keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Karhula classic motocross cup I osakilpailu.

Päätimme lähteä vasta aamulla liikenteeseen ja oikeastaan ei tuntunut lainkaan siltä, että olisi kisoihin menossa. Jotain puhetta oli, että Karhulan radalla on kiviä, hihittelin, että viimeviikonloppu antoi aikamoisen siedätys toleranssin kiviin, joten tuskin edes huomaisin kiviä radalla.
Rata oli saanut lanauksen jälkeen pienen sadekuuron niskaan ja oli täydellinen. Upeassa kunnossa.
Senkin takia nämä classic touhut on mukavia, kun ei turhasta nipoteta. Rennot katsastukset (villat on vaihdettu ja tulipas mukavat äänet) ja odottelemaan aika-ajoja. Tai siis eihän ne ole kuin harjoitusajot. Puomipaikka määrätytyy edellisen vuoden sijoituksen mukaan ja olin 3:s kun joku puuttui välistä tästä kisasta. Ajoin mallin vuoksi pari nopeaa kiekkaa ja sitten luumuilin ajolinjoja ja katselin kukkasia. Olin myös aika-ajon mukaisesti kolmas nopein. Reilu kymmenkunta starttasi C luokassa.

Ensimmäisen erän startin nukuin. TAAS! Noh, olihan siinä vähän itseaiheutettua ohjelmaa kun puomille ähräsin ja kuvittelin vaihteen olevan vapaa niin olikin ykkönen ja sammui. Siinä sitten vempuloimaan sitä jotenkuten vallin reunaan paikallani, että saan tulille takaisin (tässä riivatun kirahvissa on kampi väärällä puolella) ja onneksi lähti parin potkun jälkeen. Lähdön järjestäjä seisoi lipun kanssa jo kohdallani ja odotti. En sitten ehtinyt oikein edes suoristaa mopoa kun jo puomi kolahti.
Sinisen savun seasta 9:ltä paikalta kirimään sakkia kiinni. Maaliin sain noustua kolmanneksi. Juma, että ajo maistui. Erittäin vähällä ajomäärällä jaksoin helposti puristaa ruutulipulle asti.

Nyt en muista mitkä kuvat ovat kenenkin, mutta verxing.kuvat on ainakin suurimmaksi osaksi kuvaajana.
Toisen erän startti sujui vähän paremmin

Neljäntenä maaliin. Yritin vielä edellä ajanutta kiinni, ja kerran meinasi jo käydä köpelösti kun nokkahyppyrikasa mikälie tulin niin kovin kun uskalsin ja piti jarruttaa kun ei voi hypätä kun heti takana tiukka oikea mutka. Jalka lipesi jarrulta ja lähdin lentoon. Kun patarauta lentää niin siinä on nauru kaukana. Suoraan mutkasta vallin läpi ylös. Kuvaaja joku seisoi siellä ja ripirapi singahti alta pois kun kaislikossa kuhisi. Kaasu auki takaisin alas ja perään, mutta hukkasin muutaman tärkeän sekunnin. Sain kuskin uudelleen kiinni viimeisellä kierroksella ja maalissa ero oli vaivaiset pari sekuntia. Olisin tarvinnut vielä yhden kierroksen. Noh, loppusijotus podiumille, eli olimme kolmansia. Nih. Ja mopo toimi moitteetta.  😜 Nyt päivitetyillä iskareilla pääsee jo aika kovin. Oli vähän jämäkämmätkin vielä testissä, mutta niillä ajoin kuulemma jo liian kovaa. Ehkä hyvä näin.
Antti otti kakkospystin kotiin E2 luokassa, joten tästä on hyvä suunnata parin viikon päästä karkkilaan seuraavaan osakilpailuun.
-Esmeralda-