 |
| Kuva: Jake Monacosta |
Koko päivä oli lähinnä itseaiheutettuja teknisiä ongelmia pullollaan...
Pätkät oli ihan huippumakeita. Aivan mieletön ahaa elämys päästä ajamaan spooriin, joka oli käsittämättömän hienoksi ajettu! Jalkaspoorit piti ja ränni oli lähes patiton (paitsi kivikko osuuksilla!) ja hyvin huomasi, ettei pää meinannut millään käsittää kuinka kovaa siinä voisi ajaa. Ihan eri juttu käydä kotimetsässä mönkimässä pehmeässä pöperössä.. Moottori ei ollut todellakaan parhaimmillaan, mutta ei lienen kuskikaan. Ekalla kierroksella kiusaksi ilmestyi pian jäätyvä takajarru. Jäätä pakkasi polkimen ja posken väliin siten, että jarru alkoi hirttää päälle. Saappaan kanta ei kerta kaikkiaan mahtunut jalkatapin ja polkimen väliin, että olisin lennossa voinut potkia jäätä pois ja vaikka kuinka survoin jarrua niin polkimen liikerata oli liian pieni murtamaan jäätä. Pätkien loppupäässä alkoi jo tuntua, että kytkin luistaisi tai kone ei jaksaisi vetää kun jarru oli ihan jumissa. Maalissa sitten jalkautumaan ja potkin jääpalloa tajuttomaksi, kunnes antautui. Viimeinen pätkä alkoi aika vallattomalla kivikolla ja tulipahan mieleen, jotta mun iskarit on täysin kesäsäädöissä ja sen kyllä huomasi. Hakkasi selän jumiin tuotapikaa :).
 |
| Kuva: Dan Lindberg |
 |
| Kuva: Jake Monacosta |
Pätkä koukkasi crossiradalle välistä ja oli aurattu ja todella liukas. Ja oikein huimasi nousta tapeille taas seisomaan. Mopo tuntui pikkuriikkiseltä tuolla jossain kinttujen välissä kaukana... Mk loppui varikon kylkeen ja kun nilkutin huoltoon juuri ja juuri koneen voimin jarrulevy sinisenä savuten, oli Make motorhomen kuntosaliosastolla keskittymässä omaan ajoonsa niin, että unohti huoltoni. Siinä aloin sitten hässäkällä kaivamaan jerrykannuja pakusta, täyttämään kaatokannua ja juottamaan janoista mopoa. Kaiken oheistoiminnan runsaus matkanvarrella näkyi minimaalisena huoltoaikana. Tosin en tiennyt edes aikaa ja onneksi Jake tuli naamailemaan ja kertoi paljonko kello oli. Kaksi minuuttia! Voi hitto. Kömpi Makekin sitten ruuvarin kanssa tekemään selvää jarrun jääpallosta, että pääsisin matkaan. Onneksi äiti ja isä oli muistanut ottaa kaupasta energiageeliä ja haukkasin pussista puolikkaan mähnän suuhun, kulaus mehua ja menoksi. Kaahotin AT asemalle ja näin lukemat 11.11 siintävän ja se oli minun minuutti! Juuri ennenkuin saavutin tolpan ykkönen teki tempun ja muuttui kakkoseksi. Minuutti pamahti AT:tä niin että tuntui. Voi itku!
Toinen kierros lähti ehkä paremmin käyntiin ja en muutenkaan tehnyt ensimmäiselläkään virheitä, mutta vauhti ei vain riittänyt. Toiseksiviimeisellä pätkällä ohitin suomipetäjän liian liki ja käsisuoja repsahti jättäen kaasun hirteen. Maaliin oli sen verta, etten uskonut kytkimen kestävän, joten pika askartelu ja matka jatkui. Viimeinen pätkä koitui pisteeksi ii:n päälle ja hukkasin vaihdepolkimen, elintärkeä vipunen poistui jättäen sopivasti tupaan ykkösen. YKKÖSEN!!! Sillä ei muuten kovin matka taitu. Mietin jo hetken, kun vihdoin saavuin crossiradalle, että oikaisisin varikolle ja keskeyttäisin. Päätin kuitenkin, että kone liikkuu, joten maaliin mars. Ykkösellä. Voi sääli... Kauden avaus ja penkinalle niin, että kolisi. Myös itsetunto...Hetkittäin ajo oli todella hauskaa ja taas tunsin kuinka pitäisi vain pääseä enemmän ajaa. Hiukan yllätyin kuinka hyvin jaksoin ajaa, vaikka pätkät oli aika lyhyiden siirtymien päässä toisistaan. Tästä ei todellakaan ole muuta suuntaa kuin ylöspäin"
-Esmeralda-
