14.1 Ajoharkkojen kuvasatoa...
Saavuimme puoliltapäivin Asikkalaan, tarkoituksena tsekata paikalliset ajomaastot. Noh, meidän tuurilla siellä oli juurikin jotkut suunnistus eksytys hiihtohässäkkä kisat ja näinollen enskalenkillä oli ajo kielletty. Lienen hiihtäjät rauhoitettuja.... siispä pelkkää crossirataa. Onneksi se oli edellisenä päivänä aurattu, mutta oli siihen lunta ehtinyt tuiskuttaa. Jo pelkästään varikolle johtava tie oli neitseellisen koskematon ja mietin ottaako vauhtia, että jää sitten pidemmälle kiinni vaiko yrittää mönkiä mihin asti pääsee.
Onneksi tuli tuo teippi mukaan, saappaat alkavat jo antautumaan -eikä vielä ole edes talvi kunnolla alkanut!
Rata oli itseasiassa ihan hauska, alkuun tietty huisin hankala, kun pöperö saneli hyvinkin pitkälti minne matka jatkui. Topografisesti siinä oli kuitenkin mäkiä ja mukavia mutkia ja muutama hyppyrikin. Päivän edetessä latu puhdistui ja alkoi saada jo vauhtia touhuun.
Päivä oli ihana, puut notkollaan lumesta ja aurinko möllötti usvaverhon takana pakkaskelin säderinkula ympärillään ja oli juuri sopivasti pakkasta, että keli oli mitä parahin. Mielialakin koheni sitämukaa kun vauhti kasvoi ja pikkuhiljaa harmikseni totesin käsien alkavan väsähtää. Pääsin oikeastaan vasta pari päivää sitten ensikertaa toteamaan miten paljon se mopo painoikaan nastarenkailla ja kuinka olkapään lihakset saivat jälleen ihan uuden merkityksen, kun persus penkissä ajon määrä triplaantui. Juurikin ne samaiset osat alkoivat siis väsähtää. Kyllähän sitä jo tulikin bensaa hukattua, ratakin alkoi olla jo oikein mukava.
Oikein mukava päivä, kiitos Virpille, joka innoissaan loikki taas umpihangessa siellä täällä puuskuttaen...
-Esmeralda-
