Astmaan ei tunnu löytyvän lääkettä, joka sopisi minulle. Keuhkot huutaa hoosiannaa heti kun vain ulkoilmassa hengästyy. Mikä sekin tapahuu nykyään suht helposti. Kuullostin homeiselta säkkipilliltä kun kävin hiukan kotimetsän spooria viikolla työstämässä ja haikein mielin peruutin osallistumiseni. Luulen, että ainakin talviendurot ovat tässä, ellen sitten jotain Classic luokkaa jumppaa. Se on ehkä enemmän selviytymistä kun maximum attackilla temuamista.
Onnekseni sain työpaikkaa vaihdettua ja siltäosin tilanne hyvä. Ellei suorastaan monintavoin loistava. Enää selvitys prosessi ammattitautiepäilystä, mutta se on jo toinen tarina ja siitä on vasta prologi kirjoitettu.
 |
| Kuva: Xracing |
Lunta on viikolla tullut valtavasti ja kisa on varmaan kaikin puolin aika raskas, joten olisi todennäköisesti noutaja tullut jos olisin leikkiin ryhtynyt. Viisas päätös mutta ne ei lähes ikinä ole niitä hauskoja tai ylipäätään mitä haluaisi päätöksiä.
Nyt tämän "riiston" seurauksena siis keskityn huruajon/hauskanpidon lisäksi "vain jumppaamaan en treenaamaan" eli Vireuksen ryhmäliikuntaa kuten tanssi, body-kaikkea kuten pumppipumppia ja combattia ja vaikka mitä vompattia ja crossia ja fittiä. Ja uinti tietenkin. Toivon todellakin selättäväni tämän piinan, että pääsen taas ajamaan ja nauttimaan sen suomasta kemiallisesta humalatilasta ja aivojen buuttauksesta, josta olen tullut riippuvaiseksi.
Siihen asti olen todennäköisesti paljon huonompi ihmisenä, sillä korvaushoitoa ei ole urheilulle liki 200 sykkeellä.
-Esmeralda-
