Yhtä juhllaa koko viikonloppu... Karjalan Kankailla CC 28.9 ja Lappeenrannan MX jaoston illallinen sekä sänkicrossia

Aivan siis huippu viikonloppu.
Kisoihin hyvissä ajoin jo perjantai iltana ja nukuin kämpperissä kuin pieni porsas, joten aamun sarastaessa olin täynnä tarmoa ja taistelutahtoa.

Voiko tällaista kutsua olla noudattamatta? Rata oli hieno! Ehkä vähän lyhyempi kai kun viimevuonna, mutta takuuvarmaa kiteetä. Nopea, hienossa kunnossa ja todella upea vetää. Keli oli vähän tihkuinen ja uumoili sadetta, mutta ei saanut sitä aikaiseksi kuitenkaan. Hyvä niin.
Vaikka olin rankingissa saanut 1 paikan lähtöön niin nuoret valtasi ensin eturivin. Siinä sitten jäin toiseen riviin ja minun epäonneksi kun lähtölaukaus tuli kumpikaan niistä ei lähtenyt käyntiin. No piti odottaa, että suma purkautui takaa ja molemmin puolin, että uskalsin rynnätä matkaan. Kammo kasa heti ensimmäisessä mutkassa 30m startista ja heti perään toinen kun etummaiset väisteli ensimmäistä kasaa. Ulkokautta luikin pitkin valleja ja pujottelin sieltä täältä ja mietin, että jos vaan väistän kolarit niin se on ensimmäinen haaste. Yhtään en tiennyt ketä mennyt edelle ja kuinka kaukana ja jäin sitten häntäporukan perään jumiin kunnes reitti vihdoin puolivälin jälkeen tuli taas leveämmälle ladulle niin pääsin ohittelemaan.

Kuva: Suomen enduro kuvat

Muutaman kierroksen ajoin ohitellen jengiä ja huollossa sitten Antti sanoi, että olen johdossa, joten hiukan uskalsin hellittää puristusta. Ehti vähän fiilistellä reittiäkin kun ei ihan maximum atakkia mennyt. Hieno oli. Ja kivaa oli. Ja mopo toimi. Ja kaikki oli niin maan perusteellisen okei. Maalissa naisten luokan ykkösenä, ja täytyy myöntää, että oli hienot palkinnot. Michelinin rengassarja ja lahjakortti 100e Drivoksen verkkokauppaan. Kiitos, tarpeeseen tuli 😀
Siitä sitten Lappeenrantaan MX illalliselle, ja piti alunperin päästä lähtemään ajoissa, että ehtisi pellolle vielä ajamaan, mutta venyi niin myöhäselle, että menimme suoraan Maaritin ja Tommin tykö saunomaan ja valmistautumaan iltaan.

 Illallinen maistui ja palkittinpa kauden menestyksestäkin hienolla "villimies" (Lappeenrannan vaakunassa) pystillä. Olin otettu. Enemmän kuin otettu. Kiitos LrMp. On ollut ilo edustaa seuraa.

Illallisen jälkeen saimme koskaan "kylillä" käyneinä opastetun kierroksen keskustassa. Maarit oli lyömätön opas ja katselimme kaunista kaupunkia, sen vanhoja linnoituksia ja rakennuksia sekä upeasti valaistuja maamerkkejä.
Illalla vetäydyimme kämpperiin nukkumaan ja tarkoitus oli ajaa pellolla sitten sunnuntai aamulla jos ei sada. Ja eihän se satanut.

Maarit ja meikä.

Olette varmaan kuullut sanonnan "kuin varsa laitumelle". Noh. Sitä se kieltämättä oli. Reilu tunnin BRAAP. Herranjestas kun olikin mukavaa.

Sade oli luvattu alkavaksi puolelta päivin ja lopetin vähän ennen sitä. Kotimatkalle kun lähdimme alkoi jo ensimmäiset pisarat ripsua tuulilasiin. Ajoitus oli täydellinen. Viikonloppu oli täydellinen.
-Esmeralda-

Motocrossin kerhojoukkue SM Orimattila 21.9 2019

En nyt oikein osaa kuvailla mikä syntax error kävi kun lupauduin LrMp:n kerhojoukkueeseen.. Piti saada kasaan tuo vanha 200:nen, josta siis crossipyörä tulossa, mutta erinäisten vaiheiden takia istuu tallissa edelleen palasina. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis tuo enduro malli, jolla sitten lähdin matkaan.
Aikalailla selvää oli, että alusta oli aivan liian pehmeä sinne ja teki ajamisesta raskasta ja vauhtierot kuskien välillä oli odotetusti isohkot. Joukkueemme minä, Noora ja Maarit ( sekä luotto johtajana Johanna) tavoitteena olikin päästä maaliin ehjänä ja vaikka kuinka edes hypoteettisesti ajattelimme josjosjos pääsee jatkoon niin realistisesti kuitenkin tyydyimme karsitaan lauantaina. Erät siis ajettaisiin sunnuntaina.

