Buah. Niin se aika kultaa muistot vai miten se meni. Tosin nyt edellisestä höykytyksestä viisastuneena lähdinkin ajamaan classic luokan perjantaina. Luokkiin ilmoittautuminen oli epäselvä, sen mukaan jouduin ajamaan tuolla museolla 90 luvun pyörien, evojen seassa. Luokat oli eritelty vain A luokka (60 lukulaiset) ja loput. Vähän altavastaajan olo, mutta pidetään sitten hauskaa jos ei muuta.
2h aikalailla samaa reittiä niin kyllä siinäkin riemua riittää. Mietin, miten olkapää kestää siitä kun on jänne vähän revennyt ja nivelkapselissa joku vaurio ja ripustusosat saanut kipiää. Jäisi nähtäväksi.
Suomeen lykkäsi outo helleaalto ja koska startti oli kolmelta niin tarkeni. Tankkasin hyvin nesteet edellisenä päivänä niin en ottanut juomareppua riesakseni. Huollossa piti kuitenkin käydä parin kierroksen välein kun tankin riitosta ei ollut hajua. kierros kesti n.20-30 min oletus.
Nukuin startin. Taas. Siintä sitten jonon hänniltä ylös kiipeämään. Olihan se alkuun aika shokki kun tuolla en ole missään kivikoissa tai enduroimassa käynyt. Pöly vaivasi aikalailla. Toinen ja kolmas kierros oli jopa hauskaa?! Naureskelin kypärässäni, että mikähän lienen tekninen häiriö sekin..
Lenkin lopussa pelto osuudella päästelin kuin vasikka laitumella. Niin siistiä. Pääsuoralla gps mittaili huimia satasen tuntivauhteja. Tuolla malmikasalla. Sitten tulikin tunnit täyteen olkapäässä. Jokainen patti (niitä riitti) ja kivi (niitäkin riitti) sattui kuin puukonisku ja yritin väistellä parhaani mukaan. Lähellä maalia katsoin kelloa ja pahus. Vartti ajoaikaa vielä. Se tietää yhtä kierrosta. Huollon kautta, ihan sama ollakko 8:s tai 9: siellä evojen seassa. Kävin juomassa ja vaihdoin kuivat hanskat ja hiukan soppaa husselle ja matka jatkui. Jossitellaan nyt vähän. Jos olisin jättänyt tuon pysähdyksen väliin ja jos olisin ilmoittautunut vanhaan luokkaan niin kuin olisin saanut jos olisin tietänyt olisin voittanut sen luokan. Nyt olin toinen siinä. Eivät kyllä palkinneet erikseen sitä luokkaa vaan yhteistuloksen mukaan. Mikä sekin oli vähän epäselvää vielä palkintojen jaossa. Lopunviimeksi Pysti tuli kuitenkin meille: naisten 1.
Ei kaatumisia, ei tilanteita - noh yksi, mutta sitä ei lasketa ja se oli sellainen ujo takakorkea maakivestä, etten nähnyt edes öljypohjaa - joten huiman siisti päivä. Ajoaika 2h 36min. 75km.
Tiesin ajaneeni. Tunsin sen luissani. Ihanaa. Käsissä pienen pikkiriikkiset pari vesikelloa känsien vieressä, mutta ehjänä ja hyvissä voimissa maaliin. Seuraavaksi viikon päästä Karhula cmx cupin ensimmäinen osakilpailu.
-Esmeralda-
