maanantai 23. tammikuuta 2012

On hanget korkeat nietokset..

21 ja 22.1 2012 Askolan "koti pätkällä"
Ensin kävin ottamassa hiukan tuntumaa, miten valolaitteet taas toimii ja kuinkas niillä näkikään.



Virpi oli mukana kokeilemassa kuvaukseensa uusia kikkoja ja ehdottomasti erikoisin on tuo, miten hän saikaan näyttämään, että ajaisin takaperin?! Hauskanpitoa akun verran ja kun otsavalo alkoi läpättämään tuli pimeys ja aika lopettaa illan leikit. Huomenna jatkuu..

On ihan mukavaa, että vihdoin tuli lunta, mutta tarvitseeko sen tulla niinkuin metri kerralla? Maa ei ehtinyt jäätyä kunnolla ennenkuin lumi pamahti, joten kauniin valkoisen hattaran alla on erikoisia ylläreitä. Löysin niistä yhden, kun lähdin pidempää enskapätkän versiota poraamaan läpi. Siinä oli ehkä muutama kerta ajettu, sen verran juuri, että oli uran tapainen näkyvillä. Välistä etenin jopa senverran, että riski kaatua paikoillaan pieneni puoleen. Punnersin mitenkuten parhaiten pääsin väliin väistellen muutamia ikävän näköisiä syviä ja ruskeita spoorin kohtia, jossa kimmelti kuravesi pohjalla. Ihan pätkän loppupäässä nassautin sitten yhteen sellaiseen ikävän ruskeaan ja kävin kurkkaamassa stongan yli, että olihan se etulokari vielä paikoillaan ja olihan se, joten ei muutakun takasin jakkaraan poks. Voi jösses istui muuten mopo tiukassa siinä nuoskalumi mutamäskissä. Pärräsin niin, että varmana puun latvat taipui vielä vähän matkan päässä kun yritin riuhtoa sitä sieltä irti. Todennäköisesti juuri ennekuin takalokari irtoaisi juurineen juuriltaan kuului slurpsis ja sain sen irti yhtenä kappaleena. Nostelin uitetun pikku ressukan umpihankeen ja aloin polviin asti olevassa kinoksessa retuuttamaan halutonta seuralaistani uudelle uralle. Puunlatvat alkoi osoittamaan jo taivasta kohden ja kypärä palautui jälleen omaan soikeaan muotoonsa. Matka jatkui....uusi kierros. Nojasinpa sitten yhdessä mutkassa hiukan liikaa painoa sisämutkan jalkaspooriin ja hokkus pokkus, sieltä löytyikin lutakko, jonne laitoin jalkani sitten yli polven ja seuralaiseni pötkötti mukavasti päälläni. Eipä auttanut kun nostaa toinen jalka mopon päältä sinne samaan avantoon toisen kanssa ja tunsin kuinka ihanan raikas vilvoittava mutavesi valui sinnekin. Toinen saapas oli jo täynnä. Punnersin mopon suorille käsille pystyyn ja könysin avannosta. Saappaat painoi tonnin. Voi hurja mitä touhua, mitähän vielä? Varikolla sanoin, että käyn vaihtamassa kotona kuivat sukat ja samalla tankkasin. Sitten jäinkin pellolle ajamaan. Jos välillä ajaisi uinnin sijasta.



Pelto oli vähän pöperöä, kun reitti oli tuiskunnut ihan umpeen, mutta siitä se alkoi jälki syntymään. Paikalla oli aika paljon väkeä uutterasti poraamassa ja se tuotti tulosta. Ajo kulki yllättävän mukavasti, vaikka keli oli raskas enkä ole mitenkään ässä tuommoisessa mönjäspoorissa, mutta homma eteni. Välistä ihan mallikkaastikin. Mielestäni :) Hieno reenipäivä ja kiitos taas Virpille kun oli kinoksissa nököttämässä..
-Esmeralda-