Oli satanut ja sateli välillä, mutta siihen nähden rata oli hyvässä kunnossa. Vaan ikinä en niin paljon patteja ole nähnyt missään radalla.Taktiikaksi valitsin oikean reunan radasta. Ajoin lähes koko erän radan oikeaa reunaa, ja sehän ei todellakaan ollut nopein, mutta turvallisinta oli pysyä pois jaloista ja välttää tilanteita, joissa nopeat kuskit tulevat kahta puolta hihat hipoen ohi. Siinä sai kuitenkin ajaa kohtuu rauhassa, eikä tarvinnut pää pyöriä kun pöllöllä kokoajan, että mistä tulee ja kuka ja miten kovaa. Kaikki ohitti reilun matkan päästä, eikä tullut tilanteita.
Erä ei tunutnut pitkältä, kun pudotti vauhdin sellaiseen järkevään - ei pyörä linttaillut joka suuntaan ja homma eteni jouhevasti vaan ei niin raivokkaasti. Jäimme jokainen luokissamme kärjelle 3 kierrosta vaan emme olleet kukaan viimeisiä 😊 sijoitukset 25 ja 26 kun 28 joukkuetta lähti puomilta.

Olin enemmänkin tyytyväinen siihen, ettei sattunut mitään kenellekään ja tämä nyt oli tällainen enemmänkin "naisjoukkue" juttu. Ihan tosissaan ei oltu liikkeellä, Ainakaan minä.
Oli jopa muutama oikein makoisan mallista hyppyrikin, joihin uskalti endruroida kaasulla. Useampi niistä heitti taivaisiin niin niihin oli hyvä jarrutella jos meinasi ruutulipun nähdä. Muutamalle se jäi niistä näkemättä kun oli nutullaan. Ambulanssilla ei tainnut lähteä kuitenkaan ketään.

Kuva: Noora

Kuvakin kertoo, että olihan meillä ihan kivaa siellä lopunviimeksi - kiitos joukkueelle Dream Team - ja meille heitettiin haase, että ensivuonna oltais jatkossa. Huoh. Nyt sitten kohti ensiviikonlopun Kiteen cc kisaa. Viimeisiä viedään.
-Esmeralda

31.8 2019 Jämsä Endurosprint, W-Cup ja KTM Challenge

Note to self: jos meinaa ajaa enduroa pitäisi varmaan käydä myös metsässä vähän harjoittelemassa 😁
Reittihän oli hiekkaa ja kangasmetsää, pari kalliomäkeä ja crossirata. Edellisen päivän sateet kastellut reitin niin, ettei pölissyt ja sehän oli siis ihan helmi kunnossa.
Noin 7km siirtymä ensin ja sitten toinen mokoma rallisäännöillä. 4 kierrosta. Tämä konsepti toimi todella hyvin kun jos jonkun ohi meni niin ei tarvinnut at:n jälkeen taas ohitella vaan pätkän lopussa sait seuraavan lähtöajan juoksevana minuutin välein. Aivan huippu oivallus!

