maanantai 24. kesäkuuta 2019

15.6 2019 SE-Team enduro

Unohdin tyystin.
Oli niin kova vauhti päällänsä taas olevinaan heti ja sitten unohdinkin koko asian. Blogin nimittäin.

Kisa ei mennyt osaltani juurikaan kehuttavasti. Erittäin huonosti jos juuri ollenkaan nukutun yön jälkeen olin niin väsynyt, etten saanut "kisamoodia" laisinkaan päälle. Pää oli kuin hidastettua filmiä ja pätkät, jotka oli kokoajan täynnä kaikenlaista, ei vain oikein jaksanut keskittyä ja ajaminen oli yhtenään liikaa kaasua liikaa jarrua. Puuttui flow ja sitten päätin, että kunhan nyt ajelen varmistellen maaliin enkä riko mitään. Ainakaan itseäni.

Pätkiä oli 4 ja 2 niistä oli tyystin ajamattomia ja yksi vallan pellolla pyörimistä. Lyhyitä, 1-2km muut paitsi viimeinen noin 3,5km. Näin lyhyet pätkät ei todellakaan sovi minulle muutenkaan.
Ensiksi oli tarjolla hakkuupätkä. Täysin neitseellinen metsäkieputus. Kävellessä mahtui paremmin puiden väliin, mutta mopon kanssa oli jo kiire kääntää..
Sitten peltopätkää ja se oli ihan hauska, ajettukin joten ihan heinikkoon ei tarvinnut lähteä.
Siinä ehkä eniten tajusin, miten ajo tökki ja kaikkea oli liikaa kokoajan oli se sitten kaasu tai jarru.
Kolmonen oli metsä/kallio pätkä ja ihan hauska sekin, oli vaan jälleen sitä informaatiota aikalailla näkyvillä kerralla, joten yritin ajaa vain rennosti ja jouhevasti. Viimeinen pätkä oli keravan oma pätkä ja sekin oli ihan kiva. Näitä pari kierrosta ajettiin ja viimeisellä kierroksellä viimeisellä pätkällä edestäni lähtenyt Vilma ajoi puuta päin ja tulin siihen ensimmäisenä paikalle heti ja jäin auttamaan ennenkuin muita ihmisiä saapui lisää ja auttoi soittamaan apua ja ohjasi "liikennettä" kunnes pätkä laitettiin poikki. Odottelimme ambulanssia ja ensiapuhenkilöitä noin reilu puolituntia. Miten se onkin aina niin, että se perimmäinen nurkka jonne ei lanssilla pääse niin sinne on hyvä könytä. Mastolle mönkkärillä ja lopunmatkaa paareilla kantoivat sitten. Omalta osalta kisat oli ajettu jo kun pysähdyin siihen, mutta eipä se muutenkaan ollut oikein minun päivä. Sijalle 6/14. Aika sekavaa oli tiedonkulku onnettomuudesta kun välillä varikolle kerrottiin jo, että minä olisin ajanut puuhun ja siellä oltiin tietty huolissaan ja tultiin pätkälle vastaan. Kyydissä Vilman isä, joka tuli hakemaan tyttönsä mopoa ja miettivät montako siellä oli oikein puihin ajanut. No kun viimein tulin pätkältä pois olivat siellä vastassa ja selvisi, että minä olen ehjä niin ottivat Vilman rikkinäisen mopon kyytiin ja menimme kaikki maaliin varikolle. No onneksi ei kai muuta kun solisluu ja varmaan aivotärähdys, pahemminkin olisi voinut käydä. Että sellainen kisa tällä kertaa....
Jos ei oikein kulje niin ei väkisin, aina tulee päivä uusi. Ei tämä niin totista nyt ole - pääasia pysyä ehjänä.
-Esmeralda-