8.6 2019 CMX CUP II Lievestuore

Tässä on nyt vuorotellen ajellut kahdella ääripään kapineella ja toistaiseksi mennyt ihan hyvin. Nyt siis taas viikolla treenejä uudella ja kisoihin tällä vahnalla. Eipä tällä juuri treenailla, vain kisataan. Ettei kulu 😀
Hirmu helteet löi päälle ja eihän se oikeastaan minua haittaa - toimin yllättävän hyvin kovassa helteessäkin.
Rataa oli kasteltu. Paikoitellen aikalaillakin ja aika-ajoissa oli sellaisia lutakoita, että heikommat meinasi jäädä niihin vallan jumiin. Oikeastaan siellä oli vain yksi polku paikoitellen ja näinollen en kyllä saanut yhtään vauhtikierrosta alle. Tosin ei varmaan moni muukaan. Meitä oli parisenkymmentä C luokassa ja olin 5:s puomille.

Kiva: Ismo Karttunen

Erän jälkeen heitin ajovaatteet pois, katsoin että aikaa on reilu pari tuntia ja nautin viileän suihkun (luit aivan oikein 😀 ) kämpperissä ja olin kuin uudestisyntynyt valmiina kapinoihin. Lämmitin pastaa ja syötiin hyvin ja sitten yksi heppu tuli sanomaan, jotta eriä on aikaistettu tunnilla. Täh?
Aikalailla suorin vartaloin hyppäsin ajohousuihin taas ja mietin menisikö pasta hissillä ylösalas erän aikana.
Ihan hyvin ehdin kuitenkin ja maailman paskimman startin jälkeen viimeisten joukossa taas matkaan. Kierrokset kun on koneessa niin kytkin ei vain ota kiinni vaan luistaa ja hyvä kun pääsin edes puomilta matkaan.

Kuva:Ismo Karttunen

Kuva: Ismo Karttunen

Kuva: Ismo Karttunen

Siinä sitten taas se vakio homma jahdata kuskeja kiinni ja vielä viimeiseen hyppyriin kaasutin niin paljon kuin uskalsin vaan jäin puoli eturenkaan mittaa viidennestä paikasta eli 6:s ruutulipulla. Ärsytti ja kiukutti ja ja... jarrutkin oli vähän jopa huonommat kun ikinä. Tosin muistin sitten, että olin unohtanut tyystin huoltaa ne vgn kisan jälkeen kun mäet oli niin isoja metsässä, että jarrut alkoi häipymään. Aikani siinä pärräsin ja vaikka olin sitä mieltä, etten lähde toiseen erään niin kyllähän sitä ajatukset oli jo siellä mitä tehdä toisin. Vaikka oli kuuma kuin pätsissä niin jaksoin ajaa todella hyvin ja ihan viimeiseen metriin asti.
Toinen erä olikin sitten tasan 140 metriä pitkä osaltani.
Muutin taktiikkaa ja Husse pinkaisi puomilta matkaan ihan sinne kolmen kärkeen. Jes! Kaasuvaijeri c-duurissa soiden vedin hurmoksessa ensimmäisen oikean mutkan jälkeen vasemmalle kääntyvään mutkaan sisäkurviin niin oikealta ulkoa tuli joku kylkeen, työnsi minua nurin ja pienempänä hävisin tankotanssin joten kaaduin siihen ja takaa tuleva törmäsi meihin kun olin menossa nurin. Seuraavat väisteli kuka minnekin osa kai radalta uloskin vallien yli vaan viimeinen ei enää ehtinyt ja kaatui samaan kasaan.
Husse pötkötti poikittain radalla ja yritin nousta, mutta oli sellainen osuma toisesta moposta oikeassa kyljessä, ettei vaan oikein mikään toiminut. (Voiko tulla puupakara?!) No sain riepoteltua Hussen pyörilleen vaan ei toivoakaan saada käyntiin. Ja itseasiassa siitä oli etujarru rungostaan hajonnut ja roikkui valtoimenaan vaijerin jatkeena.
Tässä kunnossa ilman sitä edes jonkunlaista etujarrua sillä pattisella radalla olisi silkkaa veren nenästä kaivamista, joten annoin paikalle saapuneiden auttajien talutella mopon pois ja itse linkutin perässä. Kyllä V***tti ihan aikuisten oikeasti.

Näin jälkeenpäin ajateltuna aika vähällä kalustotappiolla selvisin, että jos tämä oli nyt taas se pakollinen vuotuinen yliajo niin menköön. Olo on kuin venäläinen 300:n vaunun tavarajuna olisi ajanut yli, mutta vielä pääsi sängystä ylös.
Hommaan sellaisen kiroileva siili ajopaidan, jossa lukee selässä: Tartte yli ajaa saa**na!!!

Kotona sitten otinkin koko seuraavan päivän ja purin sekä huolsin jarrut ja kaikki huolella joten nyt pitäisi olla sitten iskussa Mikkelissä ajettavaan seuraavaan kisaan. Oi jospa saisi vielä vähän iskareita updeitattua niin olisi iskukykyisempi tuolla rakennettujen "vakioiden" varikolla..
Noin. Nyt hymyä huuleen ja eteenpäin.  Ruukku päässä kaikesta meinaa vaan tulla niin totista... 😎
-Esmeralda-