Aiemmat W-Cupin osakilpailuthan mulla oli mennyt enemmän tai vähemmän päin prinkkalaa kun toisessa ei ollut jarruja ja toiseen kisaan en ollut nukkunut juurikaan joten ei hirveästi ollut pistejahtia, mutta KTM Challengen toinen osakilpailu oli kyseessä ja yhteispisteillä taisteltiin kokonais kisan palkinnoista, jotka oli aivan huikeat minkä mittapuun puitteissa tahansa.
Itse kisassa olisi periaatteessa riittänyt, että ajan maaliin ehjänä ja ajan puitteissa, koska edellisen kisan voittaja Jenni ei ollut ajamassa nyt ollenkaan. Edellisessä olin siis toisena, mutta mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Päätin kuitenkin ajaa ihan luokkasijoituksestakin.
Ensimmäinen kierros osoittautui erikoiseksi kun yhdessä kohtaa tuli kolme sankaria jonossa miljoonaa vastaan reitillä. WTF? Kuka olikaan väärällä reitillä? Mietin kuumeisesti olinko ajanut jossain kohtaa ohi tai eksynyt ja mielestäni en, vaikka ajopolkuja oli ristiin rastiin koko metsä pullollaan. No kohta itse sitten ajoin yhtä jälkeä suoraan,  vaan siitä olikin joku jo ajanut piuhat poikki ja järkkäri huuteli ja huitoi, että ei sinne kun tuonne. Prkl. Ympäri ja oikeaa polkua etsimään. No lenkki ei ollut pitkä mutta koko ajan varoi ja katseli kuka tulossa mistä ja minne kun reitti kieputti puiden välissä ristiin rastiin. Maaliin päästyä kuuluttaja ilmoitti, että ensimmäisen kierroksen ajat poistetaan, koska oli ollut niin paljon sekaannusta.
No seuraavalla yritin ajaa sitten sen minkä kykenin ja minkä crossiradalla sain kiinni niin yliyritin metsikössä ja hävisin. Iso pyörä oli vaan niin kömpelö niihin tiukkoihin neulansilmä mutkiin jotka yleensä aina kääntyi kahden puun välistä niin ei voinut oikein kallistaakaan. Rytmi oli hukassa ja puristus päätyi törmäykseen pienen männyn kanssa. Onneksi oli noin metrinen, mutta sitäkin sitkeämpi kun yritin rimpuilla sen yli. Kalliomäet meni heittämällä ja mietin, että kolmas kierros on varmasti jo helpompi. Niin kuin olikin. Ajoon alkoi rytmi löytymään ja aikakin oli selvästi nopeampi. Nousin sijalta 7/15 sijalle 4. Viimeiseen kierrokseen lähdin sitten täysillä ja mielestäni ajo sujui ja siihen tuli rentous (selkeästi harjoituksen puutetta... ) ja kaikki olisikin mennyt oikein hyvin, mutta kalliomäessä takanen lipsahti hiukan ja otin jalalla vastaan. Olin ottavinani siis. Pahaksi onneksi kalliokumpareiden leikkauksessa oli juuri ämpärin=ajossaappaan kokoinen kolonen ja ei siis yltänyt jalka maahan. Kiikuin siinä hetken puolivälissä liukkaksi mudattua kalliota ja painin yhdistelmän tasapainoon taas pyörien eikä mun jalan varaan. Yllättävän paljon painaa mopo, joka on niin kallellaan jo, että melkein kaatumaisillaan ja kahvoista ei voi luovuttaa kun kytkin ja jarru oli pohjassa. Kädet suorana taivasta kohti tangossa roikkuen kuin joku horror variksenpelätti sain kun sainkin pystyyn ja pääsin kyytiin ja va-ro-vas-ti lähdin kiipeämään ylös. Pienen sudittelun jälkeen pääsin ylös, mutta aikaa hukkui ja loppusijoituksessa jäin 6:neksi. Pytyn sijasta sain Fun and Fancy Jewelleryn tekemät korvakorut ja oikeastaan näistä on varmasti enemmän iloa ja on mielestäni hienot!

Viimeajat vain crossia oikeastaaan ajaneena ei voi kuin syyttää itseään, vaikka 125cc olis varmasti ollut ketterämpi tuolla polulla niin ei tuo 250cc:kään ihan mahdoton ole. Olin silti ihan kohtuu tyytyväinen ajoon. Nousujohteisesti ajat parani ja ehjänä maaliin kummatkin. Oma osansa on varmasti nyt pikkuhiljaa säätöihin löytyneet ttmfactoryn laittamat iskarit ja olin niihin kyllä nyt tyytyväinen.
Olin siis myös tässäkin kisassa KTM Challengessa toisena, joten yhteispisteillä voitin tuon hulppean palkinnon, josta myöhemmin lisää. Olin aivan uskomattoman iloinen tästä ja vaikka välillä on ollut yhtä taistelua ja ponnistelua niin tämä korvasi kaiken moninkerroin ja tuntuu, ettei turhaan ole sitkeästi jatkanut.

Meinasin jo, että kausi vähän niinkuin loppui tähän kisaan, mutta sitten tulikin soitto Lappeenrannasta ja Maarit kysyi kerhojoukkueeseen hänen ja Nooran kanssa muutaman viikon päästä joukkue SM kisoihin Orimattilaan ja siintäpä minä sitten lähdin miettimään, saisinko vanhasta 200:sesta tehtyä jonkin sortin crossimopoa.... testaillaan.

 Ja kun työnalle otin - vaan renkaat ja iskarit paikoilleen ja.. ai niin. Lohkojen välistä vuotaa öljyt ulos. Prkl. Ei muuta kun kone irti ja palasiksi. Ei ollutkaan ihan pikkuhomma.... viime kerrasta olikin jo niin kauan aikaa, että joutui välillä ihan virkistämään muistia, mutta nyt on homma hallussa taas.

Jos ei tästä tule sopivasti soivaa niin sitten mennään endurolla takavalo vilkkuen ja pitäisiköhän laittaa vielä juomareppu ja vyölaukku myös? Se jäänee nähtäväksi.
-Esmeralda-