Ympäri mennään yhteen tullaan...

Kokeneena kisaajana en juurikaan jännitä ennen kilpailuja kuin juuri ennen h-hetkeä, mutta nyt jännitin niin, että se oli jo fyysistä. Onneksi olin viikolla tankannut minkä pystyin, sillä ruoka ei juuri maistunut. Arvoitus oli omasta kunnosta flunssan takia ja parin viikon ajotauko ahdisti. Näyttää piti niin itselleni kuin epäilijöillekin, että onko minusta kuskiksi enää. Keli tulisi olemaan märkä ja spoorit pehmeitä, pyörä painava ja jalat lyhyet. Specsit kohdillaan. Raskaan oloinen kisa edessä.
Pelit perjantaina katsastukseen ja parc fermeehen odottamaan lauantain starttia.

Kuva:Motosyncro

Kuva: Motosyncro

Lauantai käynnistyi kankeasti. Lipsahdin at asemalle minuutin etuajassa kun en vain tajunnut, että viiva oli jo siinä. Hyvin alkoi. Yhtään pätkää ajettu ja at:tä jo 1 min 😂

En saanut ajoon oikein rytmiä ja spoorit oliva aika pöperöä ja pattia. Tulihan sitä nojailtua ja yhden laskin ohi ja toisen ajoin kiinni ja ohitin ja näihin tuhraantuu aina aikaa. Varsinkin kun astui spoorin viereen hankeen kallistamaan mopoa ja huomasi olevansa yli polven upoksissa. No, eteenpäin sanoi mummo lumessa sopi tähän hyvin. Näillä eväillä mentiin aina välihuoltoon asti aika samalla kaavalla. Välillä ajoin kiinni parin kuskin letkan ja siinä tuhdattiin kuka mitäkin että matka jatkui. Luokan johdossa silti vielä muutamalla minuutilla.

Välihuollossa oli jo hirmuinen nälkä ja palelin ihan horkassa kun energiat oli loppu. Onneksi Antti oli laittanut pöperöt turpoamaan ja sain ruokaa. Jussi antoi evääksi aina hedelmäsose pusseja ja ne on kyllä niin hyviä! Vauvanruokaa juu, mutta matkalla voi kypärä päässä syödä kaikessa rauhassa ja ei mene maha sekaisin ollenkaan.

Sitten tulikin pieni episodi. Tai parikin. Hässäkässä huolto laski ilmeissesti AT ajan väärin ja menin joitakin minuutteja etuaikaa seuraavalle pätkälle sisään. Se oli aika rämpimistä ja poraamista. Upposin kerran jumiin joutui nostamaan koko mopon ylös spoorista kun oli jo niin syvällä, ettei takarengasta näkynyt. Jälkeä oli niin vähän ajettu, että oli aivan puuroa pohjalta ja yritin pitää kovempaa vauhtia sillä seurauksella, että ajoin suoraan puuhun kun pelit karkasi lapasista. Tanko sojotti killiin ja etuvalo halkesi. Paloi vielä kuitenkin. Hetken matkaa ajettua se lamppu rähjähti. Ja niin kovin räjähtikin, että säikähdin oikein. Kauhea savu alkoi nousta mittariston takaa ja pysähdyin ihmettelemään pitääkö sammutushommiin ruveta. Siellä kulkee kaikki sytytysyksikön johdot jne myös. Sitten tajusin, että polttimo oli vain räjähtänyt. Matka jatkui ja olihan persiasta luotsata pöperöspoorissa vinolla konttorilla.

Seuraava pätkä oli aika samanlaista pöperöä ja tankoa ei ehditty oikein suoristaa kun oli niin kovin juntannut vinoon. Konttausta kylkimyyryä nostelua. Siitä on makiat pätkät tehty. Huoh. Enää viimeinen pätkä edessä ja siellä ei ollut koko ajan ottoa edes rakennettu. Edellisilläkin oli at aivan hakusessa ja olimme edessä ihanneajasta ja kävimme puhelin neuvotteluja mennäänkö vaiko ei ja minuutit oli mitä sattuu. 

