hiukan liian rankka viikko kaikinpuolin ja se tuntui ennenkaikkea päässä. Olin ihan unessa. Kertakaikkisen hitaalla.

Kaatuilin jonkinverran -lähinnä kun saappaat haukkoi jonnekin hankeen . Ajo ei vain lähtenyt kulkemaan. Spoorit näytti siltä paikoitellen, että olisi juuri porattu sinne, välillä oli niin paljon nuoskaloskaa rännissä, ettei mopo juurikaan edennyt vaikka sinkki oli pinkeänä. Ja jalkaspooreissa näkyi saappaanreikiä kuin piparkakku taikinasta muotilla otettuja reikiä. Toisaalla niitä ei sitten ollut juurikaan, vähän niinkuin joku korsto olisi nostanu rinnuksista seinälle -jalat huitoo ja huitoo muttei kohtaa maata.
Riesaksi tuli vielä jäätyvä kaasari, kun olin unohtanut (!) suojapatjat pesuhuoneen nurkkaan... kierrokset jäi päälle ja se teki ajosta vielä entistä jännittävämpää. Huollossa korjailtiin minkä pystyi säädöksiä ja mitä lie, minä yritin saada itseäni hereille. Upea muovipussi kaasarin suojana jatkoin matkaa.
Toisella kierroksella moottori tuntuikin pelaavan paremmin ja mistä lie ammensin potkua ajoon, mutta se lähti kuin lähtikin vähän paremmin kulkemaan. Toki kaatuilin joka pätkällä uskollisesti ainakin sen kerran, mutta nyt oli jo hiukan yritystä. Pätkät oli paremmassa kunnossa kun ensimmäisellä kierroksella vain siirtymät hiukan kului. Muuten ei ollut ongelmia mäissä, paitsi yhdessä pikku kallio kinkamassa joutui ottamaan uuden ajolinjan kun jäi graniittia hinkuttamaan. Pellot oli ihan savimönjää, mutta siellä häämötti ränni, jossa edetä mukavasti.

Hyvin jaksoin ajaa, ja vaikka luulin ajavani kovempaa toisella kierroksella niin ei se hirveästi tuloksissa näkynyt, vähän yli puolenvälin C125 luokassa. Kärkeen noin 9 min jääneenä ja päitsitiimi kaverillekin kolmisen minuuttia...Päitsi treeninä vastasi perjantai päivää, mutta toki paljon hektisempi. Kantapään kautta tuli muistettavaksi taasen levon merkitys ja valmistautuminen huolella. Muuten jäi hyvä mieli kisasta, ajoa reippaasti C luokallekin ja pätkät olivat hyviä, vaikka mahtuihan sinne mukaan niitä herkkupaikkojakin."
-Esmeralda-