Päätöksiä päätöksiä päätök-.... niin ja Sänkicrossia! Decision and field race

Onhan tässä kaikenlaista taas ehtinyt tapahtua, vaikka pääsääntöisesti piinaa tunne, ettei ehdi tekemään oikein mitään.
Uusia lukuja kirjoitetaan elämäntarinankirjaan sitämukaa kun vanhat päättyy ja käännetään uusia sivuja. Tässä kohtaa taitaa kyllä olla jo viimeinen kansi tästä kirjasta ja aloitetaan kokonaan seuraava osa. Ainekset hautumassa lupailee tapahtumarikasta ja korkeaa lento. Toivottavasti ei kirjaimellisesti, mutta tunteita varmasti laidasta laitaan jo tavoitteidenkin takia.
Oli monenkin päätöksen paikka ja yhtenä niistä Husse siirtyi seuraavaan kotiin ja vastaisuudessa näkyy kyllä scramblessä ja muissa näytösajoissa. Kilparadoille ei näillä näkymin enää palaa, mutta meni täyttämään yhden "pikku poikana" jo haaveilun todeksi.
Se mahdollisti osaltaan yhden jo jonkin aikaa muhineen päätöksen tapahtumista eli siirtymistä uuteen mopoon ja kotitalliin puksutti NELARI. KTM 250 SX-F Ei ihan uusi vaikka tämän vuoden malli onkin, mutta nopeaksi koulutettu ja ratoja nähnyt soturi. Rakastuin siihen välittömästi, vaikka opetteluksihan se menee.

Meanwhile it has happened a lot though I'm obsessed with a thought that time is running out and never complies anything.
New chapters been written on diary after old ones is ended and will turn new pages. For a second thought this will be totally new book. It is promising eventful and high fly motion. Hopeful not literally. Rolling coast in motions not in minor cause the ambition to reach high in target.
Husqvarna is sold to new home and that made it possible to fulfil my one dream. A new mx bike. Four stroke KTM 250 SX-F. Not completely new though it's this year model. Taught to be fast and warrior what have seen tracks. I fell in love immediately, even I have to learn to ride again all from the start.

Karhin radalla kävin heti kokeilemassa, mutta onneksi otin vielä vanhan uskollisen ratsun mukaan, sillä alusta oli oikeasti huikean napakka meikäläisen kilomäärälle. Testiajo jäi siis yhteen kaatumiseen ja muutamiin kierroksiin ja ei muuta kun uutta jousta alle kumpaakin päähän. Sellaista, joka täyttää jousen kriteetit: liikkuu ylös ja alas kun siirrän painoa.
Yhtenä pienenä päätöksenä jätin myös viimeisen CC kisan väliin, olin nimittäin Erkylässä kera Tuiren hakemassa tuntumaa pariin lisätahtiin ja se hiukan yllätti ja olkapää otti itseensä sen verran, etten viitsinyt lähteä 300 km päähän kokeilemaan kestääkö vai ei. Siitä suivaantuneena sunnuntaina ajattelin suunnata Mäntsälän enduroseuran sarjacrosseihin sänkipellolle tuolla uudella soturilla. Siellä ei olisi hiekkapatteja..

At Karhi mx track was the very first test ride. I was happy to notice to take my old and loyal warrior with me, because settings at the new bike was made approximately to 30 kilos more and about double speed so it was h-a-r-d. After a few rounds and one fell down I was done with it. Need springs what are moving like they meant to: up and down.
One small decision more was by pass the season last cc competition. I was training with the new bike and it just surprised me a bit in one sand bump and my shoulder got sour. So didn't go 300km to try if it holds the race. Instead of it I went to field race -  there is no sand bumps.

Pitkästä aikaa taas elämisen arvoinen päivä. Kuvat Marko Kettunen

 Laskuvarjon kokoinen numeroliivi päällä: 64

Juu kyllä, se on oranssi - VIELÄ. En löydä edes varikolta omaani kun on samanlainen kun sata muuta ilman omia numerotarroja.
Vähän kun jättäisi kaverilta lainatun toyotan kaupan parkkikselle. Jos ei paina mieleen minne sen jätti niin tuskin löytää ennenkuin muut on hakenut omansa :)
Väkeä oli kolmisenkymmentä kuskia A:sta ihan harrastelijoihin ja hain paikkani sieltä reilu kympin sakista. Oli niiiiiiin siistiä päästä tykittämään oikein sielunsa kyllyydestä. GPS mittasi huiput 105km/h että hyvin se crossikin kulkee :) Tuuletti pään myös ihanasti.