No viimeiselle lähettivät satunnais järjestyksessä käsi ajanotolla kun odottelijoita oli jo parikymmentä pyörää

 Odotellessa oli hyvää seuraa 😀

Satuin lähtemään sitten sellaiseen väliin, että ajoin pari kiinni ja yhden perässä aika kauan ennenkuin laski ohi joten aika taputeltu oli se kisatulos. Pätkä muuten oli oikein kiva ja paljon ajettu, joten oli kantava. Ajo ei vaan muuten oikein tahtonut sujua. Päivän päätteeksi jäljellä johtoasemaa puoliminuuttia kera sen yhden at minuutin..

Yöllä heräsin jo kahdelta varulta miettimään mitä tehdä toisin, että löytäisin taas sen hyvän rytmin. Oisi tietty voinut nukkua vielä sen 4h... Iltamyöhään oli myös tulokset päivitetty ja mulle oli ilmestynyt +18 minuuttia aikasakkoa. Voi pojat. Saisi oikein ajamalla ajaa jos meinaa kuroa kiinni.

Kuva: Motosyncro

Kuva Motosyncro

Startista heti sille samalle pätkälle kuin eilen aamulla ja nyt pidin huolta, etten ylitä at viivaa liian aikaisin. Pätkä muuten oli ihan yhtä pehmeä kuin eilenkin ja yritin vain pysyä pystyssä ja edetä niin rivakasti kuin mahdollista. Kuullostaa helpolta, mutta niiden kahden asian yhdistäminen on joskus vain haastavaa. Aika hyvin kuitenkin, hetken joudin odottamaan kun yksi kuski oli tehnyt helikopteri heittäytymiset spooriin. Ei muuta kun seuraavaa kohti. Kärki oli mennyt jo edellä joten pätkät oli porattu ainakin auki. Välillä mietin, että kukaan ei oikeasti voi ajaa näin hiljaa. Oma ajo oli ihan kadoksissa ja kuumeinen olo alkoi taas nostamaan päätään. Ei nyt. Maaliin ajetaan vaikka se olisi viimeinen teko tällä telluksella.
Seuraavat pätkät meni aika sumussa, oli nälkä ja kuumeinen olo ja yritin vain keskittyä siihen osaan mitä näen ja edetä sen.
Yksi pätkä oli meille lyhennetty ja merkkaus oli niin hatara, etten välillä tiennyt enää missä ajan. Vastaan tuli toisten luokkien reittivärejä ja pohdin olinko ajanut jossain ohi jostain risteyksestä kun keskittyi piehtaroimaan siellä seisovan pöydän herkku spoorissa, jossa tuntui olevan kaikkea tarjolla. Pelkäsin pakoputken menevän lyttyyn kun oli välillä niin syviä ja jäisiä reikiä. Oletus oli 4 km, mutta se kyltti oli jäänyt taakse jo aikapäiviä sitten ja piti oikein pysähtyä katsomaan ympärilleen missä olisin voinut missata maalin. Hetken päästä tultiin tien ylitykseen ja sieltä yksi hemmo huitoi, että maali on tässä. Lippusiimojen alta vain pois ja se oli siinä. Siitä olisi voinut olla jokin ennakko lappu kyllä...
Juustoportin kokoomahuollossa sain ruokaa ja panadolia. Toimii. Aurinko paistoin mielessä jo.
Etelään päin mentäessä pätkät senkun parani. Aikamoista reikää ja rapaspooria oli tarjolla kivineen ja kalloineen kaikkineen. Taas ajelin joitain kiinni ja piti ohitellaSiirsin jo itseni ajatuksen ulkopuolelle ja ei oikeastaan enää tuntunut missään. Yksi ojan ylitys oli niin syvä, että luulin mopo paran hukkuvan, mutta onneksi ei imassut putsarin kautta vesiä sisään. Vähän se tuhisi, mutta matka jatkui virkeänä. Olihan juuri käynyt avannossa uimassa. Kuskeja pötkötti milloin missäkin puiden välissä alamäissä ja yksi kaatui juuri nenän eteen mutkaan, siinähän piti sitten kierrellä muuta kautta ohi.. yhtä olin ohittamassa, mutta pieni taktinen kosketus ohitettavan jalkatappiin horjautti minut nurin toiselle puolelle umpihankeen. Hurraa. En enää muistanut montako kertaa olin tätä nostellut takaisin pyörilleen 😂 Eläköön sähköstartti.
Enää muutama jäljellä ja pidot senkun parani. Rauhan pätkää ei oltu koko talvena ajettu ja se oli avattu vasta viikko sitten. At asemalta jonotimme kuuliaisesti mutabrunniin vuorollamme työntämään ja repimään kun mopot oli satulaa myöten savessa.