Ensivuoteen siis tavoitteet motocrossin puolella ja CC kisojakin mikä jottei. niin Suomessa kuin varmasti Eestissä. Toki vanha 200:nen jää vielä ja sillä ajan ehkä jotain enduro kisoja- ihan vain harraste mielessä..
Jälleen löydän itseni pisteestä, jossa on aika lähteä hankkimaan tukijoita ensikaudelle.... Ajomotivaatio on todella korkealla ja voin taas keskittyä täysin vain ajamiseen ja kehittymiseeni kuskina. Maltan tuskin odottaa, että pääsen kokeilemaan rajojani!

Yes it's still orange- Can't even find it at the pit. Camouflaged to other hundred orange ktm:s. It's like you borrow a Toyota from a friend and leave it at market parking place. If you don't keep in mind where you left it you never find it before others have picked up away their own first.
There was app. 30 guys and girls from A class race guys to hobby riders and I took my place in around 10:th. It was soooooo cool to throttle like a maniac and GPS measured top speed 105 km/h. My head was  blowed with the wind.

Next year I have set up challenge in motocross and cross country races in Finland and Estonia. My old warrior 200cc will stay and I will also race with it some enduro, more in hobby and fun meaning. 
So I found my self again in point to find supporters and cooperative companys to help me reach my estimated goals.
My motivation to ride is very high and now I can focus only to riding and improve my skills as a rider. I'm so anxious to push me on the limit again.

-Esmeralda-

Eestin mestaruussarjan viimeinen osakilpailu 2.-3.10 2015 Araküla - Estonian championship last race

Oli taasen aikamoista juupas eipäs säätöä koko viikko ennen kisaa. Keskiviikkona taisin vasta vahvistaa laivamatkan ja hotellin. En aikaisemmin ole ollut Arakülassa ajamassa, joten uusi tuttavuus. Vähän oli kylmä rinki persuuksissa kun Valio-myrskyn piti riehua juurikin tuona päivänä niin laivamatka olisi ollut yhtä maanpäällistä hel**ttiä, mutta aurinko paistoi ja hiukan vain keinutti. Myrsky tuli illemmalla sitten lähinnä tuuli niin, että meinasi tukka lähteä päästä.
Käytiin katsomassa vähän pätkiä, crossitestit 2 kpl pelloille siimoitettuna todettiin auton ikkunoista katseltuna ja enskatestiin jalkauduttiin pariksi kilometriksi samoilemaan. Hienohan se oli kun sitä ei ollut juurikaan ajettu. Mutta oottakaas kohta... tää juttu on niiiiiiiin nähty. Maaperä täällä on omituisen pehmeää pehkaa, turvetta ja pikimustaa multaa ja se kaivautuu sy-väl-le.

It was kind a yes or no or thing again the hole week and finally on Wednesday I book the ferry and hotel. I have never been at Araküla so new place to me. We feared that the Valio storm will rock the boat like hell, but we were fortunate and it was delayed. It came in evening and wind blowed so far and tried to rib hair off my head. 
We went walk the special tests, two cross tests was located at field near by pit area and enduro test quite close. Walking there in the untouched forest in a sun shine was just not even half a true. You just wait. Been in this and done it.. The ground or what ever is that kind of mystical material, soft peat and midnight black soil what will digs and d-e-e-p. 

Tuossa jo osa noin 1,5km suorasta takana ja lauantain jälkeen tuo sama suora muistutti Berliinin toria maailmansodan aikaan. Täysin kultivoitu mustalle mullokselle väliin jopa metrin syvyyteen koko leveydeltä ja enduromopoilla on hämmentävä kyky tehdä kuopista juuri vanteen mittaisia. Sinne olisi voinut kylvää ämpärin kokoisia perunoita ilman lapiota. Siinä kun "tölskytät" vuoron perään etu ja taka pyörä eri kuopissa niin tietää jumpanneensa. Plus tuolla oli jekkupiilossa useita kivoja kaikenkokoisia juuria sieltä sai valita itselleen sopivan halusi tai ei.