Vihdoin tuli järkkäreiltä apuja ja viereen porattiin toinen jälki mikä ei kuitenkaan kantanut jos yritti istua kyydissä, joten talutus hommia tarpoa umpihangessa ja porata mopolla vieressä spoorissa. Onneksi sain vetoapua... Seuraavaksi muutamaa reikää myöhemmin jonotimme mäkeen jossa väkeä oli selällään ja kyljellään pitkin poikin. Aina kun latu tyhjeni niin sinne lähti seuraava. Pääsin mäen hyvin ylös ja ei tarvinnut edes auttaa! Mopo mönki nöyränä kivisen mutamäen ylös ja matka jatkui.

Toiseksi viimeinen pätkä tarjosi erikoisen tapauksen, näin jälkikäteen kuulin, että osaa oli opastettu minne mennä ja minne ei kun ns avustajat ohjasivat ison vesiojan ylitykseen upoksissa olevaan lavasiltaan. No sehän oli miina, sillä se kellui siellä ja kun siihen ajoi niin lähti pelit alta ja koska minua ei oltu valaistu niin kyljelläänhän olin sitten vaan onneksi ojan toisella puolen. Saipahan ainakin hyvät kuvat kyseiset avustajat! Ei haittaa, olin jo harjoitellut monta kertaa nostamista ja yhtä kevyesti nousi vielä ylös ja taas mennään. Yksi välivapaa tuli hankalaan paikkaan keskelle mäkeä mutkaan ja olin ihan varma, ettei se nousisi siitä jäisestä spoorista mäkeä ylös, mutta niin se vaan nousi. 💓
Ei tuntunut enää savet eikä spoorit eikä mikään paska missään, tuntui, että jaksaisin temuta siellä soosissa vaikka kuinka pitkään. Eläköön panadol?! Tai jonkin hypotalamuksen hormonin ylituotanto.
Jäljellä enää Lavangon vauhtipuiston pätkä ja alkoi siirtymällä satamaan räntää. Säästin rollerien filmiä pyyhkäisemällä etusormella suurimmat kinokset linsseistä, että näkisin minne ajan. Mietin siinä huristellessani, että oikeastaan oli aika kivaa. Olin suht kuiva (housut nyt oli läpimärät mutta lämpimät neopren shortsien ansiosta), lämmin, kylläinen ja väsymyskään ei painanut.
Vihdoin lavangossa startissa ajattelin nykäista linssin puhtaaksi ihan vain huomatakseni, että filmi loppui just siihen. Noh, sitten ajetaan mutu tuntumalla. Päätin vielä viimeiseen pätkään ajaa niin kovin kun nyt kutakuinkin näin minne olisin menossa. Kuravelli lensi ja spoorit oli täynnä vettä, mutta maaliin oli enää muutama kilsa.

Kuva: Markku Pesonen

Kuva:Motosyncro

The Mopo 💓

Reilu 400km tehtävä suoriettu, ja 18 minuutin aikasakosta jäi jäljelle reilu 4, olisi tarvinnut vielä muutaman pätkän että olisin saanut ajettua johtopaikan takaisin. Nyt meni näin ja toisaalta olen tyytyväinen ajooni näillä ajoilla ja ehdottomasti hyvää treeniä. Huolto toimi aivan loistavasti varsinkin kun ottaa huomioon, että yksi auto - luit aivan oikein, vain yksi- hoiti sekä tankkaushuollot, että takki/haalari huollon. Ihan supereita! Metsässä oli ihania ihmisiä tsemppamassa ja hurraamassa ja antoi kyllä lisää voimia joka kerta. Kiitos kaikille!

Nyt mopo poloinen saa uudet muovit, hiukan sai siipeensä reissussa. Nippusiteillä ja teipillä parsittiin sivutuulen ohjaimia ja mitä lie, että pysyi kyydissä maaliin asti. Pakoputkea vähän pelkäsin, että linttaan sen jonnekkin, mutta todennäköisesti sen säästi se, että Antti oli ostanut uuden varalle reissuun.
Tämä suuri seikkailu temuttu läpi, kohti seuraavia!
-Esmeralda