There you can see part of 1,5 km long straight path and after the saturday the very same straight path reminded more like Berlin market place in the middle of world war. Completely rummage and raked up. You could plant a bucket size potatoes in there without a shovel. While riding in there the other wheel in one hole and other wheel in another hole you really felt like been riding. Not a mentioned that there was hidden roots and branches everywhere and you eventually had one either you like it or not.

 

Aamu saapui aurinkoisena, mutta kylmänä. Lähtö meikällä oli kymmenen tietämillä. Kolme 55km kierrosta edessä. Normi naisten aamu. Ei oikein osannu päättää mitä laittaisi päälle :)

Siinähän päivä taittui ajellessa, peltopätkillä edelleen podin samaa "kaasu-liian-myöhään-auki- mutkassa" syndromaa, mutta mopo toimi aika hienosti ja lauloi kauniisti. Siirtymät pääasiassa maastossa ja oli yksi joen ylitys, missä oli niin paljon vettä, että luulin koneen sammuvan. Porskutti kuin sukellusvene umpihuppeluksissa mumisten vastarannalle, luojan kiitos.

Morning came with sun shine but cold. Start was around 10. Three 55km rounds to ride. The basic woman's morning: not a glue what to wear?! 

Day went well and  bike worked well. Singing nicely at fields. There was one river over do what was a bit scary. It was so deep that I though one moment that it will die in there. The engine was mumbled under water level yet it still forward like a submarine and thank god reached the opposite side. Thank god!

Enskatesti olikin sitten kuoputettu aikalailla mätöksi. Reunoja pitkin reikiä vältellen. Päivän edetessä siellä täällä oli erivärisiä muovinkappaleita niin pystyi aina arvaamaan minkä merkkinen mopo oli heittänyt siinä voltit. Viimeinen crossitesti ja huoltoon. Ainoa vain, että otin vahingossa etu AT-tä 2 min. Koomasin täysin ja aivopierussa päättelin nohevana korjata sen ottamalla 2 min myöhää. SIIS TÄH? No sitä siinä sitten yritin pohtia ajaessa ja katsoa eteeni mihin ajan ja ei siitä meinannut tulla mitään kun aivot kiersi kehää yhtämatkaa kampiakselin kanssa. 4 kpl AT asema jäljellä ja ajelin niihin suunnilleen 4 min ? myöhällä siis ja päivän päätteeksi virolaisella laskuopilla saldona oli 49 min AT:tä... Reps... mitenkä meni noin niinkuin omasta mielestä????  No olin siis komeasti 23:s (n.40 starttasi) Enskapätkällä syöksyin suojaan samaan karahkakasaan kylki edellä varulta ihan samasta juuresta ja vasta viimeisellä kierroksella älysin väistää sen. Muuten päivä meni aika ongelmitta, viimeinen joen ylitys meinasi tulla back flip vastarannalta takaisin jokeen ja onnenkaupalla sain pelin vihellettyä poikki poikittain penkalle kiikkumaan. Se oli oikeasti todella syvä. Ja se ylitys jännitti seuraavana aamuna kun edessä oli yksi kierros ja sitten loppucrossi. 

The enduro test was.. well I don't have an english word to describe it. Blasting zone?! I ride on side edges. When day turned to evening the colourful plastic parts decorated the path. At colour you could day what brand had took a flip around in there. In some point I went to time control accidentally two minutes too early. I don't know what kind of brain fart it was and the farting continued when I tried to fix the error by going 2 minutes too late to next time check. Don't ask. My thoughts was going at the same rate with crank shaft in my engine so it was completely impossible to solve that minute problem while riding. Rest of the 4 TC points I went - I guess around 4 minutes delay and in the end of the day  with estonian mathematic I got 49 minutes penalty. Like WHAT? 23/40 was ranking.

Otherwise everything went well, even the river crossing. That was kinda frightening to wait the next day though, we still had to cross it once and I hardly got up there anymore. It was really deep.

Aamulla oli iloisena yllätyksenä luonnonhelmasta kerättyjen osien joukossa minun takavalo kilpiteline :) ehdin jo murehtimaan sen katoamista.

Kilpailun johtaja tuli aamulla luokseni ja sanoi: Nyt on hoonosti ku ei ma hooma et oot yssin. (näin itseni jo istumassa joessa kaulaa myöten odottamassa pimeän tuloa.. ja susien laskeutumista puista ) sa voi kolmeks muite mukka :) Kiitos. 

Sunnuntaina ajaminen sujui oikeastaan helpommin kuin lauantaina. Reitti oli kuluneempi, mutta selvempi ja enskapätkän ajoin edelleen varmistellen, eli reipasta siirtymävauhtia, mutta en todellakaan ajatellut tällä olkapäällä (edelleen kiertäjäkalvosimen jänteessä repeämä vaivaa) alkaa nostelemaan mitään mistään. Ohittelin jälleen muutaman kaverin siellä, joku istui syvässä reijässä mopon seurana... 

Joki oli käyty perkaamassa. Yhtä syvä ellei syvempikin, mutta vastarannalle kaivettu syvä spoori oli levennetty ja juurakot poistettu ja näinollen sieltä pääsi ihan helposti ylös. Vähän taisi vetää vettä kun yskähti kerran pari ja siis kun saappaan varsista tuli heittämällä sisään niin silloin koko moottori on kyllä jo veden alla.

At morning was waiting nice surprise.. someone had took my rear light and plate system there and bring it back to pit. It was sitting on the table with other plastic parts ribbed of bikes at woods. 

Riding was easier than on saturday even though the track was worn. Enduro test I ride safe again and by pass couple of guys sitting on deep as fuel tank in the peat. The river was cleared up from roots and so on so even it was deep and made my bike sneeze couple of times we manager to pop up on other side. I was smiling. Did not need to stay there water on throat line in there darkening evening waiting that wolves are coming down from trees..

Ylläripylläri, pikku kivikko keskellä crossitestiä :)

Tässä vähän itsekin mietin mitä olinkaan tekemässä? Mutka jälkeen joo, mut silti aika eksoottinen sorkan ojennus...

Unikkopehka koristeli crossitestin radanvartta hauskasti.
Loppucrossi oli läheisellä crossiradalla. Ihan sairaan kova savirata keskellä nurtsipeltoa. Öööö ei ihan mun juttu mut hauskaa oli silti. Taisin olla 14:ta... kolmisenkymmentä starttasi meidän luokassa vielä.

 TSMUlaisten kanssa kuluttamassa aikaa kun odottelimme jokaisen luokan loppucrossit. Reilu 2h jouduimme käkkimään siellä ja että olikin NÄLKÄ!

Ulkokautta ohi. Huom siis todellakin oli vyölaukku radalla! AT kortti oli sellainen megalomaaninen pahvilappu, ettei ollut taskun taskua joten ei ollut aikaa säätää mitään ylimääräistä niin lähdin matkaan kera vyölaukun. Enskapirkot voi olla crossiradalla vyölaukun kera eikös?!
Lopputuloksissa olisin ollut (turhaa jossittelua...) reilusti kympin sakissa (päälle 40:stä) ilman AT aivopieruja kun nytkin taisin olla 12:ta. Hyvä mieli silti ja jaksoi ajaa oikein hyvin. Vaikka spirotestit kertoo, ettei keuhkojen toimintakyky ole palautunut ennalleen (arvot oli aikaisemin yli 120% ja nyt vain 91%) vielä niin on jo siedettävällä tasolla ja ennenkaikkea kestää rasitusta. Samoin polvi ei enää kiukuttele joten kohta risut jo käryää kasassa kun aurinko porottaa siihen ihan täysillä.
Ensikausi kiiltelee silmissä ja tavoitteet asetettu. Yhteistyökumppaneita täytynee vähän kosiskella, ihan omasta pussista ei pysty haaveita toteuttamaan ja saavuttamaan.
Vielä taitaa olla yksi cc kisa jäljellä ja katsotaan mitä siellä tapahtuu :)

The final cross was at really hard clay track. Not really my business but had fun though. At final results I would (unnecessary to even think) be inside 10 clearly. Now with penalty minutes I was 12:th. In the end - I had lots of fun and my lungs are getting better and serve me decant level and knee also can handle riding so it was brilliant. Like we say: Sun is shining also in pile of branches sometimes.. so my "Branches are already smoking in the heap while sun is shining on it" 
Next season is on my mind and looking forward to seeking cooperate companies to support me.
Still one cc race, let's see what happens.

-Esmeralda-

MXV Laitilassa 27.9 2015

Ajattelin jo, että ajon täyteisen viikonlopun jälkeen seuraava olisi vapaa, mutta ajatus muuttui kun Maarit Pitkänen soitti ja kysyi joukkueen täytteeksi. Mami oli loukannut itsensä ja näinollen ei päässyt ajamaan ja joukkue tarvitsi yhden naiskuskin. No siintä sitten sen kummemmin miettimättä lupauduin. Suljettuani puhelimen muistin, että eletään tiistai iltamyöhää ja näinollen keskiviikon ohjelmaan tuli männänhaku ja mopon huolto. Ai niin rossi rengasta piti hakea ja ja.. yhtäkkiä olikin taas kiire.
No sain vihdoin männänvaihdettua (kun olin taistellut tapin jousi sokkaa varmaan puolituntia - osan ajasta etsinyt sitä milloin mistäkin kun kuului vain tsuih-bing-bing-bing... ja äänen suuntaan konttaamaan) - ja perjantaina suoritin kevyen sisäänajon kotimontulla. Toimi hienosti.
Lauantaina sitten länsirannikkoa kohti ja iltasella katsastin mopon. Olen tasan kerran ollut crossikisoissa (poislukein classic mx kisat) ja siitäkin on jo vuosia, joten aika kylmilteen puomille :)

Joukkueessa ajoi Anu Nummela, Maarit Pitkänen ja minä komiasti Lappeenrannan moottorikerhon ajopaidoissa. Ne kun piti olla joukkueella samanlaiset. Nojailtiin siinä sitten varmaan varikon ainoaan enskapyörään :). Ajatuksena pitää hauksaa ja päästä maaliin.
En oikeastaan osannut edes jännittää juurikaan, koska odotukset ei ollut hirveän korkealla niin ei ollut juurikaan edes hajua mihin pystyy.
Harjoitusajoissa lähinnä katsoin rataa ja kokeilin hiukan miten iskarit ottaa hyppyjä. Kaikki meni suunnilleen ok. Erät koitti vihdoin ja otin ihan hyvän startin tosin hiukan nauratti kun ekan mutkan jälkeen kärki painoi tuhatta ja sataa ja suunnilleen loputkin meni ohi. Tasoero oli aika huima :D
Ajo kulki tosi hyvin ja Maarit meni jossain kohtaa ohi ja jäin perään ajamaan. Roikuin siinä ihan mukavasti kunnes erän lopulla iskarit antautui. Ne lämpeni niin paljon, että vaimennukset käytännössä katosi. Ajo alkoi olla ihan holtitonta ja oli pakko vain hiljentää. Sinnittelin maaliin kuitenkin ja harmitti kyllä. Toiseen erään ne ei ehtinyt jäähtyä kokonaan, mutta avasin niitä hiukan niin ei lämmennyt ehkä niin paljoa, että katoaisivat kokonaan. Anu pyyhälsi ohi kun erän puolivälissä iski rankkasade, joka kasteli rollerit ja nykäisin niin kovaa, että filmi pomppasi ylälipan alta pois ja vot kaikki vesi mitä taivaalta tuli meni filmin ja linssin väliin. Vauhti putosi niin, että meinasin jo kaatua sisämutkaan kun en yksinkertaisesti nähnyt eteeni. Revin lasit kaulalle, mutta en saanut Anua enää kiinni. Ilman laseja pari viimeistä kierrosta ja täytyy myöntää, että joutui kyllä pysymään sepelisuihkuista poissa.

Mulla oli oikeesti tosi kivaa.. hymy meinas halkasta naaman - onneks oli kypärä päässä.

No yhtäkaikki - oli tosi hauskaa ja rata oli tosi makea eikä ollut mitään tappohyppyreitä että meikäkin uskalti vetää tohkeissaan. Tarkkalan opit takaraivossa oli selkeästi tehnyt jo tehtäväänsä, ajossa oli erilainen tatsi kuin ennen.
Ehkä endurolla oli mukavampi ajaa tuota pattista rataa kun ei tuntunut missään :) .Kaikki vetomiehet ohitteli kohteliaan kaukaa eikä tarvinnut henkensä kaupalla siellä ajella. Kärjelle hävittiin kukin se 2 kierrosta mutta ajoin jopa nopeampia kierrosaikoja kun muut naiset ja se oli jo jotakin! Hieno fiilis..
Voitimme naisten joukkueena ja veteraani luokassa olimme 12:ta. Joukkueen johtajana oli Johanna Lehtiö. Kiitos likat, ensivuonna uusikis - tai niinhän me vähän niiku luvattiinkin!

-Esmeralda-